TPS:n romahduksen taustalla epäselvä valtapeli – vanha suurseura hukkasi identiteettinsä ja ajautui urheilulliseen kurimukseen

Onko TPS menneisyytensä menestyksen vanki? Ilkka Paananen vastaa.

Turku

TPS on menettänyt identiteettinsä ja valahtanut yhdeksi SM-liigan värittömimmistä seuroista.

Lähteiden mukaan seurajohto on yrittänyt vaikuttaa valmentajien työhön, mikä kertoo kaiken oleellisen TPS:n johtamisongelmista.

Nyt pääomistaja Ilkka Paananen myöntää johtamisessa tapahtuneet virheet.

Viime vuosina TPS on useasti ollut jääkiekkoväen vitsien kohde. Eikä sattumalta.

Esimerkiksi viime kaudella seura jäi mieleen lähinnä kohuistaan. Sekavasta johtamisestaan.

Erikoisia selityksiä riitti, kun kapteeni Tarmo Reunanen harjoituksissa taklasi painavasti seuralegenda Saku Koivun Aatos-poikaa, joka loukkaantui tilanteessa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Reunanen siirtyi ”yllättäen” ulkomaille.

Erikoisia selityksiä riitti, kun konkaripelaaja Veli-Matti Savinainen ei suostunut käyttämään Pride-teemaista pelipaitaa TPS:n Pride-teemaottelussa. Pian kiekko karkasi yhden jos toisen seuraihmisen lavasta.

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta. Kuva: Vesa-Matti Väärä

TPS:n hallituksen jäsen, vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta kritisoi julkisesti Savinaista, mutta ei mennyt pitkään, kun seurajohto jo pyysi pelaajalta anteeksi. Samassa rytäkässä kerrottiin, ettei Virta jatka hallituksessa.

Erikoisia käänteitä riitti myös muun muassa toissa kaudella. Joulukuussa 2024 päävalmentaja Tommi Miettinen ja urheilujohtaja Rauli Urama saivat julkisesti luottamuksen. Seura puhui TPS-identiteetistä, kehityksestä ja yhteisestä suunnasta.

Kuitenkin vain alle neljä kuukautta myöhemmin molemmat potkittiin ulos seurasta.

– Kritiikki on ollut ansaittua. Asioita on mennyt vihkoon, ja siinä on tosiaan perää, että TPS on etsinyt itseään, seuran pääomistaja Ilkka Paananen myöntää.

– Kritiikki sattuu, mutta osoittaa myös sen, kuinka paljon ihmiset niin Turun alueella kuin Turun ulkopuolella välittävät Tepsistä.

Toimitusjohtaja Aki Holma katsoo TPS:n olevan maineensa vanki.

– Uuden tarinamme rakentaminen kestää vielä. Historia tuo meille paljon paineita, mutta positiivista on, että nyt meillä on ennen kaikkea voitettavaa.

Ilkka Paananen on kuitannut miljoonilla TPS:n tappioita. Kuva: Jussi Vierimaa

Kohut ovat heijastuksia mysteeristä: kuka TPS:ää nykyisellään edes johtaa?

Multimiljonääriomistajat Paananen ja Mikko Kodisoja? Hallituksen puheenjohtaja Kai Koskinen? Hallituksen jäsen Saku Koivu? Toimitusjohtaja Holma?

Harvinaisen yhtä mieltä tähän juttuun omalla nimellään tai anonyymisti haastatellut ovat siitä, että TPS on nykyisellään enemmän seurahenkilöitä kuin seurahenkilöt TPS:ää varten.

– Turussa klaanit eivät synny vain jääkiekon sisältä, vaan ne tulevat Turun yhteiskuntaelämästä: vanhasta rahasta, statuksesta ja eri ihmisten vedoista. Nämä valuvat TPS:ään, koska niiden voimin on aiemmin myös menestytty, näkee Sanoman kiekkoasiantuntija Topi Nättinen.

– Kun pelasin Tepsissä, huomasin klaaneja muodostuneen jo seuraväen sisälle. En usko tämän kulttuurin muuttuneen.

– Ulospäin näyttää nyt siltä, että moni käyttää TPS:ssä valtaa, mutta ilman vastuuta.

Ydinongelma juontuu menneisyydestä. TPS:ää johtavat osin historian haamut.

– TPS:n vanha menestysmalli oli erittäin tehokas, mutta se oli myös oman aikansa tuote. Kun aika muuttui, TPS ei pystynyt uusiutumaan, linjaa kokenut politiikantutkija Markku Jokisipilä, joka kirjoitti TPS:stä satavuotis­historiikin 2022.

Politiikantutkija Markku Jokisipilä. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Turun tauti kuvaa sitä vanhaa Turkua, jossa epävirallinen valta, hyväveli-verkostot ja poliittiset suhmuroinnit vaikuttivat vahvasti erityisesti rakennushankkeissa. Osin samassa ilmapiirissä myös TPS:n suuruus syntyi.

Jokisipilän mukaan Turussa politiikka, yrityselämä, media ja urheilu olivat poikkeuksellisen läheisessä suhteessa. Tämän ansiosta TPS kehittyi nopeasti: pelaajille järjestyi työpaikkoja kaupungilta, seura sai vahvat sponsorit, maan ensimmäinen suurareena rakennettiin, medianäkyvyys kasvoi.

Ammattimaistuminen konkretisoitui viimeistään 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa kahden huippuvalmentajan, Hannu Jortikan ja Vladimir Jursinovin, johdolla. Jursinovin hurja vaatimustaso muovasi Tepsille selkeän identiteetti: seura tunnettiin äärimmäisen kovasta urheilusta.

Vanhaa Tepsiä johdettiin autoritaarisesti, mutta johdonmukaisesti. Diktaattorimainen pomo Hannu Ansas hankki seuralle rahaa ja vaikutusvaltaa, mutta ei valmentanut. Ansas uskalsi jakaa valtaa ja vastuuta.

– Historiikkia varten tekemieni haastattelujen perusteella Ansas osasi sitouttaa kaikki työskentelemään saman tavoitteen eteen. Tekemisen palo oli aivan toista luokkaa kuin sittemmin, Jokisipilä linjaa.

Ansas vaikutti kokonaisuuteen monesta suunnasta: milloin Turun kaupungin­hallituksen puheenjohtajan pallilta, milloin seuraa sponsoroineen pankin johtajan paikalta tai oman mainostoimistonsa kautta. TPS:n ei tarvinnut koputtaa kabinettien oville, vaan TPS päinvastoin vaikutti usein itse siihen, ketkä päästettiin sisälle.

Turkuhallin (nykyään Gatorade Center) rakentamispäätös oli tyyppiesimerkki kabinettivaikuttamisesta. Kun vasemmistopuolueet vastustivat jäähallia, junailtiin kompromissi, jossa jäähallin vastapainoksi rakennettiin kolme päiväkotia.

– Kokoomusvaikuttaja Ansas oli tiiviisti näissä neuvotteluissa mukana. Ansasta arvostettiin kovasti, Jokisipilä tietää.

Valmistuessaan Turkuhalli oli Suomen suurin jäähalli ja areena. Nyt se on vanhentunut ja sen sijainti on kaukana kaikesta. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS

Vuosina 1989–2001 TPS saavutti peräti kahdeksan Suomen mestaruutta. Sen jälkeen tarinan klangi muuttui, minkä voi nähdä linkittyvän osittain Ansaksen otteen kirpoamiseen.

TPS oli sijoittanut rahaa kiinteistöihin, sillä oli kivitaloja Turun keskustassa. Kun sen valta mureni, kivitalot oli pakko myydä. Jäljelle jäi vanha hieno huvila Ruissalossa, joka sekin jouduttiin myymään. Seuran omistanut emoseura TPS Turku ry joutui luopumaan omistuksestaan.

TPS romahti, koska vahvan johtajan jälkeen ei rakennettu läpinäkyvää, vastuullista ja nykyaikaista johtamisjärjestelmää, jossa yksi selkeä johtaja olisi jakanut valtaa alaspäin vastuuta unohtamatta.

Turun tauti jäi jäähän.

– Moni asia, jonka Ansas pystyi aikanaan hoitamaan, ei olisi mennyt enää myöhemmin samalla tavalla läpi. Sama henkilö ei olisi voinut olla niin monessa roolissa ilman, että sitä olisi pidetty jääviytenä tai epäkorrektina, Jokisipilä sanoo.

TPS jäi ylimielisenä kiinni oletukseen, että menestys, yleisö, sponsorit ja arvostus kuuluvat seuralle luonnostaan. Selkeä johtajuus vaihtui kuppikuntiin.

– On vaikea rakentaa identiteettiä, jos seuran sisällä keskeiset toimijat vetävät köyttä eri suuntiin. Sellaisessa maailmassa modernisoituminen on tosi vaikeaa, Jokisipilä painottaa.

– Ilman selkeää identiteettiä kestävää menestystä on mahdotonta rakentaa, kuuluisat kuusi mestaruutta TPS:n päävalmentajana voittanut Jortikka puolestaan rummuttaa.

TPS voitti mestaruuden 2010 yllättäen. Se on turkulaisten viimeisin mestaruus. Kuva: Antti Hämäläinen

TPS voitti SM-kultaa 2010 ja venyi finaaleihin 2021 ja 2022. Nämä menestykset eivät kuitenkaan vahvistaneet seuran brändiä, koska niitä ei nähty järjestelmän tuloksina vaan yksittäisinä sattumina.

