Likat. Tytöt. Typykät. Pikkumammat.
Miksi nykyisin on niin paljon likkoja? Tätä on täällä miesten kesken saunassa pohdittu.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Älkää ymmärtäkö väärin. Likkojen rooli on tärkeä naisurheilussa, naiskäsitöissä ja naislaihduttamisessa, mutta nyt he liikkuvat politiikassa kuin sähkölautailijat, jotka vain ilmestyvät eteen ja katoavat nopeasti, kun itse jää jalkakäytävän reunalle käsittelemään hämmennystään siitä, että pian Suomen tulevaisuus on skeittareiden käsissä.
Onneksi osa likoista ymmärtää edelleen keskittyä sellaisiin asioihin kuin kauneusleikkauksiin, mutta on myös niitä, jotka kuvittelevat olevansa enemmän.
Tarja Halosen syy, kiipesi lasikatolle, jotta voisi ivata meitä muita ylhäältä käsin, ja tässä me nyt olemme, likkojen ympäröiminä, vaikka Halonenkin tietää esiintyä enää vain siellä, missä on likkojen paikka eli viihdeohjelmissa.
Sitten tulivat uudet likat, pahimmasta päästä Sanna Marin ja Li Andersson, jonka etunimikin loppuu kesken kuin likkojen keskittymiskyky talousrealiteettien edessä.
Sanna Marin vei meiltä varat, vapauden ja terveyden, minkä jälkeen pakeni vastuuta, koska vasemmistolaisuus on nykyään sitä, että ottaa itsestään kuvia ulkomaiden ravintoloissa, joista tavallisella työntekijällä ei ole varaa unelmoida.
Li Andersson ei edes poistunut kunnolla, istuskelee Euroopan saleissa, joista ponnahtaa välillä kertomaan, kuinka huonosti asiat Suomessa ovat, jotta voi ottaa videoita huolestuneesta ilmeestään.
Sen verran tunnetaan saunakerhon kanssa näidenkin likkojen puolituttuja ja ex-naapureita, että tiedetään likat olevan ikäviä ihmisiä, edes heidän omat eivät pidä heistä, vaan supisevat kahviloissa pahaa likoista.
Näyttää pahasti siltä, että ensi keväänä on edessä likkavaalit.
Toisella puolella ovat miehet Petteri Orpo ja Riikka Purra, toisella puolella Sofia Virta ja Minja Koskela. Siitä Antti Lindtmanista on vaikea sanoa, onko se likka vai äijä, tuntuu ettei se ole itsekään päättänyt, vaan kysyy joka aamu Tuppuraiselta, kumpi kannattaa tänään olla.
Mutta miettikää nyt Virtaa ja Koskelaa. Mitä muuta heidän politiikkansa on kuin kuvien ottamista meikatuista kasvoista?
Petteri Orpo ei varmaankaan ole koskaan ottanut itsestään selfietä, tuskin edes osaisi, ja Riikka Purralla on Instagramissa kuvia lähinnä likaisista lautasista, joita ei ole tiskattu, koska niihin on jäänyt jotain epämääräistä moskaa.
Minja Koskela ja Sofia Virta. Ikäviä likkoja, jotka esittävät muka tuohtuneita, mutta se näyttää teeskentelyltä, jos on seurannut heidän talousajatteluaan edes vähän.
Mitä heillä on annettavanaan? Sofia Virran tunnetuin lause on ”Tämä nainen tässä”, minkä hän on varastanut mieheltä, Rydmanin Willeltä, jonka kannattaisi tehdä poliisille tutkintapyyntö ajatusvarkaudesta. Virta on joutunut teettämään kolmesta sanasta vielä lippalakinkin, jotta ei unohtaisi ainoaa ajatustaan, joka on miehen keksimä.
Valhetta, petosta, tyttöjä!
Me Naisten – vaimo oli jättänyt lehden saunan eteiseen – haastattelussa tämä Sofia-tyttö vertasi itseään Feeniks-lintuun, joka ”kiipeää takaisin jaloilleen”. Feeniks-lintu nousee lentoon, mutta likat ovatkin sellaisia, että heille riittää, jos he jaksavat nousta seisomaan Flow’ssa. Suomen taloudelle se ei riitä!
Ja Minja Koskela. Arvostan likkoja, jotka ymmärtävät vaihtaa hiusväriään ja silmälasejaan, mutta taloutta ei saada nousuun kampaajan tuolilla kiherrellessä.
Niin kuin Hesarissakin hyvin – kerrankin! – kirjoitettiin Virrasta: ”Ulkoisesti Virta on tyylikäs, mutta hänen olemuksestaan tunnistaa kehyskaupungin tavallisen tytön.” Nimenomaan, ja sama pätee Koskelaan. Valhetta, petosta, tyttöjä!
Sen verran tunnetaan saunakerhon kanssa näidenkin likkojen puolituttuja ja ex-naapureita, että tiedetään likat olevan ikäviä ihmisiä, edes heidän omat eivät pidä heistä, vaan supisevat kahviloissa pahaa likoista.
Tällaisia asioita olemme viime aikoina pohtineet täällä laaturavintoloissa Helsingin kattojen yllä, ja viimeistään juustolautasen kohdalla pelko Suomen tulevaisuudesta vie ruokahalun ja elämänhalun.
