Yleensä vappukolumneissa muistellaan Helsingin työväen vappuja Hakaniemen torilla, unohtamatta ylioppilaiden esityksiä.
Vappua osataan kuitenkin juhlia muuallakin.
Esimerkiksi Nivalassa.
Taata tässä muistelee.
Siirrytään vuoteen 1996. Maata johti vuoden verran vaalivoiton jälkeen pääministeriksi noussut Sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponen, jota myös Moosekseksi kutsuttiin hitaan puhetyylinsä vuoksi.
Toveri Lipponen oli ja on rohkea henkilö.
Siitä kertoo se, että tuolloin vuoden vanha demaripääministeri päätti lähteä vappupuhujaksi Pohjois-Pohjanmaalle umpikepulaiselle Nivalaan, joka oli silloin yksi Suomen suurimmista maitopitäjistä.
Tuolloin, ja yhä, oli tapana, että työväenpuolueet sijoittavat vappupuhujia satunnaisesti. Hakaniemen torin paikka ei ollut automaattinen edes Sdp:n puheenjohtajalle.
Jollekin toverille saattoi tulla ikävä matka räntäsateiseen Koillismaan Pudasjärvelle tai sen pirkanmaalaisvastineeseen Parkanoon.
Eikä siitä mitään hyvää seurannut: puhetilaisuuteen saapuneet paikalliset heittivät Lipposta kananmunilla ja huusivat herjahuutoja.
Maaseudulla ei tuolloin, eikä nytkään, vappua suuremmin juhlittu. Päinvastoin. Päivä oli varattu sirkkelöintiin, sonnanluontiin tai siemenperunoiden nostamiseen.
Ja sinne sudenpesään Lipponen ampaisi, punainen demari pahimmasta päästä! Nivalassa ei taidettu ymmärtää, että pääministeri on sentään oikeistodemari.
Eikä siitä mitään hyvää seurannut: puhetilaisuuteen saapuneet paikalliset heittivät Lipposta kananmunilla ja huusivat herjahuutoja.
Kimppuun kukaan ei uskaltanut sentään käydä, ei uskallettu. Parimetrinen Lipponen oli pelottava näky muutenkin, pärjäsi omillaan, eikä Supon gorilla-armeijaa näkynyt, vaikka toki pääministerillä turvamies matkassa olikin.
Eikä niitä kananmuniakaan muutamaa enempää tainnut olla. Nekin menivät kohteen ohi, yksikään ei osunut. Ei ihme, ettei Nivala pärjää pesäpallossa.
Mutta työväen musiikkia sentään kuultiin!
Paikallinen kepulainen pelimanni korosti moneen kertaan, että kyseessä on vain rahakeikka. Nivalassa ei hänen mukaansa kunnioitettu sen paremmin vappua kuin Lippostakaan.
Puheenjohtaja Paavo Lipponen nosti rohkeasti Sdp:n punalipun liehumaan umpikepulaisessa Nivalassa. Kuva: Harri Nurminen
Tukea ahtaassa paikassa Lipposelle antoi harvinainen nivalalainen demarijulkkis, koko maan tuntema Demari-lehden terävä kolumnisti, jo edesmennyt Aimo Kairamo, joka oli sattunut vapuksi kotipaikkakunnalleen.
Toki Nivalasta on muitakin demareita löytynyt, esimerkiksi valtiovarainministeriön edesmennyt kansliapäällikkö Raimo Sailas. Mutta Nivalaan harva demari on jäänyt.
Lipponen selvisi keikasta onnekseen ehjin nahoin, mutta se ei ainakaan vähentänyt hänen kepukaunaansa: se ilmeni vielä monin tavoin, kysykääpä vaikka Esko Aholta tai Anneli Jäätteenmäeltä.
Olin siis paikalla raportoimassa vierailusta politiikan reportterina Ilta-Sanomille.
Jutun otsikko kuului: Lipposen matka kepu-Suomeen päättyi munien heittoon – Pääministerivierailu häiritsi siemenperunan nostoa.
IS:n politiikan toimittaja Timo Haapala raportoi paikan päältä Lipposen vappuvierailua Nivalaan 30 vuotta sitten. Pääministerivierailu häiritsi siemenperunan nostamista.
Nyt katson oikeutetusti, että juuri tuon tilaisuuden jälkeen poliittisen vapun merkitys alkoi luisua alas kuin lehmän häntä, vertaus sopii tähän Nivalan tilaisuuteen hyvin.
Poliittinen tosikkovappu ei siihen toki loppunut, vaan jatkui vielä pitkään, ja jatkuu yhä, näivettyneenä kuin vasemmiston punainen käsivarsinauha.
Mutta kaamea touhua poliittinen vappu oli toimittajankin kannalta, kun Sdp:n, Skdl:n, Skp:n, SAK:n ja muiden ay-pamppujen ja tovereiden puheita seurattiin kuin hai laivaa.
Kommunistiporukka onneksi sulautui yhdeksi vasemmistoliitoksi 1990, mikä hiukan helpotti työn tuskaa.
Yleisradion radio- ja televisiouutiset, Maikkari ja lehdistö seurasivat puhujia ympäri maata ikään kuin muuta elämää maapallolla ei olisi ollut. Illan lähetykset olivat vappupuheita pullollaan kaikilla kanavilla.
Uutisia etsittiin riveiltä ja rivien väleistä. Mitä hirmuista sanoikaan Metalliliiton varapuheenjohtaja? Mitä laukoi Sdp:n piiripuheenjohtaja?
Jälkikäteen: herrasiunakkoon mitä touhua!
Neuvostoliitto tuli usein mieleen, ja tulee vieläkin.
Harva kaipaa Tiedonantajan vapputervehdyksiäkään.
Suomeen vappu rantautui 1800-luvun lopulla, ja Helsingissä nähtiin ensimmäinen työväen vappukulkue 1895.
Ei poliittisen vapun historiallista merkitystä toki parane mitätöidäkään. Takana oli lujaa aatetta, ja aikansa poliittisia vappusankareita voi ja pitää myös kunnioittaa.
Nykyvalossa on muuten suorastaan huvittavaa, miten vahva asema vapun luomisessa oli myös raittiusliikkeellä…
Sotien jälkeen ideologinen taistelu oli kiivasta, se näkyi vappunakin. Kommunistit ja demarit marssivat eri polkuja.
<source