Vasemmistoliitossa ja vihreissä yritetään nyt kilpailla siitä, kumpi nuolesklee keskustaa paremmin seuraavaan hallitukseen pääsemiseksi.
Puolueet kokoontuivat kesäkokouksiinsa eri puolille Suomea yhden intensiivisen viikon sisällä. Kokouksissa käydyt taustakeskustelut paljastavat irvokkaan kuvan hallitusspekulaatioista.
Sekä vasemmistoliitolle että vihreille kelpaisi hyvin Sanna Marinin (sd) hallituspohja (Sdp + kesk + vas + vihr + Rkp), vaikka se olikin loppua kohti riitaisa. Se on näille keskikokoisille puolueille varmin tapa päästä hallitusvastuuseen.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Molemmissa puolueissa tiedetään, että kokoonpano oli keskustalle erityisen kivulias. Siksi niissä toistellaan nyt, että keskusta sai kokoonsa nähden paljon asioita läpi.
Pelko leimautua uudelleen vasemmiston apupuolueeksi estäisi keskustaa lähtemästä mukaan.
Sanna Marinin (sd) hallituksen viisikossa oli omat haasteensa. Kuva: Outi Pyharanta
Vasemmistoliitossa ollaan jopa sitä mieltä, että keskusta itse sinetöi leiman, kun se lähti pilkka-rintamaan mukaan. Kepulaiset isännät halusivat kaupunkiliberaalin Annika Saarikon puheenjohtajan pallilta pois ja alkoivat siksi haukkua itse omaa puoluettaan vasemmiston aisankannattajaksi, puolueessa ajatellaan.
Tilalle saatiin myöhemmin Antti Kaikkonen, joka ei kyllä hänkään ole mikään konservatiivisin pohjoisen isäntä.
Sen sijaan lupsakka sipoolaissutkauttelija saa korkeimmat lukemat mukavuusindeksissä ja löytäisi futiskaverinsa ja kaimansa Antti Lindtmanin (sd) kanssa varmasti yhteisen linjan monesta asiasta. Tämä siitä huolimatta, että Kaikkonen asemoi kesäkokouspuheessaan puolueensa keskustaoikeistolaiseksi.
Kaiken lisäksi keskustasta kerrotaan, että hallitusvastuuseen ei lähdetä liian pienillä kannatusluvuilla. Keskustalle yhteistyö vasemmiston kanssa ei myöskään ole elinehto, toisin kuin vasemmistolle keskustan hyväksyntä.
Antti Lindtman ja Kaikkonen voivat löytää toisensa hallitustunnusteluissa. Kuva: Antti Hämäläinen
Keskustan siivellä päästäisiin siis hallitukseen, joten sen liehittely on alkanut. Sitä tuntuvat tekevän etenkin vihreät.
Vihreät oli Marinin hallituksessa keskustan pahin kiistakumppani. Puolueella on yhteensovittamattomia näkemyseroja esimerkiksi luonnonsuojelusta.
Siitä huolimatta vihreiltä saa kesäkokouksen taustakeskusteluissa viiden minuutin ylistyspuheen keskustasta. Yhteistä maaperää löytyisi esimerkiksi yrittäjien ja nuorten puolustamisesta. Ja ovathan henkilötkin vaihtuneet viime kaudesta, mikä muuttaa kemioita.
Keskustasta taas osataan kertoa, että vihreät pitää puolueeseen yhteyttä kuin lemmenkipeä kosija. Hallitushinku parantaa haavat.
Ylen kyselyssä vihreiden kannattajista vain 11 prosenttia haluaisi seuraavaksi sinipunahallituksen ja kolme prosenttia sinivihreän hallituksen, vaikka puoluetta on joskus haukuttu kokoomuksen puisto-osastoksi.
Demarivetoiset vasemmistohallitukset saavat sen sijaan ylivoimaiset kannatuslukemat vihreiden kannattajien keskuudessa. Sama painotus näkyy puolueväelle juteltaessa: keskustalle lauletun ylistysvirren jälkeen kokoomuksesta ei keksitä juuri lainkaan hyvää sanottavaa.
