Alisa Vainion ystävä avautuu ensimmäisen yhteislenkin tapahtumista – ”Olen traumatisoitunut pahasti”

Tällainen on silta, jossa Alisa Vainio treenaa.

Maratoonari Alisa Vainion ystävä, ultrajuoksija Satu Lipiäinen, kertoo yli 10 vuotta kestäneestä ystävyydestään EM-kultamitalistin kanssa.

Lipiäinen muistelee haastattelussa muun muassa 11 vuoden takaista yhteislenkkiään Vainion kanssa Lappeenrannan Luukkaansalmen sillalla.

Vainio harjoitteli EM-maratonin mäkistä reittiä juuri tuolla sillalla ja voitti Birminghamin EM-kullan lähes viiden minuutin erolla toiseksi tulleeseen.

Lipiäinen uskoo Vainion saavuttavan tulevaisuudessa vielä suurempaa menestystä ja toivoo tämän rikkovan hänen ultrajuoksun Suomen ennätyksensä.

Lappeenrantalainen ultrajuoksija Satu Lipiäinen, 30, on ”ihan hirveän ylpeä” ystävästään.

Kyseinen ystävä on Alisa Vainio, 28, joka otti suvereenisti EM-kultaa maratonilla sunnuntaina.

– Kun on nähnyt yli kymmenen vuoden aikana, kuinka paljon hän on tehnyt töitä ja kuinka paljon hänellä on ollut vaikeuksia. Ja hän on aina selvinnyt niistä. Ja kaikki tuo varmuus, miten hän pystyy suoriutumaan maratonista toiseen omalla tasollaan tai jopa paremmin, Lipiäinen sanoi.

– Ja kun hän ei nauti mistään mediahuomiosta, ja hän handlaa senkin niin hyvin. Siitäkin voi olla ylpeä.

EM-kulta ei ollut Lipiäiselle yllätys, vaikka maraton on matka, jolla on vaikea onnistua juuri tietyssä kisassa.

Tapa, jolla Vainio vei Englannin Birminghamissa voiton, oli vakuuttava. Vainio jätti muut taakseen jo alkuvaiheessa ja juoksi lopulta yksin maaliin lähes viiden minuutin erolla seuraavaan.

– Oli se käsittämätön suoritus. Odotin, että hän olisi kierroksen, pari juossut porukassa. Eihän tuommoista ole koskaan nähty arvokisamaratoneilla. Onhan se ihan järkyttävä suoritus.

Alisa Vainio juoksi ylähäisessä yksinäisyydessä arvokisamaratonin kärjessä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

EM-maratonin mäkinen reitti mietitytti monia etukäteen. Lipiäinen pohti ennen kisaa, että se voi olla Vainion vahvuus.

Vainio itse on kertonut valmistautuneensa tuolle reitille juoksemalla Lappeenrannan Luukkaansalmen sillalla raakoja mäkitreenejä. ”Kauhujen silta” on tuttu myös Lipiäiselle.

– Se on paikka, johon olen traumatisoitunut hyvin pahasti, Lipiäinen huokaa.

Hän oli 11 vuotta sitten Vainion kanssa ihan ensimmäisellä yhteisellä lenkillä Lappeenrannassa. He juoksivat keskustasta Luukkaansalmen sillan yli Mikonsaareen uimaan.

– Se on vaikuttava silta. Iso pitkä mäki ja siitä näkee Kaukaan tehtaan hienosti.

– Minulla oli siinä vaikeata, olin vähän ylikunnossa. Juoksimme sitä siltaa, se on ihan järkyttävä ylämäki. Olin niin loppu siinä. Ja kun oli eka yhteislenkki, niin en kehdannut sanoa, että nyt tuntuu muuten aika pahalta. Siinä ensimmäisen kerran näin, että mäki ei Alisaa paljon hidasta.

Satu Lipiäinen on huomannut etteivät mäet paljon Alisa Vainiota hidasta. Kuva: Mika Ranta / HS

Pitkillä juoksulenkeillä on mukavaa, kun on seuraa. Vainion vauhti tosin vaatii hyvät lähtökohdat juoksukaverilta.

– Varsinkin nykyään, kun Alisa on ottanut kehitysaskeleita, niin itse pitää olla aika hyvin palautunut ja hyvässä tilanteessa, että uskaltaa lähteä minkäänlaiselle yhteislenkille. Vauhti alkaa olla aika kovaa.

Treeneissä on välillä ollut mukana myös Lipiäisen joulukuussa 2024 syntynyt lapsi. Se ei ole juoksijan vauhtia pysäyttänyt, mutta tuonut vähän lisähaastetta treeniin.

– Vauvavuonna tuli juoksurattaiden kanssa noin 4 000 kilometriä. Kun Alisan kunto vaan paranee ja mulle on tullut lastenrattaat mukaan, niin siinä alkaa kevyet lenkit tuntua aika raskailta välillä.

