Kommentti: Jääkiekon huipulla oli vuosia ”Putinin mies”, nyt saman pelätään toistuvan

Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) päättäjät kokoontuvat tällä viikolla syyskonferenssiinsa.

Paikalla ovat IIHF:n ulkopuolella toimivaa NHL:ää lukuun ottamatta kaikki lajin keskeiset päättäjät.

Kokouspaikkana on Kanarian saaret. Liiton ikiaikaisiin perinteisiin kuuluu, että syyskonferenssi pidetään paikassa, missä on varmuudella lämmin ja mielellään kaunista. MM-kisoja kun saatetaan järjestää vaikka vesisateessa Tampereella.

Perjantaina agendalla on kokouksen tärkein asia. Uuden puheenjohtajan ja uuden hallituksen valinta.

Liittoa vajaa kymmenen vuotta Ranskan mandaatilla johtanut kanadalaissyntyinen Luc Tardiff ilmoitti jo keväällä, ettei aio hakea jatkokautta.

Tardiffia ennen liittoa johti vuosikymmenten ajan Rene Fasel, viiksekäs sveitsiläinen hammaslääkäri ja entinen erotuomari.

Jo Faselin puheenjohtaja-aikana kenellekään ei jäänyt epäselväksi kenen lippua puheenjohtaja heilutteli. Hän muun muassa lähti kesken 2018 MM-kisojen Moskovaan Vladimir Putinin virkaanastujaisiin, jossa hän istui lähes eturivissä.

Fasel antoi Venäjälle ja venäläiselle rahalle niin paljon vaikutusvaltaa, että muut maat huolestuivat jo hyvissä ajoin. Muut jääkiekon suurmaat torppasivat Venäjän valtion kaasuyhtiön Gazpromin silloisen johtajan Aleksandr Medvedevin pyrkimykset IIHF:n varapuheenjohtajaksi jo 15 vuotta sitten.

Loppua kohden Faselin toiminta meni niin läpinäkyväksi, ettei hän jaksanut edes peitellä sitä. Ja IIHF-pestinsä jälkeen hän muutti Venäjälle, sai pikavauhtia kansalaisuuden ja on nykyään omenamehubisneksessä.

Eurooppalaiset maat haluavat keskittää ääniä, jottei puheenjohtajistoon pääse venäjämielisiä.

Tardiffin seuraajaa valittaessa pelätään, että Venäjä ja sen liittolaiset pääsevät kiinni IIHF:n päätöksentekoon ja pyrkivät palauttamaan Venäjän MM-kisoihin.

Siihen viittaa myös vaalitaktikointi.

IIHF:n hallituksessa on kahden eri kategorian varapuheenjohtajia. On ns. yleisiä varapuheenjohtajia, jollainen Kalervo Kummola oli vuosia, ja on maaosien mandaatilla toimivia varapuheenjohtajia, joilla varmistetaan se, että liiton ylimmilläkin tahoilla on edustajia eri maailman kolkista.

Suomen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen pyrki alunperin ensisijaisesti varapuheenjohtajaksi, mutta kertoi Ylelle vetäytyneensä vaalitaktisesti ja pyrkivänsä nyt Euroopan ja Afrikan varapuheenjohtajaksi.

Eurooppalaiset maat haluavat keskittää ääniä, jottei puheenjohtajistoon pääse venäjämielisiä.

Huoli on aito.

Aiemmin Kanada, Yhdysvallat ja Euroopan suuret jääkiekkomaat ovat pitäneet huolen, ettei Venäjän valta pääse kasvamaan.

Petr Briza on suomalaisille tuttu 1990-luvulta, jolloin hän pelasi Rauman Lukossa. Nyt hän on kiekkojohtaja, joka pyrkii kansainvälisen liiton puheenjohtajaksi. Kuva: Christopher Katsarov/The Canadian Press / ZUMA

Nyt Venäjä on ilmeisesti käyttänyt vaikutusvaltaansa ja lobannut asioita niin, että Euroopan ulkopuolelta useampi pienempi jääkiekkomaa olisi valitsemassa vähintään venäjämielisiä ihmisiä liiton hallintoon.

Kun esimerkiksi Pohjois-Korean joukot taistelevat Ukrainassa Venäjän joukkojen kanssa, niin on helppo uskoa, että suljetun diktatuurin edustaja piirtää Kanarian saarten lämmössä äänestyslipukkeeseen nimiä, joiden valinta olisi Venäjälle mieluista.

Samaan aikaan myös Yhdysvallat on muuttunut jokerikortiksi, kun sen presidentti Donald Trump on osoittanut kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan, ja hänen suhteensa Vladimir Putiniin on hämmentävän ymmärtäväinen.

Yhdysvaltojen suhde IIHF:ään on muutoinkin huono, koska sillä ja Kanadalla on liiton kanssa riita erinäisistä markkinointisopimuksista.

Venäjälle urheilu on osa pehmeää vallankäyttöä ja propagandaa. Ennen kuin Lähi-Idän öljyvaltiot rynnistivät Valioliigaan ja kansainväliseen urheiluun, Venäjä teki samaa öljy- ja kaasurahoillaan. Gazprom oli pitkään kansainvälisen urheilun suurimpia rahoittajia.

Saksalainen Franz Reindl on pitkän linjan kiekkovaikuttaja, entinen maajoukkuepelaaja ja entinen Saksan maajoukkueen lyhytaikainen päävalmentaja. Kuva: Christopher Katsarov/The Canadian Press / ZUMA

Esimerkiksi käy vaikka Kansainvälinen olympiakomitea, jonka uusi puheenjohtaja Kirsty Coventry otti heti myötämielisemmän linjan Venäjää kohtaan, minkä ansiosta portti on auki venäläisten paluulle olympialaisiin.

Samaa pelätään nyt jääkiekossa.

Puheenjohtajakandidaatteja on useita, mutta pääehdokkaat ovat SM-liigassakin aikanaan pelannut tshekkiläinen entinen maalivahti Petr Briza ja saksalainen Franz Reindl.

Priza on ehdottoman Venäjä-vastainen. Reindlin suhde on kyseenalaisempi. Hän on äänestänyt johdonmukaisesti Venäjää vastaan, mutta liiton kunniapuheenjohtaja Fasel tukee häntä, mikä herättää monissa kysymyksiä.

Valinta tehdään perjantaina ja äänestyksestä on tulossa tiukka. Briza oli pitänyt torstaina kongressille puheen, joka oli ollut kuulijoiden mukaan vakuuttava. Reindl oli ollut paljon hyökkäävämpi.

Jääkiekko on globaalisti pieni laji, mutta se on ollut itänaapurissa erityisasemassa siitä lähtien, kun Josif Stalinin poika Vasili innostui lajista toisen maailmansodan jälkeen.

Jääkiekko oli Neuvostoliiton johdolle erityisen tärkeä, koska se oli ainoa palloilulaji, jossa maa pystyi kylmän sodan aikaan panemaan kampoihin pohjoisamerikkalaisille. Lempilaji sen on myös Vladimir Putinille, jonka käskystä KHL aikanaan vajaa 20 vuotta sitten perustettiin.

Kansainvälisestä jääkiekosta poissulkeminen oli Venäjälle suurempi asia kuin panna monesta muusta lajista.

Ja pääsy takaisin vielä tärkeämpää.