Ajattelen surumielisesti koulunsa päättäviä nuoria. Pari viikkoa sitten kohtasin useita tulevaisuuden edessä tanssivia nuoria. Elämä on niin intensiivistä näissä tulevissa aikuisissa.
Nuoria huolettavat erityisesti ympäristön kriisit. Tarkemmin sanottuna aikuisten aikaansaannokset luonnon suhteen.
Tutkimusten valossa suomalaiset haluavat suojella luontoa. Kotimaisen luonnon hyvinvointi on kansalaisten sielun ja mielenterveyden, matkailun työpaikkojen sekä metsäteollisuuden asiakaslupauksen ytimessä.
EU:n ennallistamisasetuksesta käydään tällä hetkellä tiukkaa keskustelua. Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii muuttamaan boreaalisten luonnonmetsien määritelmää, jotta ennallistamisvelvoitteiden pinta-alat pienenisivät.
Tämä metsäpolitiikan koneiston jatke palvelee tietenkin metsäteollisuuden lyhyen aikavälin etuja. Se ei ole suomalaisten eikä edes metsäteollisuuden etu pitkällä aikavälillä.
Kyseessä on temppuilu, jotta Suomen velvoitteet saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Eli velvoitteet oman luonnon ennallistamiseksi. Linja ei perustu tieteellisiin perusteisiin.
On aika kyseenalaistaa, mitä voidaan jättää pois käsitteen sisällöstä. Seuraavaksi varmaan riidellään siitä, mikä on hyvä tila ja mikä vaatii ennallistamista.
Tämä metsäpolitiikan koneiston jatke palvelee tietenkin metsäteollisuuden lyhyen aikavälin etuja.
Vähemmän suojelua haluaville voi tulla yllätyksenä, vaikka ei pitäisi, että koko asia voi kaatua omaan oveluuteen.
Sillä jos määritelmää tiukennetaan, se tarkoittaisi, että jo suojellun luonnonmetsän määrä laskisi entistä selvemmin alle suotuisan suojelualan.
Tällöin EU velvoittaisi Suomea suojelemaan entistä enemmän metsiä, perustamaan uusia Natura-alueita ja niin edelleen.
Ennallistamisen kustannusten pelkäämisen sijaan voimme pohtia, kuka tuhot aiheutti. Kenen jälkiä tässä ennallistetaan?
Kenen asiantuntemuksella näin pääsi käymään? Kuka hyötyi? Eikö meillä ole enää aiheuttaja maksaa -periaatetta edes keskusteluissa?
No, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Monet pohtivat silti, kuka maksaa. Voidaan aloittaa vaikka energiaintensiivisen alan veronpalautuksista (metsäteollisuus suurin hyötyjä), joilla ei ole todistetusti vaikutusta kilpailukykyyn, mutta jotka maksavat silti 200 miljoonaa veronmaksajille.
Ja katse eteenpäin. Suomelta puuttuu laajempi visio siitä, mihin suuntaan haluamme edetä. Niin kuin opiskeluaikoina sanottiin, pakko on paras inspiraatio, joten eikun töihin.
Ennallistamisasetuksen toteuttaminen ei saa juuttua käsitteelliseen pohdintaan. Suomi tarvitsee kansallisen ennallistamissuunnitelman.
Tämä suunnitelma tarjoaa myös näkymän nuorille. Minkälaisessa luonnossa ja Suomessa he saavat elää. Temppuilun sijaan aikuiset voisivat ottaa asian vakavasti.
Ja te nuoret, rakastakaa elämää yhtä suurella innolla kuin nyt nuorena. Silloin teette myös hyviä päätöksiä, kun olette vastuussa tästä maailman kauneimmasta maasta.
Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.