”Drooninpaska”-Antti esittelee Kouvolan droonin putoamispaikan
Tärkein ominaisuus taisteludroonin tunnistamisessa on se, että siinä ei ole valoja. Tätä korostaa drooniyritys Sensofusionin tutkimusjohtaja ja turvallisuusasiantuntija Mikko Hyppönen.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Hän mainitsee myös muita tunnusmerkkejä:
– Pitkän matkan taisteludroonissa tai -lennokissa on siivet, jotka muistuttavat pienempiä lentokoneita. Niissä on polttomoottori, ja ne tuottavat ääntä.
Hyppönen kuvailee ääntä kevyen moottoripyörän meluksi. Jos pieni kone lentää ilman valoja melko matalalla ja aiheuttaa kovaa ääntä, siitä on syytä ilmoittaa viranomaisille soittamalla hätänumeroon 112.
– Paras tunnusmerkki on valojen puuttuminen. Sekä harrastajalennokeissa että oikeissa lentokoneissa on aina valot. Sotilasdrooneissa niitä ei koskaan ole.
Päivällä valojen puuttumisen havaitseminen voi olla vaikeampaa kuin hämärässä tai pimeässä, jolloin se on selkeämpi merkki.
– Droonista voi ottaa kuvan, jos se on mahdollista. Tällöin selviävät myös koordinaatit sen liikkumisesta. Samoin, jos löytää maastosta jotain, jota epäilee drooniksi.
Lähelle droonia ei kannata mennä. Hyppönen antaa selkeät ohjeet: ota valokuva maahan pudonneesta esineestä ja palaa omia jälkiäsi takaisin koskematta mihinkään. Maastossa voi olla räjähdysaineita.
Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Drooneja on monenlaisia. Tavalliselle kansalle tutuimpia ovat helikopterimalliset droonit, jotka nousevat suoraan ylös ja ovat valaistuja.
– Näitäkin käytetään sodassa, mutta ne ovat korkeintaan vakoilulaitteita. Niissä ei ole taistelukärkeä tai räjähdysainetta, Hyppönen toteaa.
Niistä voi Hyppösen mukaan ilmoittaa viranomaisille, jos ne lentävät esimerkiksi pitkään jonkin sotilasalueen tai ydinvoimalan yläpuolella.
Suomen ilmatilaa loukanneet ja Suomen maaperälle pudonneet taisteludroonit ovat herättäneet viime aikoina paljon kysymyksiä ja huolta kansalaisten keskuudessa.
– On mahdollista, että drooneja on tullut tänne enemmän viime viikkoina ja kuukausina. Niitä saattaa löytyä edelleen erityisesti Kaakkois-Suomessa, kun ihmiset alkavat keväällä liikkua enemmän metsässä, Hyppönen toteaa.
