Kuva: Aleksi Jalava / IS, Metsähallitus
Nautitko metsäretkistä, joissa istutaan nuotiolla, grillataan makkaraa tai valmistetaan nokipannukahvia?
Valitettavasti uutiset eivät ole hyviä. Olet ilmastoriski, joka on poistettava.
Suomen kansallispuistoista vastaava Metsähallitus on herännyt taukopaikkojen päästöongelmaan ja pyrkii tekemään retkeilystä mahdollisimman savutonta.
Retkeilijöiden nuotiot aiheuttavat kahta tyyppistä uhkaa ilmastolle: ensinnäkin klapien kuljetus taukopaikoille polttomoottoriajoneuvoilla tuottaa kasvihuonekaasuja, ja lisää päästöjä syntyy, kun puita poltetaan.
Ratkaisuna Metsähallitus ehdottaa tulettomia taukopaikkoja. Se on julkaissut retkeilyn uudet periaatteet Ilmastoviisaan taukopaikan käsikirjassa.
Tavoitteena on kannustaa retkeilijöitä ”vastuullisiin valintoihin”. Käsikirjan mukaan vastuullisuutta edistetään myös taukopaikkojen uusilla kalusteilla. Poistuvat tutut kaivonrenkaat ja muut puuta ahnaasti kuluttavat roihupesät. Arkkitehti on suunnitellut ”kahvitteluryhmän”, jonka keskiössä on nuotion sijaan betonipäällysteinen pieni pöytä. Siinä voi turvallisesti käyttää retkikeitintä.
Kuva: Metsähallitus
Kahvitteluryhmä on ilmastoviisaalle taukopaikalle suunniteltu moderni ja turvallinen vaihtoehto perinteiselle tulistelupaikalle, käsikirja kertoo.
Kuka ei olisi unelmoinut metsäretkestä, jossa istutaan palamattoman alustan äärellä kuuntelemassa kaasupatruunan suhinaa?
Puita saisi käsikirjan mukaan polttaa retkeillessä vain todellisen tarpeen vuoksi. Ei siis tunnelmointiin, vaan säältä suojautumiseen, eli lähinnä lämmittelyyn hypotermian uhatessa.
Käsikirja ohjeistaa: Ilmastoviisaan taukopaikan keskeisenä tavoitteena on ollut tulettomuuden lisääminen ja puun kulutuksen vähentäminen. Taukopaikan toimintoja suunniteltaessa on tulenteon tarpeellisuus pohdittava huolellisesti. Mikäli tulta ei tarvita lämmittelyyn ja säältä suojautumiseen, tulee pyrkiä tulettomuuteen.
Metsähallitus pilotoi ilmastoviisasta taukopaikkaa Kuusamossa. Ensimmäinen käsikirjan mukainen levähdyspaikka rakennetaan Valtavaaran ja Pyhävaaran luonnonsuojelualueelle Konttaisen laelle.
Uudenmaan virkistysalueyhdistys puolestaan kehittää jo sähkögrillikatoksia terasseineen retkeilyreittiensä taukopaikoille Inkoossa ja Porvoossa.
EU-rahoitteisen hankkeen nimi on Energiaa taukopaikalta. Grillit kuumennetaan aurinkopaneeleilla sekä näköalakallion laelle pystytettävällä tuulivoimalalla. Koska sääriippuvaiseen sähköön ei voi kaikissa tilanteissa luottaa, taukopaikoille vedetään myös verkkovirta. Usb-latauspisteetkin ovat olleet suunnitelmissa, jotta retkeilijät saisivat elintärkeän elektroniikkansa ladattua grillauksen lomassa.
Ilmastonmuutoksesta huolestuneen Metsähallituksen mukaan ”lämpenevät ilmasto-olosuhteet pakottavat tarkastelemaan retkeilyn tulevaisuutta”. Ideanikkarit uskovat, että retkeilijätkin kannattavat tulettomia laavuja, joiden uskotaan yleistyvän. Maastopalovaroitusten vuoksi makkaraa on joka tapauksessa kuumennettava yhä useammin ilman avotulta, he muistuttavat.
– Siinä poistetaan polttopuun tarve. Puiden kuljettaminen taukopaikoille lisää retkeilyn hiilijalanjälkeä merkittävästi, arkkitehti Tuulikki Tanska puolusti sähkögrillejä sanomalehti Keskisuomalaisessa.
Makkaranpaisto aiheuttaa päästöjä, Metsähallitus muistuttaa. Tunnelman vuoksi puuta ei pitäisi sen mielestä polttaa, vaan ainoastaan todelliseen tarpeeseen. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Vastuullinen kansalainen ei tietenkään sytytä tulta metsäpalovaroituksen aikana, ja ilmastotekojakin kaikkien on syytä harkita, mutta täysin tulettomat taukopaikat ovat melko surullinen ilmiö.
Tähän asti tulentekoa on pidetty kansalaistaitona ja nuotion tuijottelua suorastaan kansallisena terapiamuotona. Onko suomalaisista tulossa kansa, joka ei pian osaa edes alkeellisia erätaitoja ja haluaa mennä luontoon, kunhan luonto ensin poistetaan ja tilalle parkkipaikan viereen rakennetaan sähköistetty laavumoduuli?
Metsähallitusta voi arvostella myös kaksinaamaisuudesta.
Valtion liikelaitos ylpeili juuri historiansa parhaalla tuloksella, kun se hakkasi yhteisistä metsistämme miljoonia kuutioita puuta. Samaan aikaan Metsähallituksen suojelualueista ja retkeilyverkostosta vastaavaa luontopalvelupuolta vaaditaan säästämään.
Tuulivoimaakin Metsähallitus on voimakkaasti edistänyt muiden mukana niin, että Suomen ympäristökeskus joutui huomauttamaan, ettei kokonaisuus enää ole hallinnassa ja energiarakentaminen uhkaa kiihdyttää luontokatoa.
Metsää kaatuu datakeskusten, tuulivoimaloiden ja sähkölinjojen alta, mutta Metsähallitus kääntyy tavallisen retkeilijän puoleen syyllistäen, että tämän nuotiopuut ovat planetaarinen ongelma.
Onkohan mittakaava ihan oikea?
Tavallisen tallaajan on viime aikoina usein ollut vaikeaa hahmottaa eri toimien järkevyyttä, mutta ”ilmastoviisasta innovointia” ei toki kannata lopettaa nyt, kun on vauhtiin päästy.
Kai makkaraakin voisi paistaa afrikkalaisten cashewpähkinöiden kuorilla? Vai kannattaisiko tuuliturbiinin sijaan taukopaikalle rakentaa sittenkin pienydinreaktori?
Paljonko polttopuuta säästyy ja päästöt vähenevät, kun datajätit ja energiayhtiöt sponsoroivat modernit makkaranpaistopaikat hyvittääkseen aiheuttamansa maisemakadon?