Joko ne ovat ohi? Voiko avata silmät ja riisua vastamelukuulokkeet?
Ah, kiitos!
Puolueiden kesäkokoukset ovat vihdoin ohi, ja nyt meillä muilla on aikaa nähdä ihmisten kehitystä ja osaamista ennen SuomiAreenan keskusteluja.
* * *
Puoluekokouksissa tunnelma on iloinen. Tämä on ymmärrettävää: kuin olisi päässyt hetkeksi pakenemaan vaikeita ja riitaisina aikoina turvalliseen kyläyhteisöön, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja osoittavat tukeaan kyläpäällikön kyvyille.
On kuitenkin mahdollista, että ulkopuoliset kokevat puoluekokoukset herättävän epäilyksiä demokratian erinomaisuudesta.
Onko tämä seurausta siitä, että yritetään myydä aatetta sisällön sijaan imagolla: Sdp:n puheenjohtajaksi odotetusti valittu Antti Lindtman tanssii lavalla sekä kiusaantuneena että kiusaannuttaen Samu Haberin kappaletta Täältä tullaan?
Kun kappaleessa lauletaan ”Mä tahdon suunnistaa/ Sun kanssa valtamerten taa”, mitä Sdp haluaa viestiä tulevaisuudesta?
Että paras vaihtoehto on paeta tätä kaikkea?
* * *
Kun politiikka muuttuu yhä enemmän kysymykseksi siitä, miltä asiat näyttävät, olisi toivottavaa pohtia, miltä asiat todella näyttävät. Eikö puolueilla ole käytössään viestinnän asiantuntijoita, jotka voisivat kertoa, että tietyt asiat eivät vain toimi?
Miksi kukaan ei sanonut Antti Kaikkoselle, että 52-vuotiaan pukumiehen tervehdys entisille Maalaisliiton jäsenille on lähinnä tragikoomista?
Myös puolue, jolle porsaiden kastraatio on sydämen asia, järjesti kokouksensa Jyväskylässä.
Miksi Anders Adlercreutzia ei varoitettu siitä, että jos teet suurimman numeron siitä, ettei päässäsi ole ”lippistä”, on vaara korostaa sitä kiusallista tosiasiaa, että Rkp on puolue, jossa ei itse asiassa ole mitään, ei edes ”lippistä”?
Ja miksei, miksei, miksei kukaan huutanut ”Ei!!!” idealle, että kun Sofia Virta liitelee valkoisessa asussa puoluekokoukseensa kuin Kaarinan Beyoncé, taustalla soi Ellinooran kappale Kultainen sukupolvi, jonka aloitusriveillä onnistutaan kuvaamaan tyhjentävästi vihreiden sisältö: ”na na na na na na na na na na na/ na na na na na na na na na na na”.
* * *
Myös puolue, jolle porsaiden kastraatio on sydämen asia, järjesti kokouksensa Jyväskylässä. Jo sitä ennen heräsi monia kysymyksiä siitä, missä vaiheessa ”kyky” alkoi tarkoittaa kaikkia niitä asioita, joita ei osaa, mutta silti tekee ne niin, että tuloksena on Kansallisen Kokoomuksen sijasta kansallinen myötähäpeä.
He muokkasivat vaaleja varten logoaan niin, että perinteinen ruiskukka on enää vain terälehti, joka – miettikääpä tätä! – osoittaa oikealle, koska siis siis siis me olemme puoluekentässä oikealla, ymmärsittekö, OIKEALLA?
He keksivät sloganin ”Things can get petter”. Tällä haluttiin viitata parempaan tulevaisuuteen Petteri Orpon avulla, mutta päädyttiinkin koulutusleikkausten inspiroimina viestittämään, ettei lukutaito ala enää kenenkään kotona.
He hankkivat sen ralli-Audin, jotta Petterillä olisi konepelti, johon nojatessaan muistuttaa, kuinka hukassa kokoomuksen viestintä on.
Niin hukassa, että Petteristä julkaistiin kuva ahmimassa jyväskyläläisgrillillä ralliautonsa edessä ”taksaria” eli jyväskyläläisiä makkaraperunoita.
* * *
Vasemmistolaiset, vihreät ja muut kommunistihipit innostuivat tietenkin pilkkaamaan kokoomusta viestinnän heikkoudesta.
Se oli hieman huonoa käytöstä, sillä ei ressukkamaisuudessa tulisi olla mitään pilkattavaa.
Koska kokoomuksella on suuria haasteita naisäänestäjien kanssa, se päätti ylivoimaisesti miehittää ja päätyi itkemään rasvaläikät housuissaan Jyväskylän asfaltille.
Se Petterin Audi ei tietenkään ollut tieliikennekelpoinen, joten se jouduttiin erikseen kuljettamaan Helsingistä Jyväskylään, ja samalla kokoomus viestitti, mihin on varaa, mihin ei.
Petteri nautti makkaraperunoista yksin Jyväskylän illassa nojatessaan autoon, jolla ei saanut ajaa. Yleensä Audeihinsa nojaavilla makkarapojilla on auto, jolla saa ajaa ja seuranaan kavereita.
On taito päätyä ”Things are getting petter” -lupauksesta kertomaan äijyyden surullisuudesta.