Kuva: Kai Laineen arkisto, Timo Sihvo, Antti Mömmön arkisto, Joensuun Kiekko-Pojat
Joensuu
Lue tiivistelmä
Joensuun Kiekko-Poikien joukkuebussi suistui tieltä Parikkalan Surumäessä 7. tammikuuta 1976, ja 18-vuotias huoltaja Esa Laine menehtyi.
Bussi kaatui katolleen ojaan lumisissa ja jäisissä olosuhteissa, ja onnettomuudessa loukkaantui yhdeksän pelaajaa.
Pelaajat Antti Mömmö ja Ilkka Roininen jäivät jumiin bussin takaosaan, joka oli painunut kasaan, ja he pelkäsivät polttoaineen hajun vuoksi bussin syttyvän tuleen.
Syyttäjä ei nostanut syytettä kuljettajaa vastaan, ja Laineen perheen siviilikanne hylättiin hovioikeudessa.
Näytä lisää
Vitsailu muuttui karmeaksi todellisuudeksi Parikkalan Surumäessä. Keskiviikko oli juuri vaihtunut torstaiksi. Osa Kouvolasta Joensuuhun matkalla olleista jääkiekkoilijoista nukkui.
Antti Mömmö oli jo menomatkalla huomannut uuden kuljettajan erikoisen ajotavan, joka sisälsi vuorotellen jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
”Naureskelin, että vieläköhän tässä ajetaan ojaan”, hän muistelee.
Mömmö kuvailee paluumatkalla vallinnutta keliä surkeaksi. Lumi kinostui tielle, ja näkyvyys oli lähes olematon. Tie oli myös jäinen.
18-vuotias huoltaja Esa Laine oli juuri lähtenyt kävelemään bussin etuosasta taaksepäin. Hän ehti sanoa, ettei tässä edessä voi olla. Samassa bussi alkoi heittelehtiä kohtalokkain seurauksin.
Eteväksi luistimien teroittajaksi ja mailavastaavaksi osoittautunut Esa Laine, 18, ehti toimia Jokipoikien edustusjoukkueen huoltajana vain muutaman kuukauden. Kuva: Kai Laineen arkisto
Mitä ihmettä siellä tapahtui?
”Mäen päällä oli lumikinos. Siitä se ilmeisesti lähti, olisiko kuski sitten jarruttanut”, Ilkka Roininen pohtii.
Linja-auto suistui jyrkältä penkalta katolleen ojaan sen kulkusuunnasta katsottuna oikealle puolelle tietä. Bussi liukui pitkin ojaa ja törmäsi vauhdilla puhelinpylvääseen.
Parikkalan nimismiespiirin poliisipartio saapui sattumalta paikalle heti ulosajon jälkeen. Ensimmäiset kiekkomiehet ryömivät juuri ulos ruhjoutuneen bussin särkyneistä ikkunoista.
Kaikki kyydissä olleet eivät selvinneet hengissä.
Takaosassa istuneet Mömmö ja Roininen eivät päässeet mihinkään paikoiltaan. Katto oli painunut kasaan eniten juuri linja-auton takaosassa.
”Kun rysähdys loppui, kaikki jotka pääsivät, lähtivät autosta”, Roininen kertoo.
Mömmö roikkui ahdingossa pää alaspäin. Hän oli jäänyt päästään kiinni penkin ja katon väliin.
“Kulma oli auki ja verta valui naamalle”, Mömmö kuvailee.
Roininen oli kiinni oikeasta jalastaan. Kun hän kokeili jalkaa kädellään, käsi tuli aivan veriseksi.
”Huusin, että älkää jättäkö Anttia, hän tukehtuu”, Roininen muistelee.
Tilanne muuttui entistä hurjemmaksi, kun polttoaineen tuoksu täytti bussin.
Roininen joutui virumaan ahdingossaan jopa puoli tuntia. Jossain vaiheessa paikalle oli saapunut paikallinen vapaapalokunta.
”Minua pelotti hirveästi, että auto syttyy palamaan”, hän tiivistää.
”Se oli aika hurja juttu, kun autossa alkoi haista nafta. Vapaapalokunnan miehet lähtivät autosta. Lavikaisen Pekka ja Hassisen Jaska (Jaakko) tulivat auttamaan meitä”, Mömmö kertoo.
Antti Mömmö (vas.) ja Ilkka Roininen olivat hengenvaarassa jäätymään kiinni katolleen kääntyneeseen bussiin. Kuva: Timo Sihvo
Väkivahva hyökkääjä Hassinen väänsi penkin pois paikoiltaan käsivoimillaan. Sen jälkeen Mömmö pääsi irti ja pakenemaan bussista.
Lavikainen ja Hassinen ottivat rautakangen ja vapauttivat myös Roinisen. Tämä oli jo huutanut pakkiparilleen Kyösti Laakkoselle, että nyt taisivat Ilkan pelit loppua.
Esa Laine oli lentänyt takaikkunan läpi ulos ja vammautunut pahasti.
Huoltajan kerrotaan valittaneen, ettei hän tunne jalkojaan. Nuorukainen kannettiin mailatelineen päällä auton luota tielle. Onnettomuuden uhrit toimitettiin hoidettaviksi ja tutkittaviksi Parikkalan terveyskeskukseen, joka sijaitsi parin kilometrin päässä.
”Esa makasi siellä vieressäni selällään. Ottivat häneltä verta nielusta letkulla. Sanoivat, ettei tämä verentulo lopu ollenkaan”, Mömmö kuvailee.
Hän tajusi, ettei hyvä ystävä ja luokkakaveri Joensuun lyseon lukiosta ollut enää elävien kirjoissa. Lainetta ei ehditty kiidättää Etelä-Saimaan keskussairaalaan Lappeenrantaan.
Esa Laineen elämän päättäneessä liikenneturmassa 7. tammikuuta vuonna 1976 loukkaantui yhdeksän pelaajaa. Heistä Ahti Burtsoff satutti solisluunsa. Hannu Lavikainen sai tällin käteensä. Muut selvisivät pienemmillä ruhjeilla ja haavoilla.
Joensuun Kiekko-Poikien pelaajat Mömmö ja Burtsoff sekä huoltaja Laine ehtivät onnekseen kokea myös mukavan reissun, kun he matkustivat edellisenä kesänä Interraililla Italiaan.
Surulliselta Kouvolan-matkalta Mömmön toi kotiinsa taksi joskus kolmen maissa yöllä. Hän ihmetteli, kun talossa olivat valot päällä.
Esa Laineen vanhemmat ja hänen kaksi vuotta nuorempi pikkuveljensä Kai Laine olivat tulleet naapurista vastaanottamaan Anttia. Parikkalan nimimiespiiristä oli soitettu suruviesti Esa Laineen kotiin. Isä, majuri Aulis Laine, oli herättänyt pikkuveljen.
Lääninlääkäri, psykiatri ja mäkihyppääjien lääkärinäkin useissa arvokisoissa toiminut Pertti Puhakka oli Laineitten perhelääkäri.
”Hän tuli jo yöllä meille ja antoi pillerit suuhun saman tien”, Kai Laine, 66, muistelee.
Isoveljen menettäminen oli kova paikka. Myrskyisiäkin vaiheita kokeneet veljekset olivat juuri lähentyneet.
”Ei tullut minulle koulupäivää”, Kai Laine huokaa ja viittaa onnettomuuden jälkeiseen päivään.
<source