TPS:n yleisömäärät ovat viime vuosina hieman kasvaneet, mutta se ei ole vielä kielinyt uudesta ilmiöstä.

– Sattumamenestystä voi saavuttaa ilman johdonmukaistakin visiota, esimerkiksi onnistuneilla ulkomaalaishankinnoilla. TPS:n kaksi viime finaalipaikkaa tulivat melko erilaisilla tarinoilla, Nättinen näkee.

Vaihtuvuus päävalmentajan paikalla on ollut TPS:ssä poikkeuksellista. Edellisen mestaruuden jälkeen seurassa on nähty jopa 15 eri päävalmentajaa, viimeisimpänä Toni Söderholm.

– Kun päävalmentajat vaihtuvat näin tiheään, kestävää identiteettiä ei pysty mitenkään synnyttämään. Valmentajavaihdokset ovat esimerkkejä TPS:n poukkoilevasta johtamisesta, Nättinen korostaa.

TPS:n kulisseissa on tapahtunut viime vuosina erikoisia asioita. Erityisesti silloin, kun ulkoapäin on yritetty vaikuttaa valmentajien tekemisiin.

Maaliskuussa 2023 TPS:n päävalmentajan pallilta potkut saanut Jussi Ahokas ei halua enää kaivella menneitä, mutta vahvistaa yhä saman kertomuksensa, joka kuultiin Oskarin Arki -podcastissa syksyllä 2023. Ahokkaan mukaan TPS:n johto sotkeutui hänen valmennustyöhönsä.

Seurajohto vaati joukkueen pelaavan keskialueella aiempaa puolustusvoittoisemmin, vaikka Ahokas halusi toisin. Sisäpiirilähteiden mukaan tämä ei ollut ainutkertainen tapaus, vaan samanlaista valmentajiin vaikuttamista on tapahtunut sittemminkin.

– Kun valmentajien pelitapaan ja peluutuksiin vaikutetaan sikariportaasta, joukkueen ilmapiiri kärsii väistämättä, eräs sisäpiiriläinen näkee.

Aki Holma tuli Tapparasta ylläpitämään tiukempaa kulukuuria. Kuva: Jussi Vierimaa

TPS:n nykyilmapiirissä ei nähdä tarpeeksi vaatimustasoa.

– TPS:ssä johtaminen on jaettu monelle eri tasolle, mikä on perusajatuksena kantava, koska valtaa pitää uskaltaa jakaa, Nättinen pohjustaa.

– Mutta TPS:llä ei vaikuta olevan yhtä selkeää johtajaa, joka valvoisi tai vaatisi, että myös vastuuta kannetaan. Tällöin syntyy helposti klaaneja, jotka sitten alkavat taistella vallasta.

TPS:n heikkoon ilmapiiriin ei uskota löytyvän yhtä syytä tai syyllistä. Selvää joka tapauksessa on, että johtamisessa kaikki lähtee aina ylhäältä päin.

Viime kädessä TPS:ssä ylin valta on pääomistajilla, kuten Paananen sanoo. Pääomistajat ovat vuodesta 2015 lähtien paikanneet TPS:n taloustappioita runsaalla kymmenellä miljoonalla eurolla, mikä on pelastanut seuran konkurssilta.

Vastuukysymyksissä Paananen ja Kodisoja eivät kuitenkaan ole edes yrittäneet nostaa kissaa aidosti pöydälle. Paananen ei kiistä isoa epäkohtaa.

– Olemme Mikon kanssa kuulleet juttuja, että meitä pidetään hölmöinä bisnesmiehinä, joille seuran menestyksellä ei olisi mitään väliä. Nyt meidän on ollut pakko katsoa peiliin ja tunnustaa, että jotain olemme tehneet väärin, kun kerta tällainen väärä mielikuva on muodostunut, Paananen sanoo.

– Tosiasiassa TPS:n tappiot ovat sattuneet meihin yhtä paljon kuin keskimäärin turkulaisiin. Tosiasiassa olemme Mikon kanssa halunneet aina rakentaa jotain, mikä on maailman parasta. Ihan aina olemme halunneet voittaa pelin omassa kategoriassamme.

Paananen on Supercellin lisäksi vaikuttanut esimerkiksi ruoankuljetuspalvelu Woltissa.

– Tepsissä olemme Mikon kanssa epäonnistuneet siinä, ettemme ole tehneet riittävän selväksi, mikä on todellinen vaatimus- ja odotustasomme, hän alleviivaa.

– Loppupelissä minä ja Mikko vastaamme tästä. Muutos lähtee minusta itsestäni, ja nyt olemme tehneet kovasti töitä sen eteen, että vastuukysymykset ja roolit olisivat kaikille selvät.

