Veronika Mikkoselta on löytynyt Venäjältä maksamattomia veroja kahdessa eri erässä, joiden yhteissumma ylittää euron. Viimeisin karhuttu summa oli alle sentin, tarkalleen 0,13 ruplaa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
| Päivitetty 12:42
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Järvenpäässä asuva opettaja Veronika Mikkonen, 63, julkaisi joulukuussa 2025 iloisesti muotoillun viestin Facebook-sivustolleen. Viestissä todettiin tiivistetysti seuraavaa:
– Paras joululahja!!! En ole enää Mordorin kansalainen. Prosessi on nyt vihdoin saatu päätökseen.
”Mordorilla” Mikkonen viittasi synnyinmaahansa Venäjään, joka oli alkanut tuntua hänestä pahalta valtakunnalta.
Kansalaisuudesta luopuminen varmistui lopullisesti, kun Suomen Digi- ja väestötietovirasto (DVV) rekisteröi asian. Sitä ennen Mikkonen oli saanut Venäjän valtiolta vahvistuksen kansalaisuuden päättymisestä.
Näin Mikkosesta tuli Suomen tilastoihin jälleen yksi henkilö lisää kohtaan ”päättyneet Venäjän kansalaisuudet”.
Venäjän Ukrainaa vastaan käymä sota näkyy Suomessa myös siten, että sadat kaksoiskansalaiset ovat luopuneet Venäjän kansalaisuudestaan. Neljän ensimmäisen sotavuoden aikana tällaisia henkilöitä on kertynyt yhteensä 364.
Lue lisää: Kaksoiskansalaiset pyrkivät eroon Venäjän kansalaisuudestaan – sadat ovat jo onnistuneet
Veronika Mikkonen oli aikaisemmin kaksoiskansalainen, mutta hän onnistui loppuvuodesta 2025 luopumaan Venäjän kansalaisuudestaan. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Karjalan tasavallan Uhtualta eli Kalevalasta kotoisin oleva Veronika Mikkonen muutti Venäjältä pois vuonna 1992. Suomessa hän on työskennellyt kääntäjänä, opinto-ohjaajana ja suomen kielen opettajana.
Äiti jäi kuitenkin Venäjälle, joten niin kauan kuin äiti eli, Mikkonen kävi tapaamassa häntä rajan takana.
Kun Suomi päätti vuonna 2003 sallia kaksoiskansalaisuudet, Mikkonen ajatteli Venäjän passin olevan vain käytännöllinen asiakirja, joka helpotti rajan ylittämistä.
Mikkonen on suhtautunut Venäjään kriittisesti nuoruudestaan lähtien. Hän tiesi karjalaissukunsa kärsineen Neuvostoliitossa vainosta ja leirikomennuksista, mutta yksityiskohdista oli vaiettu pelon vuoksi.
Jo ennen suurta sotaa Mikkonen alkoi haaveilla Venäjän kansalaisuudesta luopumisesta, mutta hän luuli kadottaneensa passinsa.
Passin kadottamisesta joutuu maksamaan Venäjällä sakkoja. Lisäksi Venäjän sääntöjen mukaan henkilöllä on oltava voimassa oleva passi ennen kuin hän voi edes yrittää luopua kansalaisuudestaan.
Tammikuussa 2024 Mikkonen siivosi hyllyjään ja kurkisti vanhaan karkkilaatikkoon.
– Hups, siellä karkkirasiassa oli asiakirjoja, ja niiden joukossa tämä kadonneeksi luulemani Venäjän passi. Se oli voimassa vielä muutaman kuukauden, joten päätin ryhtyä kiireesti uusimaan sitä.
Seuraava sattuma tapahtui, kun Mikkonen luki Ilta-Sanomista syksyllä 2024 artikkelin Natalia Murajasta, joka oli onnistunut luopumaan Venäjän kansalaisuudestaan. Uuvuttava prosessi oli johtanut siihen, että Muraja oli päättänyt Tereza-tyttärensä kanssa perustaa firman auttamaan venäläisessä paperisodassa.
– Ajattelin, että tämä artikkeli tuli kuin tilauksesta minulle. Tarvitsin apua asiakirjojen hankkimiseen ja siihen, että joku selvitti juuri minulle, mitä minun tapauksessani pitäisi tehdä.
Veronika Mikkonen oli nuorena tietoinen siitä, että hänen karjalaissukunsa oli kohdannut vainoa Neuvostoliitossa. Venäjän aloittama sota Ukrainaa vastaan oli viimeinen sysäys sille, että hän päätti luopua Venäjän kansalaisuudestaan. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Mikkosen oli hankittava Venäjältä kaksi tärkeää asiakirjaa. Toinen oli veroviranomaisten todistus siitä, ettei hänellä ole maksamattomia veroja.
Toinen oli ulosottoviranomaisten todistus siitä, ettei hänellä ole maksamattomia sakkoja tai suorittamattomia rikostuomioita.
Asiakirjat on periaatteessa mahdollista hankkia Venäjän valtiollisen Gosuslugi-palvelun kautta internetistä, mutta ulkomailla asuvalle venäläiselle se on käytännössä mahdotonta.
Rekisteröityäkseen Gosuslugiin henkilöllä on oltava venäläinen sähköposti ja venäläinen puhelinnumero. Kuitenkin edes aiemmin hankittu venäläinen sim-kortti ei ole nykyisin enää voimassa, ellei henkilö käy paikan päällä Venäjällä antamassa biometriset tunnisteet itsestään.
Mikkonen ei halunnut matkustaa Venäjälle, sillä hän on tukenut avoimesti Ukrainaa, ja se olisi ollut jo itsessään riski. Niinpä hän palkkasi Asiakirjatuki-nimisen yrityksen avukseen.
Aluksi Venäjältä saatiin tieto, että Mikkoselle oli kertynyt maksamattomia veroja 139 ruplaa ja 51 kopeekkaa. Suomen rahassa summa oli tuolloin noin 1,39 euroa – ja se uhkasi estää kansalaisuudesta luopumisen.
– En ymmärrä, mistä nämä verovelat ovat ylipäätään syntyneet, kun en ole asunut Venäjällä yli 30 vuoteen.
Rahaliikenne Suomesta Venäjälle ei onnistu pakotteiden vuoksi, joten seuraavaksi Mikkosen oli keksittävä, kuinka verot maksettaisiin. Onneksi Venäjällä asuva ystävä pystyi hoitamaan maksun hänen puolestaan.
Mutta Venäjän verottajasta ei ole niin vain pääsemistä. Samaan aikaan kun Mikkonen järjesteli ystävänsä kautta pankkimaksua, summalle oli ehtinyt kertyä viivästymismaksua. Juuri kun hän luuli olevansa selvillä Venäjän valtion kanssa, tuli ilmoitus, että verovelkaa on yhä 0,13 ruplaa.
Euroissa se ei ollut edes yhtä senttiä, vaan tarkalleen 0,0013 euroa.
– Nauroin katketakseni, kun kuulin tästä velastani. Sanoin Natalialle, että jos jompikumpi meistä kirjoittaa joskus muistelmat, niin otetaan tämä siihen mukaan.
Alle sentin verovelka oli kuitenkin maksettava kiireellisesti. Muuten se olisi estänyt kansalaisuudesta luopumisen ja vaarana oli, että viivästysmaksua ehtisi taas kertyä.
Nauroin katketakseni, kun kuulin tästä velastani.
<source
