Pääkirjoitustoimittaja Jukka Tennilä 1951–2026. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Ilta-Sanomien entinen pääkirjoitustoimittaja Jukka Tennilä on menehtynyt. Hänen omaisensa vahvistivat kuoleman IS:lle. Tennilä syntyi vuonna 1951.
Helsinkiläisen Tennilän journalistinen ura alkoi kesätoimittajana Uusimaa-lehdessä Porvoossa vuonna 1972. Seuraavana vuonna hän pääsi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Sieltä hän siirtyi Ilta-Sanomiin, jossa hän työskenteli neljän vuosikymmenen ajan.
Tennilä toimi kaupunkitoimittajana, uutispäällikkönä, pääkirjoitustoimittajana ja kolumnistina. Hän oli aktiivinen ammattiliittojen toiminnassa.
Kirjoittaessaan Tennilä pyrki sujuvaan kieleen. Hänen pääkirjoituksissaan oli usein pieniä huumoripitoisia elementtejä.
– Vakavista aiheista ei tarvitse kirjoittaa vakavissaan. Tavoitteena on ollut, että ne erottuisivat jollain tavalla edukseen, Tennilä kuvaili eläkkeelle jäädessään vuonna 2016.
– Tilanteen salliessa on pyritty suosimaan anekdootteja, paradokseja ja sanontoja.
Tennilän oma näkemys työstään oli selkeä:
– Pyrin antamaan arvoa kansanvallalle, rehelliselle työlle ja terveelle järjelle.
Hän arvioi kirjoittaneensa noin 6 000 pääkirjoitusta.
– Pyrin antamaan arvoa kansanvallalle, rehelliselle työlle ja terveelle järjelle, Tennilä kuvasi työtään. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin toteaa, että Tennilä oli erityisen hyvin koulutettu henkilö.
– Hänen vastuullaan oli pääkirjoitusten laatiminen useiden vuosien ajan, eikä ollut aihetta, josta hän ei olisi voinut kirjoittaa.
Vaikka vakavat pääkirjoitukset olivat Tennilän erikoisalaa, hän oli Appelsinin mukaan myös huumorintajultaan rikas.
– Kahviautomaatilla hänellä oli usein vitsi tai kaksi kerrottavanaan, Appelsin muistelee.
Samankaltaisena henkilönä Tennilän muistaa pitkäaikainen työtoveri ja Ilta-Sanomien historian kirjoittanut Timo Kilpi.
– Hän osasi viihdyttää työtovereitaan tarinoillaan ja kaskuillaan, joita riitti loputtomasti, Kilpi kertoo.
Työtoverit tunnistivat jo kaukaa Tennilän töissä käyttämien puukenkien äänen. Herrasmiehenä hän käytti tweed-pikkutakkia.
Tennilällä oli monia harrastuksia, joita eläkepäivät eivät estäneet. Hän seurasi ja tunsi klassista musiikkia. Kausikortit löytyivät niin Helsingin kaupunginorkesterin kuin Radion sinfoniaorkesterin esityksiin.
Shakki oli myös hänelle rakas harrastus.
Tennilä oli intohimoinen jalkapallon seuraaja. Hän ei halunnut mökilleen televisiota, joten jalkapallon EM- tai MM-kisakesinä hänen oli pakko tulla kaupunkiin.
Muuten kesät kuluivat Kuhmoisten-mökillä, jossa Tennilä sienesti ja marjasti.
Viimeinen mökkikesä päättyi liian aikaisin.