Vaikka vihreät haluaa olla puheenjohtaja Sofia Virran sanoin ”maan johtava markkin liberaali puolue”, siellä koetaan, että kokoomus on mennyt hallitusyhteistyötä ajatellen jo liian oikealle.
Vihreät haluaa olla Sofia Virran puheenjohtajakaudella varteenotettava markkin liberaali puolue, mutta hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa ei vaikuta houkuttelevan. Kuva: Timo Marttila
Vasemmistoliitossakin pidetään keskustasta, tai ainakin väitetään niin.
Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela sanoi kesäkokouksen tiedotustilaisuudessa, ettei näe vasemmistoliiton ja keskustan hallituskumppanuutta epätodennäköisenä.
Puolueen sisältä sanotaan jopa, että jos jokin puolue pudotetaan Marinin viisikosta pois, se on vihreät.
Jos kansanedustajien määrä vain riittää, vihreitä ei tarvita sekoittamaan pakkaa. Rkp:n taas nähdään taipuvan mihin vain, ja se pitäisi ehkä ottaa mukaan jo enemmistön varmistamiseksi ja keskustan porvarilliseksi apupuolueeksikin.
Kaiken keskellä Lindtmanilla voi olla edessään karikkoinen matka.
Jos Sdp voittaa vaalit, vasemmistoliiton jättämiselle oppositioon on hyvin korkea kynnys. Vihreillä maustetun sinipunan jälkeen vasemmistoliitto houkuttelisi entistä suurempaa osaa demariäänestäjien vasemmasta laidasta, jolloin puolueiden valtasuhteissa voisi tapahtua dramaattisia muutoksia vuoden 2031 vaaleissa.
Vaikka europolitiikkaa ei voi suoraan verrata valtakunnanpolitiikkaan, eurovaalit näyttivät, että vasemmistoliitto voi oikeissa olosuhteissa peitota demarit.
Minja Koskelan vasemmistoliitto pystyy rauhassa sörkkimään Antti Lindtmanin demareita. Kuva: Antti Hämäläinen
Sdp:lle erittäin läheinen keskusjärjestö SAK suistuisi sekin sisäiseen sekasortoon, jos demarit ja vasemmistoliitto päätyisivät eri puolille hallitus–oppositio-rajaa.
Murhe saattaa kuulostaa pieneltä, mutta työmarkkinajärjestöt käyttävät suurta valtaa kulisseissa.
Vasemmistoliitosta paljastetaan, että SAK oli jopa lähestynyt puoluetta, jotta se sitoutuisi velkajarruun. Palvelusta pyydettiin, jotta demarit ja vasemmistoliitto voisivat löytää yhteisen sävelen tulevinakin vuosina.
Kuviosta tulee mieleen Kummisetä ja hevosenpää lakanoissa.
Vasemmistoliitto ei taipunut pyyntöön ja jäi ainoana puolueena pois velkajarrusovusta, mikä aiheuttaa Lindtmanille harmaita hiuksia.
Tällä hetkellä vasemmistoliitto nauttii poikkeuksellisen korkeista kannatusluvuista ja siitä, että vasemmistoleirin isoveli joutuu pohtimaan päivät ja yöt pikkusisarustaan. Demarit ovat vasemmistoliiton talutushihnassa, ja puolueessa tiedetään se.
Tosiasiassa vasemmistoliitossa ei innostuta jäämään oppositioon, koska hallitusvastuu kiinnostaa, ja Sdp on puolueen reitti hallitusvastuuseen. Mutta voihan sitä hetken leikkiä demareiden tunteilla.
Kesäkokouksessaan vasemmistoliitto julkisti lähinnä veronkorotuksia sisältävän 9 miljardin suuruisen ”keinokorinsa”. Mikään muu puolue ei tule sitä hyväksymään, eikä edes vasemmistoliitto halua käyttää kaikkia ehdottamiaan keinoja kerralla.
Nyt demarit joutuvat setvimään korillisen veronkorotusvaatimuksia, jos ja kun se haluaa vasemmistoliiton mukaan hallitukseen. Vasemmistoliiton poliittis-sadistinen avaus on osoitus siitä, että valta tekee pirulliseksi.
