Yleisimmät sukunimet eroavat edelleen toisistaan Länsi- ja Itä-Suomessa. Kuva: Katja Lehto, Ville Maali / HS, Vesa Moilanen
Voiko sukunimestä päätellä, mistä päin Suomea ihminen on kotoisin?
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Tavallinen Korhonenkin paljastaa kantajastaan yhä jotain. Suomen yleisin sukunimi, alkujaan itäsuomalainen Korhonen, loistaa edelleen poissaolollaan maan länsiosissa.
Korhosia ei löydy lainkaan Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan tai Ahvenanmaan 50 yleisimmän sukunimen joukosta. Tiedot selviävät Digi- ja väestötietoviraston tilastoista.
Sen sijaan Pohjois-Savossa Korhonen on edelleen yleisin sukunimi. Korhonen on syntyjään Savosta.
Jos rappukäytävästä löytyy Tiaisia, Karhuja, Repoja ja Variksia, jäljet puolestaan johtavat Etelä-Karjalaan. Nimet ovat edelleen maakunnan yleisimpien joukossa.
Eläinteema on tyypillinen karjalaisille sukunimille, mutta ei ole harvinainen muuallakaan. Näin nimetyissä suvuissa on voinut olla eläintenpyytäjiä tai toteemista kunnioitusta metsän eläimiä kohtaan, kertoo nimistöntutkija Sirkka Paikkala.
Kaakkois-Suomen suuntaan vihjaavat myös nimet Suomies, Häkämies ja monet Suur-alkuiset sukunimet, Paikkala sanoo.
Harvinaisemmat sukunimet Lievetmursu ja Sotkasiira taas viittaavat Kainuun suunnille. Jos postiluukussa lukee Näkkäläjärvi, Lohiniva, Paakkolanvaara, Pokka, Posio tai Sieppi, suku on lähtöisin Pohjois-Suomesta.
Vaikka osa nimistä viittaa selkeästi tietylle seudulle, hämäännyksen riski on olemassa.
Mitä voi päätellä siitä, jos helsinkiläisen kerrostalon ovessa lukee ”Karjalainen”?
Karjalainen ei ole välttämättä kotoisin Pohjois- tai Etelä-Karjalasta. Nykyään Karjalainen on yleisin sukunimi Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Pohjois-Karjalan listan kärjessä puolestaan on Turunen, ja Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa Hämäläinen.
Suomalaiset sukunimet ovat alkaneet aikoinaan kehittyä Itä-Suomessa. Kuva: Vesa Moilanen / IS
Paikkalan mukaan Karjalainen, Turunen ja Hämäläinen ovat peräisin suomalaisten sukunimien alkulähteeltä Savosta.
Savoon saapuneita ihmisiä on ryhdytty nimittämään kotiseutunsa mukaan. Sittemmin ihmiset ovat kuljettaneet nimiään muualle Suomeen, kuten Karjalaiset Savosta Pohjois-Suomeen.
Pohjois-Karjalan Turusten taustalla ei kuitenkaan todennäköisimmin ole seudulle suunnannut vaikuttava tai suuri turkulaisten joukko. Nimen taustalla voi olla esimerkiksi sanan vanha merkitys markkinapaikkana, Paikkala pohtii.
Yleisimpien sukunimien lista näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, ollaanko Savossa vai Pohjanmaalla. Vanhat perinteet näyttävät pätevän edelleen.
Savossa hallitsevat -nen-päätteiset sukunimet. Etelä- ja Pohjois-Savon 50 yleisimmän sukunimen joukkoon ei mahdu muuntyyppisiä nimiä lainkaan.
Korhonen, Heikkinen, Hämäläinen, Kärkkäinen ja muut vastaavat -nen-päätteiset sukunimet ovat vanhaa itäsuomalaista perua. Vanhimmat itäsuomalaiset sukunimet voidaan ajoittaa jo 1200-luvulle, mutta niitä on syntynyt vuosisatojen mittaan lisää esimerkiksi sukujen haarautuessa.
