Kuva: Teijo Piilonen / IS
Tein nopea vierailu Tanskassa. Toisin kuin Junnu Vainio ja Hakkaraisen Masa arvioivat, Kööpenhamina on edelleen kuin ennen, kiehtova ja syntinen.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Syntisyyttä ei tullut tarkemmin tutkittua, mutta moraalisia kysymyksiä oli silti syytä pohtia. Mitä itse tekisit, jos löytäisit kadulta lompakon, joka on täynnä rahaa?
Saavuin Nyhavnin trendikkäältä alueelta hieman matkan päässä sijaitsevaan Onnellisuusmuseoon. Kyllä, tanskalaiset ovat ymmärtäneet perustaa tällaisen jo kuusi vuotta sitten. World Happiness Reportin listalla Tanska oli ykkösenä viimeksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna kärjessä oli Norja, sen jälkeen Suomi yhdeksän kertaa peräkkäin – eikö sen siis pitäisi olla Helsingissä?
Tässä pienessä museossa haastetaan kävijöitä pohtimaan, mistä onnellisuus todella syntyy. Rahasta? Aika pitkälle, sillä varakkaimmat maat ovat valloittaneet onnellisuustilastojen huiput.
Raha ei kuitenkaan yksin riitä. Museossa esitetyn käyrän mukaan onnellisuus kasvaa noin 4 000 euron kuukausiansioihin asti. 10 000 euron tulot eivät tuo itsessään lisää onnellisuutta.
Museossa haastetaan kävijöitä miettimään, mistä onnellisuus syntyy.
Tanskassa toimivan Happiness Research Instituten mukaan myös se on merkityksellistä, miten yhteiskunta käyttää varojaan. Esimerkiksi hyvä julkinen terveydenhuolto ja ilmainen koulutus ovat tärkeitä tekijöitä.
Selväksi tuli myös, että olemme onnellisempia perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kuin muina päivinä. Onnellisuustaso tosin laskee sunnuntain aikana arkiviikon lähestyessä.
Ehkä parhaan kuvan onnellisuudesta saa huoneessa, johon ihmiset ovat kirjoittaneet post-it-lapuille asioita, jotka tekevät heidät onnellisiksi. ”Kahvi”, ”auringonkukat”, ”ystävät”, ”juusto”, ”viinihumala” esimerkiksi. Yksinkertaisia asioita. Tai tämä: ”Kun ympärillä on ihmisiä, jotka saavat sinut unohtamaan puhelimesi.”
Museossa päästään olennaisten kysymysten äärelle: luottamukseen toisiin ihmisiin. Se saattaa olla ollut keskeinen tekijä Suomen menestykselle World Happiness Reportin tilastossa.
Isolla seinällä esiteltiin tuloksia niin sanotusta lompakkotutkimuksesta. Siinä oli selvitetty, missä maassa kadulta löydetty lompakko palautuu varmimmin omistajalleen. Valitettavasti Suomi ei ollut tässä vuonna 2019 tehdyssä laajassa tutkimuksessa mukana. Kärjessä olivat muuten samat maat kuin onnellisuusrankingissakin.
En löytänyt Nyhavnin kaduilla lompakkoa, mutta tutkimuksesta on mainittava mielenkiintoinen trendi: lompakko palautettiin sisältöineen lähes joka maassa varmemmin silloin, kun se sisälsi rahaa. Pelkkiä kortteja sisältänyt lompakko jäi useammin palauttamatta.
Lompakot alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, mutta ehkä puhelinkoteloonkin pitäisi sitten laittaa korttien lisäksi myös seteli tai pari…
Onnellisimpia ovat museon esityksen mukaan ne maat, joissa luotetaan naapureihin, terveyspalveluihin ja hallitukseen. Nyt voi miettiä, kuinka heikkoa luotto mahtaakaan olla kahteen viimeksi mainittuun muissa maissa.
Onni vaihtelee täällä, se on tiedossa. Ehkä on parempi, että Onnellisuusmuseo pysyy Tanskassa.
