Nyt on muutaman päivän ajan keskusteltu siitä, miltä uusi, jääkiekon MM-kullan jälkeinen Suomi näyttää. Apua on haettu taloustieteilijöiltä, filosofeilta ja A-Klinikkasäätiön asiantuntijoilta.
Joistakin asioista on saavutettu yhteisymmärrys. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa Sveitsissä.
<spanJoistakin asioista on epävarmuutta.
Juovatko nykynuoret vähemmän kuin 20 vuotta sitten vai ovatko he saaneet juoda niin paljon, ettei alkoholi enää aiheuta samanlaista poikkeuskäyttäytymistä ja haavoittuvuutta kuin aikaisemmilla sukupolvilla?
Onko nuorison tulevaisuususko heikosta vahvistunut ja työnsaanti, toimeentulo, asuminen sekä opintojen eteneminen tuntuvat nyt todennäköisemmiltä?
Onko enää syytä pelätä Venäjää?
Kun Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa, kaikki haluavat olla mukana. Joillekin riittää juhliminen muiden iloisina, mutta toisille se ei riitä.
Filosofi Esa Saarinen ei tarvinnut odottaa puhelinsoittoa Sveitsi–Suomi-ottelun jälkeen. Vuoden 1995 MM-kullan jälkeen Saarinen oli nopeasti kirjoittanut menestysteoksen silloisesta päävalmentajasta Curt Lindströmistä, jonka avulla hän pääsi pakoon filosofian hämäristä luolista yritysvalmennuksen taivaisiin.
Ensimmäisenä Saarisen tavoitti MTV Uutiset Live. Tv-studiossa Saarinen totesi, että ”jääkiekon kiehtovuus filosofisena teemana, elämää laajemmin rakenteellisesti havainnollistavana teemana ja ilmiökenttänä on mahtava” tai jotain, ja mainitsi Aleksander Barkovin olevan Tuntemattoman sotilaan Koskela, koska Suomessa on kiellettyä puhua urheilusta viittaamatta kaunokirjallisuuteen.
Barkov! Ei muuten kovin suomalainen nimi, mikä tarjosi joillekin mahdollisuuden havainnollistaa, mitä käytännössä tarkoittaa MM-kullan yhdistämä Suomi.
Vihreän viisaan Osmo Soininvaaran aivot punehtuivat ylpeydestä, kun Soininvaaran kirjoittaessa X-palveluun: ”Saamme kiittää jääkiekon MM-kullasta sitä, etteivät persut olleet vielä 1990-luvulla suuri puolue eivätkä siten saaneet karkotetuksi Aleksander Barkovia ja hänen vanhempiaan maasta.”
Jopa muutama vihreä tunsi kiusaantumista Soininvaaran omasta maalista, mutta Barkov sai Soininvaaran lisäksi muitakin väsyneitä humanisteja heräämään. Rahakkaat yritysvalmennukset mielessään he ilmoittivat peittojensa alta, että Suomen työelämän ongelmat ratkeaisivat, jos jokainen työntekijä olisi sellainen kuin Aleksander Barkov.
Björn Wahlroos ei ole vielä kommentoinut asiaa.
Niinpä! Ei sille vain voi mitään: Jotkut ovat syntyneet häviäjiksi. Björn Wahlroosilta ei ole MM-kullan jälkeen kysytty mitään!
Wahlroosilla olisi ollut paljon sanottavaa MM-kullan yhteyksistä työsopimuksiin, Ruotsin malliin, energiahintoihin ja sellutehtaisiin, mutta nyt oli väärä aika Nalle Pöhin eloisalle pessimismille.
Björn Wahlroosilta ei ole MM-kullan jälkeen kysytty mitään!
Wahlroosin kasvavaa Suomi-halveksuntaa tuskin lievensi se, että Wahlroosin sijasta soitettiin jollekin, jonka nimi oli ”Olga” ja tällaiselle ”Olgalle” annettiin ääni.
Arkivapaita halutaan siirrettäväksi viikonlopuille, mutta jopa EK oli hiljaa, kun suuri osa Suomesta päätti olla heikohkossa työkunnossa työviikon alettua.
Aivan kaikki eivät sentään vaienneet. Kun artisti Olga nousi MM-kultajuhlissa lavalle Suomi-teemaisissa bikineissään, Suomen pelätyin järjestö, Jodelin Anonyymit, toi esille tuohtumuksensa.
Anonyymit räjäyttivät itsensä Jodelissa nähtyään jotain niin paheellista kuin bikineihin pukeutuneen naisen kesäkuussa.
”Koko perheen tapahtumassa pikkubikinit päällä.”
”Vähä överi vaatetus koko perheen tapahtumaan.”
Avoimeksi jäi, mihin anonyymit ajattelijat viittasivat ”koko perheellä”.
1950-luvulla syntyneisiin lapsiinsa, jotka eivät koskaan olleet saaneet nähdä uimarantaa, jotta eivät joutuisi alttiiksi moderneille perversioille?
Olga vastasi kritisoijilleen pyynnöllä ”Menkää oikeesti töihin”, mutta toistaiseksi kukaan ei ole ymmärtänyt tuohtua siitä, miksi Olga päätti juuri sillä hetkellä syyllistää henkisestä ilmapiiristämme työttömiä.