Lue tiivistelmä
Sosiaalisessa mediassa kiertää haitallisia väittämiä rusketuksesta ja auringonotosta, joita ihotautilääkärit kumoavat.
Tyksin dosentti Pilvi Riihilä ja Ihosairaalan ihotautilääkäri Carl Kyrklund oikovat neljä myyttiä.
Aurinkovoiteet eivät ole vaarallisia, riittävä vedenjuonti ei estä palamista, eikä luomuöljy voi korvata aurinkosuojaa.
D-vitamiinin saaminen ei vaadi ruskettumista, sillä 15–20 minuuttia auringossa riittää päivittäiseen tarpeeseen.
Näytä lisää
Kun lämpötilat nousevat kesäkuumalle, sosiaalisessa mediassa alkaa jälleen levitä erilaisia väitteitä siitä, miten aurinkoa tulisi ottaa rusketuksen maksimoimiseksi.
Monet näistä väitteistä ovat kuitenkin virheellisiä, kertovat Tyksin ihotautien erikoislääkäri ja Turun yliopiston kliininen opettaja, dosentti Pilvi Riihilä sekä Ihosairaalan ihotautilääkäri Carl Kyrklund.
Olemme koonneet yleisimpiä auringonottoon ja rusketukseen liittyviä myyttejä, joita Riihilä ja Kyrklund oikovat ihotautilääkärin näkökulmasta.
Osa välttelee aurinkovoiteita niiden sisältämien kemikaalien takia. Tämä ei ole suositeltavaa, sanovat ihotautilääkärit. Kuva: Rio Gandara / HS
1. Aurinkorasvat ovat auringolle altistumista vaarallisempia.
Ei pidä paikkaansa.
Auringon UV-säteilyn tiedetään aiheuttavan ihosyöpää, DNA-vaurioita, ihon palamista ja pigmenttihäiriöitä sekä ihon ennenaikaista vanhenemista, Riihilä luettelee. Aurinkosuojien hyödyistä ihosyövän ehkäisemisessä on kuitenkin tutkimusnäyttöä.
Kyrklundin mukaan aurinkosuojavoiteissa ei ole tunnistettuja suoria haittoja. Jos sellaisia olisi, voiteiden koostumuksia muutettaisiin.
Jos haluaa välttää mahdollisesti koralliriuttoja vahingoittavia UV-suodattimia, kuten oksibentsonia ja oktinoksaattia, kannattaa valita aurinkovoiteet, joissa niitä ei ole.
2. Runsas vedenjuonti ehkäisee palamista auringossa.
Ei pidä paikkaansa.
Riihilän mukaan nesteytys on tärkeää kuumuudessa, mutta se ei estä UV-säteilyn aiheuttamia DNA-vaurioita tai ihon palamista. Palamista ehkäisevät peittävä vaatetus, varjo, aurinkosuojavoiteet sekä auringon välttäminen keskipäivällä klo 11–15.
Auringon UV-säteilyn tiedetään aiheuttavan ihosyöpää, DNA-vaurioita, ihon palamista ja pigmenttihäiriöitä sekä ihon ennenaikaista vanhenemista. Kuva: Tatu Lertola
3. Rusketus on todiste siitä, että saa auringosta tarvittavan määrän D-vitamiinia.
Ei pidä paikkaansa.
Kyrklundin mukaan D-vitamiinin saamiseksi auringosta ei tarvitse ruskettua lainkaan. Tarvittava määrä vitamiinia saadaan lyhyemmässä ajassa kuin mitä rusketuksen muodostuminen vie.
Vaalean ihotyypin omaava henkilö saa päivän D-vitamiiniannoksen näyttämällä kasvojen, käsivarsien ja säärien alueita auringossa 15–20 minuutin ajan, Riihilä toteaa. Jos iho on runsaspigmenttinen tai henkilö on iäkäs, auringossa on oltava hieman pidempään.
– Ihon D-vitamiinin tuotanto ei kasva sen mukaan, kuinka kauan auringossa ollaan, mutta ihosyöpäriski kasvaa. Tietyn tason jälkeen veren D-vitamiinin pitoisuudet eivät enää nouse, Riihilä huomauttaa.
Suomessa D-vitamiinia saadaan pääasiassa vuoden ympäri tehokkaasti ravinnosta ja ravintolisistä. Auringon UV-säteiden aikaansaama D-vitamiinin tuotanto vaikuttaa vain osan vuotta.
Aurinkosuojien hyödyistä ihosyövän ehkäisemisessä on tutkimusnäyttöä. Kuva: Tatu Lertola
4. Aurinkosuojan voi korvata luomuöljyillä.
Ei pidä paikkaansa.
Luomuöljyt, kuten kookos-, oliivi- tai porkkanaöljy, eivät tarjoa luotettavaa tai testattua UV-suojaa, Riihilä toteaa. Niiden suojakerroin on hyvin alhainen ja vaihteleva.
– Aurinkosuojan teho perustuu standardoituihin SPF- ja UVA-testeihin, ei yksittäisiin sosiaalisen median väitteisiin. Sosiaalinen media voi normalisoida mielipiteitä ja ilmiöitä, esittämällä samansisältöisiä aiheita kiinnostuneille, mikä saa katsojan uskomaan ilmiön yleisyyteen ja hyödyllisyyteen, Riihilä muistuttaa.
Aurinkovoiteita säätelee EU:n kosmetiikka-asetus, joten valmistajilla on vastuu tuotteiden turvallisuudesta. Luomuöljyjen käyttäminen aurinkosuojan sijasta voi johtaa riittämättömään suojautumiseen UV-säteilyltä, Riihilä korostaa.