Suomalaisnaisella on koruttomia kokemuksiaan vankila-ajasta Yhdysvalloista. Kuvassa on Yorkin naisvankilan selli Nebraskassa. Kuva: Alamy / MVPhotos, Anna Kaarina Nenosen kotialbumi
Kuopiossa syntynyt taidemaalari ja kuvataiteilija Anna Kaarina Nenonen on nähnyt sellaisen puolen elämästä, jonka harva suomalainen on kohdannut. Nenonen on viettänyt elämästään kuukauden yhdysvaltalaisessa vankilassa – eikä kokemus ollut häävi.
Hänen kokemuksensa ovat vajaan vuosikymmenen takaa.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Asuessaan Yhdysvalloissa Nenonen jäi kaksi kertaa kiinni rattijuopumuksesta. Hän työskenteli tuolloin Virginian osavaltiossa Emory & Henry -yliopistossa taideaineiden ja taidehistorian apulaisprofessorina.
Ensimmäisellä kerralla Nenonen vietti Abingdonissa sijaitsevassa Lounais-Virginian aluevankilassa (South Virginia Regional Jail) 10 päivää odottamassa oikeudenkäyntiä, toisella kerralla 20 päivää.
Ilta-Sanomat on nähnyt Nenosta koskevat dokumentit Virginian osavaltion käräjäoikeuksien tietokannasta. Ilta-Sanomat ei ole voinut varmentaa Nenosen kertomuksen yksityiskohtia, mutta kyseinen vankila on saanut paljon kritiikkiä vankien kurjasta kohtelusta.
Ensimmäisen kerran Nenonen pidätettiin 10.12.2017, toisen kerran 31.12.2017.
Karu kohtelu alkoi Nenosen mukaan heti siitä hetkestä, kun Nenonen joutui vankilaan. Heti aluksi hän joutui riisumaan vaatteensa ja kyykistymään.
– Sen jälkeen letkulla suihkutettiin kylmällä vedellä. Yhden ainoan puhelun sai soittaa, Nenonen muistelee.
Toinen kerta oli Nenosen mukaan vieläkin kamalampi.
– Virkailijat luulivat, että olen itsetuhoinen, kun sanoin heille jotakin typerää. Jouduin hetkeksi eristysselliin, Nenonen sanoo.
Anna Kaarina Nenonen vietti lyhyen ajan myös eristyssellissä. Kuva: Anna Kaarina Nenosen kotialbumi
Nenoselle myös puettiin niin sanottu turvapaita (anti-suicide smock), joka on erittäin lujasta, paksusta, jäykästä ja repeämättömästä erikoiskankaasta valmistettu paita estämään vangin mahdollisuudet vahingoittaa itseään esimerkiksi käyttämällä vaatetta hirttoköyden tekemiseen.
– Se ”kilpikonnapuku” oli todella jäykkä, se raapi ja kutitti, Nenonen sanoo.
Turvapaidat otettiin käyttöön Lounais-Virginian vankiloissa vuosituhannen vaihteessa. Ne ovat vakiovarusteita vangeille, joiden katsotaan olevan vaaraksi itselleen.
Nenonen sijoitettiin kuuden hengen selliin, jossa kuitenkin oli hänen mukaansa usein seitsemän naisvankia.
– Yksi joutui nukkumaan lattialla. Lisäksi yksityisyys oli täysin tuntematon käsite. Esimerkiksi tarpeet piti tehdä kaikkien nähden.
– Oli vain keinovalaistus. Ulos ei muutenkaan päässyt. Ei ollut mitään ulkoiluja, vaan liikunta hoitui, kun vankeja kävelytettiin ympäri ruokasalia. Kirjastokärry kiersi kerran viikossa, mutta sieltäkään ei saanut itse valita kirjoja, vaan otettiin ne, mitä annettiin, Nenonen kuvailee.
– Lisäksi vanginvartijat olivat kauheita. Se oli jatkuvaa pilkkaamista, ja öisillä kierroksilla he pitivät niin kovaa meteliä ja osoittelivat taskulampuilla silmiin, että kaikki varmasti heräsivät.
Kuvassa on Yorkin naisvankilan selli Yhdysvaltain Nebraskassa. Kuva: Mikael Karlsson / Alamy / MVPhotos
Abingdonissa sijaitseva aluevankila on saanut paljon julkista kritiikkiä – oikeusjutuista alkaen – vankien epäinhimillisestä kohtelusta, sensuurista, lääkäriin pääsyn laiminlyönneistä ja vankeuden aikana tapahtuneista kuolemista.
Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Human Rights Defence Center nosti vuonna 2018 kanteen vankilaviranomaisia vastaan siitä, että vangeilta oli sensuroitu kirjoja ja lehtiä. HRDC voitti jutun, ja liittovaltion tuomioistuin määräsi pysyvän kiellon sensuuria vastaan.
