Hei kaikki ihanat ja luottavaiset suomalaiset!
Täällä Meta, jossa sana on vapaa, kunhan se on oikea sana.
Täällä myös TikTok, joka ihmettelee, miksi vakoilisimme teitä, kun meillä on 1,41 miljardia vakoiltavaa omastakin takaa.
Me Amazonissa haluamme muistuttaa, että olemme vain pieni, viaton kivijalkakirjakauppa.
Kiitos teille suomalaiset päättäjät, te olette antaneet meille kaiken, mitä pyydämme, ja me pyydämme kaiken. Me tulemme valtaamaan teidät kunnittain.
Maapallon tulevaisuudelle on elintärkeää, että ihmiskunnalla on riittävästi emojeita, joista valita kulloisellekin tunteelle sopivin ja täyttää niillä chattisovelluksia.
Siksi aloitimme rikkaiden ystäviemme kanssa etsimään maita, joihin voisimme sijoittaa sähköä, vettä ja mielenrauhaa varastavat datakeskuksemme, kun emme halua niitä rumia, surisevia jättilaatikoita omalle takapihallemme.
Paljon lupaavia maita tuli etenkin Euroopassa vastaan. Nopeasti niiden kärkipäähän nousi Suomi.
Maa, joka antoi Venäjän rakentaa satoja kiinteistöjä kriittisen infrastruktuurinsa naapuriin, vaikutti tarkoituksiimme lupaavalta.
Teimme testin. Google ilmoitti suunnitelmastaan laajentaa suomalaista datakeskusta. Saisiko jostain teidän hevonkuusestanne metsää edullisesti, kun me olemme kovin, kovin köyhiä?
Ministerinne juoksivat tiedotustilaisuuteen ilmoittamaan Googlen aikomuksista ja myhäilivät kuin olisivat juuri saaneet datakeskuslupauksen sijasta vauvan, jota he kuvasivat ”historialliseksi”.
Lobbareidemme mukaan poliittisessa elämässänne ei aiemmin ollut nähty Sari Essayah -nimistä henkilöä sellaisena, että häneen voisi liittää sanat ”loputtoman muikea hymyily”.
Suomi on maa, joka pyörtyy ulkomaalaisen rahan edessä. Tuolle pohjalle oli helppo rakentaa datakeskuksia.
Palkkasimme satoja lobbareitanne hoitamaan asioitamme, koska emme halunneet itse kuluttaa aikaamme Jumalan selän takana.
Parhaita lobbareita olivat ne, jotka toimivat myös politiikassa. Teiltä niitä löytyi jokaisesta puolueesta.
Lobbarit olivat muutamaa vanhempaa alkoholistia lukuun ottamatta nuorehkoja, innokkaita naisia ja miehiä, jotka ajattelivat lähinnä itseään, kuten asiaan kuuluu.
Eräs lobbareista teki tosin hauskan virheen. Palkkaamamme helsinkiläinen kaupunginhallitusdemari Niilo Toivonen Miltton-puolueesta määritteli, mikä hänelle on isänmaassaan tärkeää: ”Tässä tapauksessa haen sitä, mikä on Sdp:n etu”.
Myöhemmin Toivonen tarkensi tarkoittaneensa ”kaupunkilaisten etua”, vaikka meidän edustammehan oli tietenkin kyse.
Annoimme lobbareille myös koulutuksen. Se meni näin: Oli kysymys mikä tahansa, siihen vastataan ”datakeskukset synnyttävät investointeja, työtä, osaamista, verotuloja, innovaatioita ja uutta vientipotentiaalia”.
Eihän se paikkaansa pidä, mutta harva valitti, koska juuri noita sanoja te janositte.
Lobbareiden lisäksi meitä on auttanut se, että Suomi on sananvapauden luvattu maa.
Meidän tapauksessamme se tarkoittaa sitä, että kun joku esittää kritiikkiä, ja kaiken lisäksi perusteltua, datakeskuksista, media haastattelee Datakeskusteollisuuden edustajaa, joka sanoo ”investointeja, työtä, osaamista, verotuloja, innovaatioita ja uutta vientipotentiaalia”.
Tuon jälkeen hiljaisuus lankeaa pohjoisen maan ylle.
Sananvapauden kunniaksi järjestimme Suomi-Areenassa keskustelutilaisuuden ”Kuka hyötyy datakeskuksista?”. Koska maksoimme tilaisuuden, oikea vastaus oli ”Te suomalaiset tietenkin, ei kukaan muu”.
Vain yksi asia harmittaa. Olemme saaneet kaikki muut kunnat polvilleen eteemme, mutta mikä on tällainen kuin ”Kokkola”?
Huhujen mukaan Kokkola kieltäytyy ottamasta vastaan datakeskuksiamme. Kokkolassa puhutaan ”ekosysteemin kantokyvystä” (mitä se edes on?) ja datakeskusten sijaan jostain sellaisesta kuin ”teollisuus”, mikä kuulostaa ikävästi ihmisen tekemältä työltä.
Siksi Kokkolan asukasluku kasvoi juuri sadalla hengellä, kun lähetimme sinne lobbareita hokemaan ”investointeja, työtä, osaamista, verotuloja, innovaatioita ja uutta vientipotentiaalia”.