Monissa -nen-päätteisissä sukunimissä näkyy eräänlaisen kantavanhemman nimi, Paikkala sanoo. Esimerkiksi Heikkiset voivat kuvitella, millainen on ollut satoja vuosia sitten elänyt Heikki, joka on antanut nimensä suvulle.
Toisaalta sukunimiä on voitu napata omaan sukuun yksinkertaisesti siksi, että ne vaikuttivat hyviltä nimiltä. Esimerkiksi Ahvenanmaalla sukunimi Johansson miellytti niin kovin, että moni otti sen sukunimeksi, vaikka isä ei olisi ollut nimeltään Johan, Paikkala sanoo.
Pohjanmaalla näyttää varsin toisenlaiselta. Vaarat tasoittuvat lakeudeksi, ja peltoja täplittävät talot. Niihin viittaavat -la- ja -lä-päätteiset nimet, kuten Koskela, Mäkelä ja Heikkilä, ovat yleisiä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla.
Talo saattoi olla jämäkästi myös vaikkapa Antti, Pentti tai Olli. Sittemmin isännän mukaan ristitty talon nimi otettiin sukunimeksi. Paikkalan mukaan tällaiset sukunimet ovat pohjalaismaakuntien lisäksi tyypillisiä Pohjois-Suomessa.
Joskus talon nimi muodostettiin kahden peräkkäisen isännän etunimistä, jolloin on syntynyt Matineeron ja Yrjönheikin kaltaisia sukunimiä, Paikkala sanoo.
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla sukunimiksi on otettu talojen nimiä. Kuva: Ville Maali / HS
Etelä-Pohjanmaalla sukunimiä on syntynyt myös silloin, kun tiloja lohkottiin uusille omistajille.
Jos tila oli takamailla, varsinaisten viljelyalueiden ulkopuolella, nimeksi lyötiin vaikkapa Taka-Eilola. Kun uudelle isännälle lohkaistiin pala ”rintamaista” eli jo aidatuista pelloista tai laitumista, talon nimeksi saattoi tulla Rinta-Aho, Rinta-Koski tai Rinta-Tassi, kertoo Paikkala.
Ero Itä-Suomeen on selvä. Itäisiä -nen-päätteitä on Etelä-Pohjanmaalla vain kolme ja Keski-Pohjanmaalla kuusi 50 yleisimmän sukunimen joukossa.
Pohjanmaan maakunnassa huomion kiinnittää kolmossijalla oleva Nguyen. Nimi on peräisin Vietnamista, Paikkala kertoo.
Pohjanmaalla asuu paljon vietnamilaistaustaisia, ja Nguyen on Vietnamin yleisin sukunimi. Myös Uudenmaan listalta Nguyen löytyy sijalta 26.
Esimerkiksi sukunimet Näkkäläjärvi ja Posio ovat alkujaan Pohjois-Suomesta. Kuva: Otto Ponto
Varsinaisia sukunimiä ei tavallisella kansalla Länsi-Suomessa pitkään aikaan ollut. Jos ihminen muutti, etunimen lisäksi asiakirjoihin rustattiin talon tai isän nimi, Paikkala kertoo.
Tilanne muuttui vasta kansallisen heräämisen aikaan 1800-luvulla, kun alettiin puhua ruotsinkielisten sukunimien suomalaistamisesta. Samalla huomattiin, ettei kaikilla seudun asukkailla edes ollut sukunimiä.
Niinpä papit, opettajat ja tehtaiden johtajat ryhtyivät nimeämään suomenkielistä väkeä, Paikkala sanoo.
Malliksi otettiin itäsuomalainen -nen-pääte, joka yhdistettiin luontosanoihin. Näin useille paikkakunnille syntyi Virtasia, Lahtisia, Niemisiä ja Lehtosia. Vähitellen myös jo aiemmin ihmisiin yhdistetyt talon nimet alkoivat vakiintua sukunimiksi.
Oikaisu 7.9. kello 11.13: Poistettu jutusta virheellinen maininta, että Oinas-Panuma olisi kainuulainen sukunimi. Nimen loppuosa viittaa Panuman kylään Pudasjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla.
