Kuva: Colourbox
Muistan edelleen, missä järjestyksessä kirjat sijaitsivat mummolan kirjahyllyssä. Vietin usein pyhäpäivien rauhallisia hetkiä tarkastellen kirjojen selkämyksiä.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Eeva Kilpi oli yksi mummoni suosikkikirjailijoista. He olivat molemmat Karjalan evakoita, ja heitä yhdisti kaipuu.
Helmikuussa 98 vuotta täyttänyt Eeva Kilpi on edelleen ajankohtainen. Viime viikolla Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi -päiväkirjaromaanista inspiroituva näytelmä Nämä juhlat jatkuvat vielä. Päärooleissa nähdään Eija Ahvo ja Jonna Järnefelt. Näytelmän käsikirjoitus on Kati Kaartisen käsialaa ja ohjauksesta vastaa Laura Mattila.
Rakkaus ja toivo paremmasta huomisesta ovat teemoja, jotka eivät koskaan vanhene.
Evakkokertomukset koskettavat erityisesti nyt, kun Yhdysvallat ja Israel ovat aloittaneet hyökkäykset Iraniin. Sota tuntuu lähellä.
Sota ja kodin jättämisen tuska heijastuvat Eeva Kilven teoksissa. Evakkokarjalaisuus, intohimoinen rakkaus sekä eläinten ja luonnon suojeleminen olivat hänen tuotannossaan keskeisiä teemoja.
”Minuun on jäänyt pysyvä kaipauksen tunne ja koti-ikävä”, Eeva Kilpi kertoi, kun haastattelin häntä lokakuussa 2011 hänen kodissaan Espoon Tapiolassa.
Aiheena oli, mitä evakkolapsina kotoaan lähteneet kaipaavat lapsuuden maisemiltaan.
Evakkokertomukset koskettavat erityisesti nyt.
Eeva Kilpi oli 12-vuotias, kun hän joutui lähtemään äitinsä ja sisarensa kanssa kylmässä kotoaan Hiitolasta Karjalasta.
Kilven lapsuudenkoti sijaitsi kauniin Raivattalan lammen rannalla, joka tuntui maailman parhaimmalta paikalta.
”Minusta olisi varmaan tullut kirjailija ilman evakkotaustaa, mutta aiheet olisivat olleet erilaisia”, Eeva Kilpi totesi.
Kirjoissaan hän pyrki selittämään suhdettaan Karjalaan ja kertomaan, mitä se merkitsee hänelle. Kodin menettämisen tunne oli valtava vääryys.
”Ei sellaisesta tunteesta pääse eroon”, Eeva Kilpi sanoi.
Sodalla on aina pitkät jäljet. Nytkin Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäykset tulevat vaikuttamaan pitkäaikaisesti miljoonien elämään.
Evakkotausta vaikutti Eeva Kilpeen myös niin, että hän ei voinut heittää mitään pois. Aina oli oltava iso kassi mukana selviytymisvälineineen. Kotona tavaroiden tuli olla näkyvillä, jotta ne saattoi nopeasti ottaa mukaansa, jos lähtö tulee. Sekamelska antoi turvallisuuden tunnetta.
Selviytyminen sodan jälkeen oli kuitenkin itsestäänselvää, ja siihen vaikutti jälleenrakentamisen tuoma elämänusko.
Kaikesta kokemastaan huolimatta Eeva Kilpi ei menettänyt uskoaan tulevaisuuteen ja ihmisiin.
Kansallisteatterin Nämä juhlat jatkuvat vielä -näytelmässä toistui usein sana lempeys. Rakas Eeva Kilpi -romaanissa Eeva Kilpi toivoi, että ihmiset olisivat lempeämpiä toisiaan kohtaan ja näkisivät toisissaan hyvää.
Kilven mielestä lapset tulisi opettaa antamaan ja vastaanottamaan rakkautta ja hellyyttä, sillä rakkaus ja hellyys ovat kaikkein arvokkainta.
”Radikaaleinta on lempeys”, Eeva Kilpi kirjoitti.
