Kommentti: Pelätty farssi toteutui F1:ssä ja se oli mahtavaa
Kuva: Stella Pictures
Monza
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Torstain perinteiset mediatilaisuudet olivat apeaa kuultavaa toimittajan ja F1:n ystävän näkökulmasta. Kuljettaja toisensa jälkeen manasi, että Monza, Vauhdin Temppeli, ei ole enää entisensä.
Lauantain aika-ajot näyttivät todella pahalta.
Syy ei ole Italian, Monzan tai muutoinkaan paikallisten. Kyse on nykyisen sukupolven F1-autoista. Rata, jonka merkittävin ominaisuus on lempinimensä mukaisesti suuret nopeudet, isännöi energianpuutteesta nälkäisenä vikisseitä nykyformuloita.
Aika-ajojen näytös oli suorastaan murheellinen, ja kilpailussa uusien myllyjen ongelma vain korostui.
Pelko oli aito ja perusteltu: täksi kaudeksi käyttöön tulleet voimanlähteet liki 50/50-tehojaolla pilaavat vauhdin spektaakkelin ikonisella moottoriradalla.
Sunnuntai osoitti pelot todeksi – ja jokainen saa itse päättää, onko nähty farssi upeaa vai hirveää. Autot pomppivat toistensa ohi kuin videopelissä konsanaan.
Ohitukset ja raju kilvanajo ovat luonnollisesti moottoriurheilun suola. Monzan tyylistä kilpailua katsoo ristiriitaisin mielin. Esimerkiksi George Russellin, Max Verstappenin ja Kimi Antonellin tai Lewis Hamiltonin ja Oscar Piastrin kilpailu oli huimaa katsottavaa.
Mercedeksen Kimi Antonelli juhli Monzan GP:n voittoa. Toiseksi sijoittui tallikaveri George Russel ja kolmas oli Red Bullin Max Verstappen. Kuva: Italy Photo Press
Valitettavasti nähtiin myös tämän varjopuoli. Erityisesti Russell ja Antonelli vaihtelivat ajoittain sijoituksia kuin pitkän matkan juoksijat vetovuoroa yleisurheilussa.
Tilanne meni niin pitkälle, että Mercedeksellä Antonellin kisainsinööri ilmoitti kesken rajun voittotaistelun, että ”nyt lopetetaan jojoilu ja keskitytään rakentamaan etumatkaa Verstappeniin”.
Tavallaan F1-fanin pitää valita, mitä myrkkyä haluaa juoda. Monza on vuosikausien ajan ollut rata, jolla ohittaminen on pitkistä suorista huolimatta ollut todella vaikeaa. Kisat ovat olleet usein uuvuttavaa jonoajelua.
Tänä vuonna jonoajelun korvasi jojoajelu.
Johtopaikka ja muut kärkisijoitukset vaihtuivat jatkuvalla syötöllä. Draamaa piisasi. Mutta kyse ei ollut niinkään siitä, kuka on kovin ratinkääntäjä. Kyse oli enemmän siitä, kenellä sattui olemaan kulloisellakin hetkellä enemmän virtaa voimanlähteen akkupatteristossa, kun polttomoottori saa tuottaa vain noin 53 prosenttia koko voimanlähteen tehoista.
Tämän vuoksi kuskit vaihtelivat ehtimiseen sijoituksia. Ainoa, joka tuntui marssivan pelkästään ylöspäin, oli sensaatiomainen Kimi Antonelli. Nousu 19:nnestä ruudusta voittoon on käsittämätön suoritus.
Ristiriita on melkoinen: Antonellin nousu hakee vertaistaan, mutta todella paljon Monzassa nähdystä oli juuri sitä keinotekoista kilvanajoa, josta puhuttiin kauden alussa.
Monzassa otettiin rajoittain rajustikin yhteen. Kuva: imago sport
Ensi kaudeksi F1:n voimanlähdesääntöjä muutetaan niin, että ongelman pitäisi hälventyä jossain määrin. Isompi asia on, että F1 siirtyy todennäköisesti takaisin V8-hybrideihin 2030. Se on suora signaali siitä, että uudet voimanlähdesäännöt eivät toimi riittävän hyvin.
Samalla se on kova takaisku F1:n ja sähköautojaan markkinoivien autojättien erittäin kunnianhimoisille ekotavoitteille. Mercedes, Audi, Honda ja kumppanit syytivät nykymyllyihin satoja miljoonia euroja, ja pian uusi, kallis kehitysprojekti on taas edessä.
Ennen uutta sääntöaikakautta asiantuntijat varoittivat Kansainvälistä autoliittoa Fiaa ja F1:n johtajia liian intomielisen vihreän suunnitelman vaaroista. Fia viittasi niille kintaalla.
On sittenkin olemassa sellainen asia kuin liikaa ohituksia.
Seuraukset ovat pahimmillaan todella räikeitä, ja ne nähtiin nyt Monzassa. Lähes tuhannen hevosvoiman tehohirviöt ulisevat nälissään radalla, jossa pitäisi nimenomaan pullistella mahtinopeuksilla. Kisa oli viihdyttävä, mutta tuntui välillä farssilta.
Ei ole täysin merkityksetöntä sekään, että pääsääntöisesti kuljettajat eivät pidä nykyvoimanlähteistä. Ajaminen on managerointia videopelimäisesti ratilla enemmän kuin parhaan kuskin etsimistä.
Verstappen, Antonelli ja Russell ajoivat parhaimmillaan henkeä salpaavasti kilpaa. Kuva: Stella Pictures
Uusissa F1-säännöissä on paljon hyvääkin. Aerodynaamiset muutokset ovat parantaneet kilvanajoa, ja uudet voimanlähteet mahdollistavat ohituksia yllättävissäkin paikoissa.
Monzan draama ja tapahtumat olivat upeaa katsottavaa, kunnes Russellin ja Antonellin sekä Piastrin ja Hamiltonin jojoajelusta tuli puuduttavaa. Taas ollaan pääsuoran päässä, taas yksi ohittaa toisen.
Ensimmäiset 20 kierrosta istuin Monzan mediakeskuksessa aivan penkkini reunalla sulasta jännityksestä. Sen jälkeen alkoi kyllästyttää. Rakastan draamaa urheilussa, mutta F1:llä on edessä vielä vastaavanlaiset koitokset ainakin Bakussa ja Las Vegsasissa. Sitä ennen on keksittävä jotain, jolla ainakin hillitään jojoilua.
On sittenkin olemassa sellainen asia kuin liikaa ohituksia.
