Rumesh Tharanga Pathirage on keihäänheiton maailmantilaston kärjessä. Kuva: imago sport
Keihäänheiton kenttä heräsi maaliskuun lopussa, kun Sri Lankan Rumesh Tharanga Pathirage heitti kotimaassaan kauden huipputuloksen 89,37.
Tharangan vaikuttava heitto ei tullut täysin yllättäen: 23-vuotias heittäjä ylitti 85 metriä jo edellisellä kaudella ja saavutti Tokion MM-finaalissa seitsemännen sijan.
Kokenut keihäsvalmentaja Petteri Piirosen mukaan Tharangan huipputulos ei ollut yllätys.
– Hän teki viime kesänä merkittävän läpimurron kansainväliselle tasolle. Tharanga on erittäin lahjakas nuori urheilija, joka on rento ja elastinen heittäjä. Jos hän pysyy terveenä, uskon, että hän voi sopivissa olosuhteissa ylittää 90 metriä, Piironen arvioi.
Tharangan huipputulos ja nousu keihäänheiton huipulle on osa jo pitkään jatkunutta kehitystä. Suomea vuosikymmeniä mitalikoneena edustanut kenttälaji on kansainvälistynyt nopeasti.
Keshorn Walcottin olympiavoitto Lontoossa 2012 katkaisi eurooppalaisten hallinnan. Walcottin jälkeen olympia- tai MM-mitaleita on voittanut muun muassa Kenia, Egypti, Intia, Pakistan ja Grenada.
Keshorn Walcott on olympiavoittaja ja MM-kultamitalisti. Kuva: Antti Hämäläinen
Piironen on toiminut muun muassa kenialaisen maailmanmestarin Julius Yegon ja egyptiläisen MM-hopeamitalistin Ihab Abdelrahmanin valmentajana.
– Keihäänheitto on saanut lisää huomiota kansainvälisesti, kun uusia tähtiä on noussut eri puolilta maailmaa. Tämä on lisännyt lajin tuntemusta ja houkutellut paljon uusia urheilijoita, Piironen selittää.
Esimerkiksi hallitsevalla olympiavoittajalla Pakistanin Arshad Nadeemilla on vahva tausta kriketissä, samoin kuin Sri Lankan uudella tähdellä Tharangalla. Väkirikkaissa Intiassa ja Pakistanissa kriketti, joka nauttii suurta suosiota, tarjoaa erinomaisia valmiuksia keihäänheitossa menestymiseen.
– Suoritustekniikassa on paljon samankaltaisuuksia, Piironen avaa.
Perusvakio on edelleen, että vuosittain 85 metriä ylittää noin 15 heittäjää ja 90 metriin yltää yhdestä kolmeen miestä.
Viime kaudella maailman kymmenestä parhaasta heitosta vain kaksi tuli eurooppalaisten toimesta: Saksan Julian Weber oli listan ykkönen tuloksella 91,51 ja Valko-Venäjän Aliaksei Katkavets puolestaan kahdeksas tuloksella 86,67.
Piironen ei kuitenkaan usko, että lajin kansainvälistyminen nostaisi tulostasoa ennennäkemättömälle tasolle. Jan Zeleznyn maailmanennätys 98,48 täyttää toukokuussa 30 vuotta.
– Se on saanut olla melko rauhassa Johannes Vetterin yhtä huippukautta lukuun ottamatta. Perusvakio on edelleen, että vuosittain 85 metriä ylittää noin 15 heittäjää ja 90 metriin yltää yhdestä kolmeen miestä.
1990-luvun huippuvuosista ollaan tultu valtavasti alaspäin.
Niinpä suomalaisilla on Piirosen mukaan yhä mahdollisuus menestyä myös kansainvälisissä arvokilpailuissa. Suomen viimeisin olympia- tai MM-mitali on Tero Pitkämäen pronssi vuoden 2015 MM-kisoissa.
– Jos perustaso on 85 metrin yläpuolella ja huippuheitoilla yltää 90 metriin, niin sillä pärjää aina.
Oliver Helander ja Lassi Etelätalo ovat olleet suomalaisen keihäänheiton merkittävimmät tähdet tällä vuosikymmenellä. Kuva: Juha Salminen / HS
Tilanne ei kuitenkaan ole täysin yksinkertainen: samalla kun laji laajenee kansainvälisesti, Suomessa harrastajamäärät ovat Piirosen mukaan vähäiset.
– 1990-luvun huippuvuosista on tultu merkittävästi alaspäin. Tämä ei ole vain keihäänheiton ongelma, vaan laajemmin yksilölajien tilanne, johon liittyy suuria tekijöitä kaupungistumisesta joukkuelajien suosion kasvuun, Piironen selittää.
Tällä kaudella arvokisamitaleita jaetaan Birminghamin EM-kisoissa elokuussa. Piironen toivoo Suomen ykkösheittäjälle Oliver Helanderille ehjää kautta.
– Toivottavasti hänen suurimmat haasteensa on saatu ratkaistua. Oliver on edelleen meidän lupaavin heittäjä. Hänen takanaan toivon, että nuorista urheilijoista löytyisi nimiä, jotka onnistuisivat ylittämään 80 metriä ja siten nousemaan kansainväliselle tasolle.