Photo: Finnish Institute of International Affairs (FIIA).
Venäjän vaikutustoimet ovat hyödyntäneet tiettyjä piirteitä Venäjän ja Suomen välisessä kaksipuolisessa suhteessa, ja tämä on osittain ollut onnistunutta, ilmenee torstaina julkaistusta tutkimuksesta.
Valtion rahoittama tutkimus, joka on toteutettu yhdessä Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa, on tarkastellut Venäjän laaja-alaisia vaikutustoimia Suomea kohtaan 2000-luvulta lähtien sekä niiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon, kertoo valtion tiedote.
Tutkimuksessa todetaan, että tietyt suomalaisen poliittisen kulttuurin piirteet – kuten vahva konsensuksen suosiminen ja varovaisuus Venäjää koskevassa julkisessa keskustelussa – ovat vaikeuttaneet epäsuorien vaikutusmuotojen tunnistamista, erityisesti energiaan ja investointeihin liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan Venäjän pakottavammat vaikutuskeinot, kuten maahanmuuton hyödyntäminen, ovat yleensä osoittautuneet vähemmän tehokkaiksi.
Suomen kyky torjua näitä vaikutusmuotoja on saanut tukea kattavasta turvallisuusmallista ja vahvasta turvallisuuspolitiikan konsensuksesta.
Tutkimuksessa esitetyt arvioinnit perustuvat laaja-alaisiin asiakirjalähteisiin, haastattelupohjaiseen aineistoon sekä tutkijoiden syvälliseen tietämykseen keskeisistä toimijoista ja toimintaympäristöstä.
Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari, joka johti tutkimusta, toteaa, että tämän tutkimuksen lähestymistapa poikkeaa jonkin verran aikaisemmasta kirjallisuudesta.
“Meidän tapamme määritellä laaja-alaiset vaikutusyritykset on kattavampi kuin mitä on tyypillistä länsimaalaisessa tutkimuskirjallisuudessa ja virallisissa strategioissa yleensä, mutta se on hyvin linjassa Venäjän käsityksen ja Venäjän toimintojen kanssa,” Saari sanoi.
Tutkimuksen mukaan Venäjän keskeinen tavoite Suomea kohtaan 2000-luvulla oli pitää se lännen sotilasliiton ulkopuolella.
Suomen Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu korostaa, että Suomen päätös liittyä Natoon huhtikuussa 2023 ei johtunut kaksipuolisista suhteista aiheutuneista ongelmista.
“Päätös oli ensisijaisesti reaktio Venäjän aggressiiviseen sotaan Ukrainassa, ei seurausta tyytymättömyydestä Venäjän toimintaan Suomea kohtaan,” Pesu sanoi.
Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma, joka osallistui tutkimukseen, toteaa, että Suomen ja Venäjän välinen suhde on ollut vahvasti historiallisesti jatkuva.
“2000-luvulla suhde perustui osittain edelleen ajatukseen erityisyydestä. Tämän vuoksi Suomi oli taipuvainen tarkastelemaan suhdettaan Venäjään pääasiassa kaksipuolisesta näkökulmasta,” Aunesluoma sanoi.