TPS-legenda Saku Koivu käyttää isoa valtaa, mutta pysyttelee pois julkisuudesta. Kuva: Jussi Vierimaa

Lähteiden mukaan Paananen ja Kodisoja ovat luottaneet nimenomaan Saku Koivun osaamiseen ja siunanneet legendalle rutkasti vaikutusvaltaa. Ratkaisua on ymmärretty.

Ongelmia katsotaan kuitenkin syntyneen siitä, ettei Koivuun henkilöityvän valtapiirin ole tarvinnut kantaa avointa vastuuta päätöstensä seurauksista. Tämän uskotaan vaikeuttaneen esimerkiksi TPS:n urheilujohdon, kuten urheilupomo Mika Suoraniemen, itsenäistä toimintaa, vaikka Suoraniemi on Koivun pitkäaikainen ystävä.

– Epäselvässä ilmapiirissä seuran eri toimijat alkavat miellyttää todellisia päätöksentekijöitä, koska pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Fokus siirtyy vääriin asioihin, sisäpiirilähde arvioi.

Koivujen suuresta vaikutusvallasta yhtenä esimerkkinä pidetään Reunasen kohutapausta. Lähteet väittävät TPS:n valmennustiimiin kuuluneen Mikko Koivun ”ojentaneen sanallisesti” Reunasta sen jälkeen, kun tämä oli taklannut harjoituksissa hänen veljenpoikaansa Aatos Koivua.

Päävalmentaja Toni Söderholm kiisti myöhemmin jyrkästi, että Aatos Koivun taklaaminen olisi vaikuttanut Reunasen pelaamattomuuteen. Ulospäin syntyi kuitenkin vaikutelma, että harjoitustilanne, Reunasen hyllytys ja tämän loppukauden siirto ulkomaille kietoutuivat toisiinsa.

– Kannamme jostain syystä mainetta, että Turussa valmentajat eivät saisi valmentaa itsenäisesti. Tämä ei pidä paikkaansa, Paananen vastaa kritiikkiin.

– Selkeä tarkoituksemme on, että kaikki työntekijämme pystyvät toimimaan omissa rooleissaan itsenäisesti ja tuntemaan itsensä tärkeiksi.

– Olemme keskustelleet TPS:n urheilupuolesta vastaavan Sakun johtamistyylistä. Selkeä käsityksemme on, että se on ollut nimenomaan mahdollistavaa eikä sanelevaa.

Koivu ei halunnut antaa haastattelua tähän juttuun.

Sanoman kiekkoasiantuntija Topi Nättinen. Kuva: Seppo Kärki / IS

TPS on hukannut tarinansa samaan tapaan kuin matkapuhelinjätti Nokia konsanaan.

Nyt kysytään: ketä varten TPS on ylipäätään olemassa?

Nättinen haastaa tässä kohdin myös itseään.

– Voin myöntää, että siirryin taannoin TPS:ään erityisesti tuntuvan palkkapussin takia ja menneisyyden glorian sokaisemana, hän lataa.

Viime kaudella hallituksen jäsenet Sofia Virta ja Ilkka Paananen nähtiin ainakin kertaalleen kotipelin jälkeen joukkueen pukukoppi­käytävällä. Ulkopuolisten silmin tapaus kiteyttää TPS:n nykyisen epäselvyyden: missä kulkee seuran johtamisen, omistamisen ja joukkueen arkeen tunkeutumisen raja?

Valmentajalegenda Hannu Jortikka kummastelee yhä Erkka Westerlundin kaksoisroolia TPS:n hallituksessa ja valmentajien edunvalvontajärjestössä.

Westerlund oli yhtä aikaa TPS:n hallituksessa vastuualueenaan urheilu sekä Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtajana.

– Sitä jäi miettimään, kenen etua eri ihmiset oikein olivat ajamassa, hän täsmentää.

Ilkka Paananen on antanut kasvonsa Tepsille. Kuva: Jussi Vierimaa

Rahalla ei voi ostaa kulttuuria. Mitä TPS haluaa tulevaisuudessa olla?

Ainakin TPS aikoo olla omavarainen vuoteen 2030 mennessä, Paananen painottaa.

– TPS ei voi olla loputtomasti minun ja Mikon rahoituksen varassa.

Mitä tapahtuu, jos tavoite epäonnistuu?

– En lähde spekuloimaan sillä. Uskomme tavoitteen toteutumiseen.

Nättisen mielestä TPS:ssä uusi tarina voi alkaa vasta sitten, kun seurassa uskalletaan päästää irti menneisyydestä. Paananen on samaa mieltä.

– Kaikki kulminoituu vaatimustasoon. Se nousee seurassa nyt olennaisesti. Se on tärkein pointti uuden tarinan rakentamisessa, Paananen korostaa.

– Jatkossa ihan hyvä ei enää riitä, eikä meillä saa olla yhtään tekosyytä olla menestymättä. Haluamme voittaa.