Vankilassa on vuosien varrella tapahtunut useita vankien kuolemantapauksia ja itsemurhia, jotka ovat herättäneet valtion ja median huomion. Tv-kanava WCYB kertoo, että tuorein kuolema vankilassa tapahtui 18. syyskuuta. Virginian osavaltion poliisi tutkii kuolinsyytä ja kuolemaan johtaneita oloja.
Sama kanava kertoi, että pelkästään syyskuussa 2017 Abingdonin aluevankilassa tapahtui kaksi itsemurhaa ja seitsemän itsemurhan yritystä. Näiden tapausten jälkeen vankilahenkilökunta alkoi tarkistaa kaikki vangit kahdesti tunnissa.
Vuosina 2013–23 Länsi-Virginian aluevankiloissa kuoli yli 100 vankia. Abingdonin vankilassa on kolmen viime vuoden aikana menehtynyt 8 vankia tilastojen mukaan.
Brittilehti Guardian kertoi vuonna 2023 nostetusta ryhmäkanteesta, joka maalasi järkyttävän kuvan ylikuormituksesta, summittaisesta väkivallasta ja rapautuvasta infrastruktuurista, jotka ovat luoneet kauhistuttavat olot vankiloihin. Kanteessa todettiin muun muassa, että vanginvartijat ”lyövät vankeja säännöllisesti ilman perustetta”.
Nenonen oli vankilassa myös rahaton. Hän kertoo piirtäneensä vanginvartijoille ja muille vangeille kortteja, joista sai sen verran rahaa, että pystyi soittamaan lähiomaisille muutamia puheluita.
Ja aina, kun liikuttiin vankilan ulkopuolella, vangit kahlehdittiin.
– Kun mentiin oikeuteen, oli käsiraudat, jalkakahleet ja vielä vyö, johon kahleet oli kiinnitetty, Nenonen sanoo.
Yhdysvaltain vankeinhoitojärjestelmässä vangit on lähes aina kahlehdittu, kun he liikkuvat vankilan muurien ulkopuolelle – oli kyseessä sitten oikeudenkäynti, muualla tapahtuva lääkärintarkastus tai siirto vankilasta toiseen. Protokolla määrää tiukat fyysiset rajoitukset pakenemisriskin poistamiseksi.
Kun vankila-ajan piina oli ohi, Nenosen mielen valtasi hirveä helpotus. Vankilasta jäivät niin painajaismaiset muistot, että Nenosen ajatus oli, että ”ei ikinä enää”.
Anna Kaarina Nenonen on tunnettu taidemaalari, jonka teoksia on ollut esillä useissa merkittävissä gallerioissa. Kuva: Anna Kaarina Nenosen kotialbumi
Nenonen jätti Yhdysvallat ja palasi Suomeen syksyllä 2018. Syy oli se, että Nenosen ajokortti otettiin rikosten takia kuivumaan kolmeksi vuodeksi.
– Lisäksi autoni takavarikoitiin. Ei Yhdysvalloissa pärjää mitenkään ilman autoa. En olisi voinut käydä töissä.
Suomeen palattuaan Nenonen jatkoi kuvataiteilijan uraansa. Kaikkiaan hänellä on ollut yli 50 näyttelyä useissa eri maissa ja merkittävissä gallerioissa. Vuonna 2021 Nenonen sai Taiteen edistämiskeskuksen liikkuvuusapurahan.
Nenonen pitää kokemustaan vankina olemisesta kauheana.
– Ei siellä vankilassa yritetä ihmisiä saada parantamaan tapansa. Se on julkista nöyryyttämistä, kärsimystä ja suoranaista kidutusta.
Anna Kaarina Nenosen mielestä Yhdysvaltain vankiloissa ei yritetä ihmisiä saada parantamaan tapojaan. Kuva: Anna Kaarina Nenosen kotialbumi
Nenonen halusi kertoa kokemuksensa Ilta-Sanomille, kun Yhdysvaltain oikeus- ja vankeinhoitojärjestelmä on ollut suuresti esillä Christa Piken epäonnistuneen teloitusyrityksen johdosta.
– Tämä oli ensimmäinen syytteeni ikinä, plus minun CV:lläni en todellakaan ole niin sanottu taparikollinen. Olen katunut huonoja valintojani ja otan vastuun siitä, että olin ratissa yli sallitun rajan, mutta ”cruel and unusual punishment” [julma ja epätavallinen rangaistus, joka aiheuttaa liiallista kipua, kärsimystä tai nöyryytystä tai on suhteeton tehtyyn rikokseen nähden] on edelleen käytössä USA:ssa niin kuin on aina ollut. Ei uskoisi, että sivistysvaltiossa vankeja suihkutetaan kylmällä vedellä ja ruoka syödään käsin, Nenonen kuvaa.
