Miinan Monttu Kesäteatteri. Kuva: Opetus– ja kulttuuriministeriö, Eva Lindblom.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisännyt 22 uutta elementtiä Suomen elävän perinnön kansalliseen inventaarioon, perustuen Suomen kulttuuriperinnön viraston tekemään ehdotukseen, ministeriö tiedotti perjantaina lehdistötiedotteessaan.
Tämän päivityksen myötä inventaario sisältää nyt yhteensä 108 elementtiä.
Suomi tunnistaa ja dokumentoi elävää perintöään osana UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen toteuttamista.
Kansallinen elävän perinnön inventaario kokoaa yhteen Suomessa harjoitettuja aineettoman kulttuuriperinnön muotoja, mukaan lukien käsityötaidot, juhlatapahtumat, esittävät taiteet, luontoon liittyvät käytännöt ja ruokaperinne. Inventaario lisää elävän perinnön näkyvyyttä ja auttaa varmistamaan sen jatkuvan siirtymisen.
Vuoden 2026 päivitys tuo mukanaan monipuolisen valikoiman uusia elementtejä eri elämänalueilta. Näihin kuuluvat kesäteatteriperinteet, karjalanpiirakoiden valmistus, luisteluretket luonnonjäillä, perinteiset saunatavat, roolipelauskulttuuri, Karjalan kesäjuhla sekä Braille-kirjoituksen käyttö ja opetus.
Kansallista elävän perinnön inventaariota päivitetään noin kolmen vuoden välein. Inventaario perustuu Suomen kulttuuriperinnön viraston ehdotukseen ja sitä tukee asiantuntijaryhmä aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Eri alojen sidosryhmät osallistuvat myös ehdotusten arvioimiseen.
Voidakseen tulla hyväksytyiksi, elementtien on oltava osa elävää perintöä, lisättävä ymmärrystä kulttuuriperinnöstä ja perustuttava yhteisöjen aktiiviseen osallistumiseen.
UNESCO:n yleissopimuksen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista, varmistaa yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden perinnön kunnioittaminen sekä lisätä tietoisuutta sen merkityksestä. Sopimus korostaa sukupolvelta toiselle siirtymistä, kulttuurista monimuotoisuutta ja ihmisten osallistumista kulttuuriperintöön.
Sopimus sisältää aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamisen ja luetteloinnin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Inventaarioita käytetään elävän perinnön tunnistamiseen, kuvaamiseen ja tiedon jakamiseen.
Ne voivat sisältää sekä laajasti harjoitettuja perinteitä että pienempien yhteisöjen kulttuurikäytäntöjä.
Suomessa Suomen kulttuuriperinnön virasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta.