Alisa Vainio voitti sensaatiomaisen EM-kullan.
| Päivitetty 16.8. 13:17
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Maratonin Euroopan mestari Alisa Vainio latasi hätkähdyttävän nöyriä kommentteja sensaatiomaisen juoksunsa jälkeen. Niille ei voinut parhaimmillaan kuin nauraa.
Vainio voitti EM-kultaa soolojuoksulla ja kisaennätyksellä 2.22.26. Voittomarginaali oli naisten EM-maratonin historian suurin.
Näin Vainio vastasi suomalaismedian kysymyksiin kisan jälkeen.
Alisa Vainio, sanoit ennen kisaa Ylen haastattelussa, että olet ihan hyvä tai keskinkertainen maratonjuoksija. Haluatko tarkentaa lausuntoasi?
– Olen keskivertaista vähän parempi maratonjuoksija.
Kerro kisan kulusta. Miltä tuntui?
Tosi vahvalta ja hyvältä. Lähdin rennosti liikkeelle ja katsoin, lähteekö kukaan mukaan. Tiesin, että voin pitää hyvää vauhtia. Mitä vauhdikkaampi kisa, sitä enemmän se on minulle plussaa. Lähdin toteuttamaan suunnitelmaa ja pysyin siinä koko matkan.
Yllätyitkö, ettei kukaan lähtenyt mukaan?
En ajatellut sitä jossain kohtaa enää. Keskityin siihen, että juoksen ylämäet rennosti ja alamäet rullataan niin, että tuntuu hyvältä.
Ensimmäinen viisi kilometriäsi oli kova ja porukka tippui heti. Oliko se suunniteltu niin?
Minusta alku oli tosi helppo. Koen, ettei hengitykseni joutunut missään kohtaa hirveän koville. Jalat ja lihakset olivat kaikista kovimmilla. Viimeisellä viiden kilometrin kierroksella etureisi alkoi kiristellä. En pystynyt tulemaan loppua niin kovaa.
Eipä sille vissiin sitten ollut tarvettakaan.
Miltä tuntui suomalaisten kannustus reitin varrella?
Se oli ihan mahtavaa. Joku oli kirjoittanut asfalttiin nimeni. Näin sen jokaisella kierroksella. Olin vain, että oho!
Miltä tuntui, kun ylitit maaliviivan?
Hetki meni tosi nopeasti. Ihan mahtavaltahan se tuntui.
Kultamitalistin riemua. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Ylen selostamossa sanottiin, että sumutit ja vedätit heitä siinä, millaisella taktiikalla lähdet juoksemaan. Pitääkö paikkansa?
En sumuttanut! En ollut itsekään ihan varma, mitä kannattaa tehdä. Tämä juoksu tuntui helpolta ja luontevalta.
Mikä oli vaikein hetki tämän päivän kilpailussa?
Se, että jännitin taas tosi paljon. Lähtiessä oli epävarma olo. Koen, että se kuuluu maratonjuoksuun. Pitää lähteä aika nöyränä liikkeelle.
Kuudes maraton 11 kuukauteen. Miten se selittyy?
Taustalla on hyvää harjoittelua. Palaudun hyvin. Olen tehnyt pitkäjänteisesti töitä. Kroppani on tilassa, että se ottaa treeniä vastaan ja palautuu hyvin. Minä pystyn kilpailemaan.
Voitko kertoa sen paikan Lappeenrannassa, jossa mäkijuoksukuntosi hiottiin?
Luukkaansalmen silta.
Presidentti soitti sinulle kisan jälkeen. Mitä hän sanoi?
Kuului vähän huonosti. Hän sanoi, että juoksuni näytti vahvalta. Sanoin, että vahvalta se tuntui.
Soitto tuntui hienolta ja arvostettavalta.
Oliko reitti niin erikoinen ja raskas kuin ennakoitiin?
Kyllä se oli. Loppuun oli saatu nousu. Ihmettelin, miten siihen oli sellainen löydetty.
Kerro matkastasi Euroopan mestariksi.
Tämä on ollut pitkä tie. Tieni on vielä kesken. En osaa edes pukea sanoiksi. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä päivästä ja treenistä toiseen.
Alisa Vainio oli maalissa hyvävointinen. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Oliko työ sen arvoista?
Kyl mie sanon, että tää oli ihan wörttii.
Mikä on tulevaisuuden suunnitelma tälle kaudelle?
Fokusoin tähän kisaan. Sitten katson askelmerkit uudelleen. Tämä oli minulle pitkän ajan tähtäin.
Mistä päin Lappeenrantaa haluat tontin?
Tuohon en osaa vastata.
(Valmentaja Jarmo Viskari huutaa väliin: Ei ainakaan Luukkaansalmen sillan läheltä!)
Radiojuontaja Janne Saarinen oli seuraamassa kilpailuasi. Millainen teidän suhteenne on?
En halua vielä kommentoida sitä.
Et olisi halunnut juosta tänään. Miltä yksinjuokseminen tuntui?
On se ihan erilaista kuin juosta porukassa. Ei se ollut niin stressaavaa kuin juosta porukassa. Ajattelin, että sain rauhan. Olin henkisesti hyvässä tilassa eikä juoksua tarvinnut pakottaa. Juokseminen oli kivaa ja nautin tänään.
Olet saanut yhteistyökumppaneita. Onko nyt tilipäivä?
Mie en osaa tuohonkaan vastata. Managerini Julius Taskinen osaa vastata paremmin.