Vaikuttaa, että kaksikon treenit tehdään tosissaan, mutta ilmapiiri ei ole vakava. Meno kuulostaa varsin elämän makuiselta.

– Yksi lenkki tehtiin niin, että Alisalla oli koira mukana ja koira veti kovasti. Sanoin jossain vaiheessa, että voisin ottaa koiran vetämään, niin olisi tasaisempaa.

Satu Lipiäinen lenkillä juoksurattaiden kanssa. Kuva: Mikko Nikkinen

Juoksijat tutustuivat aikanaan Savonlinnassa. Molemmat juoksivat vuonna 2015 siellä nuorten SM-kisoissa 3 000 metrin esteet.

– Siinä sitten muistaakseni loppuverryttelyssä juteltiin. Kävi ilmi, että olimme molemmat kiinnostuneita maratonjuoksusta. Jotenkin ajatukset menivät hyvin yksiin jo silloin.

Pitkiin matkoihin panostaminen ei ole Lipiäisen mukaan helppo valinta nuorelle urheilijalle.

– Tuntuu jotenkin ettei se ole hyväksyttävää juosta tosi nuorena tosi pitkiä matkoja. Mutta sinne me molemmat uskallettiin kuitenkin lähteä, kun se tuntui omalta jutulta. Molemmat olemme varmasti oikein tyytyväisiä siihen päätökseen.

Kaksikko käy juoksemassa pitkiä lenkkejä, mutta he viettävät yhdessä muutenkin aikaa. Esimerkiksi leipomalla.

– Korvapuustit ja karjalanpiirakat ovat sellainen bravuurimme. Croissanttien leipominen on taas pieni vitsi meillä. Niitä on pari kertaa kokeiltu ja niistä on tullut niin pahoja, että koiratkaan ei syö niitä.

– Alisa on jostain kaivanut sellaisen ohjeen, että siihen tulee muutamaan croissantiin 500 grammaa voita ja ei se ole yleensä toiminut. Ne kyllä jäi syömättä.

Julkisuudessa Vainiosta on hieman pidättyväinen kuva. Ystävän mukaan kuva ei sinänsä ole väärä, mutta yksipuolinen.

– On hän pidättyväinen ja tosi yksityinen henkilö, mutta hän on myös tosi huomioon ottava, ystävällinen. Ja tykkään kovasti siitä, että hänellä on oivaltava huumorintaju. Vähän pilke silmäkulmassa aina. Häneltä tulee aina joku tilanteeseen sopiva, yllättävä heitto.

Vainio on aktiivinen järjestämään yhteislenkkejä Lappeenrannassa. Lipiäisen mukaan juoksijoita on niissä ollut mukavasti, ja hommalla on selkeästi nostetta paikkakunnalla. Yhteislenkit tuntuvat joskus jäävän jopa kesken, kun juttuja riittäisi.

– Alisa on lanseerannut meidän porukkalenkeille sellaisen top5-listan. Yleensä hän kysyy siellä lenkin loppupuolella, mitkä ovat vaikkapa top5 juomat tai irtokarkit juuri nyt. Sitten kun niitä pohditaan siinä, niin kilometrit menevät mukavasti.

Alisa Vainiolta löytyy pilkettä silmäkulmasta. Kuva: Seppo Kärki / IS

EM-kultaa seuraavina päivinä Lipiäinen kertoi vaihtaneensa Vainion kanssa muutaman viestin. Hän oli ajatellut, että Vainiolla riittäisi menestyksen jälkeen pyöritystä ja he ehtivät jutella myöhemmin.

Aiotko leipoa mitalipullat tai juhlitteko mestaruutta jotenkin yhdessä?

– Saa nähdä. Alisa on sen verran vaatimaton, että hän ei kauheasti tykkää sellaisista huomionosoituksista. Pitää katsoa, mitä hänen omien rajojen puitteissa keksisi.

Euroopan mestari. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Lipiäinen uskoo, että Vainiolta nähdään tulevaisuudessa vielä hurjempaa menestystä.

– Niin kuin Alisa itsekin jossain haastattelussa sanoi, niin matka on vielä kesken ja hän tulee tekemään jotain tosi isoa maratonilla. Ja on toki jo tehnyt.

Lipiäinen uskoo, että Vainio nähdään tulevaisuudessa vielä jollain ultramatkallakin.

– Toivon, että Alisa tulee rikkomaan minun ultrajuoksun Suomen ennätyksiäni vielä jossain vaiheessa.

Lipiäinen osallistuu itse viiden viikon päästä 100 kilometrin MM-kisoihin Espanjassa. Siellä tavoite on mitali.

Ehkä ystävykset voivat leipoa yhdessä toisilleen mitalikahveille kylkiäiset. Josko vaikka croissanteillekin annettaisiin vielä mahdollisuus.