Kuva: Pexels/kaboompics.com.
Yksi neljästä (26 %) suomalaisesta työntekijästä on edelleen altis vaikealle uupumukselle tai hänellä on jo oireita siitä, kertoo Työterveyslaitoksen (TTL) tilaaman tutkimuksen mukaan.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
TTL tiedotti maanantaina lehdistötiedotteessaan, että uupumuksen oireet ovat yleisempiä sekä työntekijöiden että esimiesten keskuudessa verrattuna ennen koronaviruspandemiaa.
Bürokratian ja roolikiistojen uskotaan olevan pääasiallinen syy uupumukseen ja sen riskitekijöihin työpaikoilla.
Työhön liittyvä epävarmuus, liiallinen työkuorma, yksitoikkoisuus ja fyysinen työkuorma ovat myös uupumuksen riskitekijöitä, vaikka niiden vaikutus väestötasolla keskimäärin onkin pienempi.
”Puhumme usein työmäärästä, mutta se ei välttämättä ole tärkein riskitekijä. Sitä suurempi vaikutus näyttää olev sillä, että jäykät toimintatavat, riittämättömät työvälineet, hidas tiedonkulku tai ristiriitaiset odotukset luovat turhaa kitkaa työssä. Nämä tekijät voivat myös lisätä työn kokemista raskaaksi ja vähentää sitä aikaa, jonka työntekijä kokee käyttävänsä ydintyöhön”, sanoo tutkija Jie Li.
Bürokratian ja roolikiistojen vähentämiseksi työpaikoilla on useita keinoja. Ne liittyvät työpaikkaprosessien yksinkertaistamiseen ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen.
Tutkimus kuitenkin osoitti, että suomalaiset kokevat työkykynsä hieman paremmaksi kuin aiemmin.
Kesällä 2026 43 prosenttia suomalaisista työntekijöistä koki työkykynsä erinomaiseksi, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 39 prosenttia.
Kaikkiaan 67 prosenttia pystyi täyttämään työnsä fyysiset vaatimukset, kuten seisomisen tai esineiden nostamisen.
Tunneälyllinen työkyky, eli kyky kohdata ja käsitellä muiden ihmisten tunteita, oli heikoin (41 %).
”Työkyky on monimutkaisempi kysymys, kuin monet luulevat. Henkilö voi olla täysin työkykyinen yhdellä osa-alueella, vaikka hän tarvitseekin tukea toisella osa-alueella. Lisäksi eri työtehtävät korostavat erilaisia työvaatimuksia. Tämän valossa työtehtäviä voitaisiin soveltaa tarpeen mukaan urien pidentämisen tukemiseksi”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Eri työkykyalueista kognitiivinen, tunneälyllinen ja osaamistyökyky parantuivat väestötasolla kesään 2025 verrattuna. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky pysyivät ennallaan.
Erilaisia painotuksia työkykyalueiden välillä havaittiin eri ikäryhmien kesken.
Vaikka nuorempi ikä yhdistettiin parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen työkykyyn. Kognitiivinen työkyky viittaa kykyyn täyttää työtehtäviin liittyvät vaatimukset, jotka liittyvät tiedonkäsittelyyn ja ajatteluun.
Toisaalta nuorempi ikä yhdistyi heikompaan sosiaaliseen työkykyyn, joka viittaa kykyyn täyttää vaatimuksia työskentelystä muiden ihmisten kanssa ja epämuodollisissa vuorovaikutustilanteissa.
”Tulokset voivat heijastaa kokemattomuutta uran alkuvaiheisiin liittyen. Ne voivat myös viitata siihen, että nuoria työllistävillä aloilla ja työpaikoilla on enemmän sosiaalisia vaatimuksia. Siksi tulosta ei tulisi tulkita pelkästään nuorten aikuisten yksilölliseksi piirteeksi. Nämä havainnot kuitenkin osoittavat, mitkä työkykyalueet vaativat erityistä huomiota nuorten aikuisten tukemisessa ja työkehityksessä”, sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Enemmistö alle 30-vuotiaista koki työkykynsä erinomaiseksi. Työhyvinvoinnin osalta nuoret olivat kuitenkin heikommassa asemassa kuin muut ikäryhmät. Mitä nuorempi vastaaja oli, sitä vähemmän hän koki työpanosta ja sitä enemmän työkoneisuutta. Myös yksinäisyys oli yleisempää nuorempien keskuudessa.
