Analyysin keskeinen viesti on, että tulisi välttää kuvaa Venäjästä kaikkivoipana juonittelijana. Venäjä sortuu useammin vahinkoihin kuin onnistuu hybridivaikuttamisessaan.
Venäjä ei pyri syöttämään yhtä yksittäistä valheellista väitettä ihmisille. Keskeistä on saada tavallinen kansalainen ajattelemaan ja uskomaan itse löytämäänsä narratiiviin, jonka ei tiedä pelaavan Venäjän pussiin.
Venäjälle hyödyllisiä narratiiveja ovat esimerkiksi seuraavat: Ukrainaa ei pitäisi tukea, Venäjää ei pitäisi provosoida liikaa, Naton ei pitäisi laajentua, Yhdysvallat hylkää täysin Euroopan ja mitään oikeita todisteita Venäjän sabotaasista ei ole.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Venäjä haluaa herättää Euroopassa pelkoa ja kaaosta esimerkiksi siksi, että se on halpa ja helppo väline horjuttaa Ukrainan tukemista.
Kansalaisten yhtenäisyys ja tietoisuus ovat keskeisiä keinoja hybridivaikuttamisen torjunnassa.
Sabotaasia, ilkeyksiä, jopa sivullisia uhreja.
Varoituksia Venäjän sabotaasista tulee nyt monelta rintamalta, erityisesti Puolan ja Baltian johtajilta. Näiden uutisten keskellä jokainen rasahdus ja pienikin kumahdus ulkona alkaa kuulostaa helposti siltä, että nyt jotain epäilyttävää tapahtuu.
Taustalla on toki oikeasti aito huoli. Kaikki IS:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteet ovat sanoneet, että Venäjän laaja-alainen vaikuttaminen, tutummin hybridivaikuttaminen lisääntyy. Ei ole mitään merkkejä siitä, että se vähenisi. Varoitukset ovat myös hyvä asia, ja niillä lisätään kansalaisten tietoisuutta.
Lue lisää: Lähteet: Stubbin varoituksen taustalla uutta tietoa Venäjästä – uhkana jopa siviiliuhrit
Ihmiset saattavat joutua todistamaan esimerkiksi droonihyökkäyksiä, merenalaista sabotaasia, erilaisten varastojen tuhopolttoja tai muuta sabotaasia. Merkkejä aseellisesta hyökkäyksestä Naton alueelle ei kuitenkaan ole.
Tässä kaikessa vaarana kuitenkin on, että pelko yltyy paniikiksi, josta vain Venäjä hyötyy.
Kuvaa Venäjästä kaikkivoipana juonittelijana tulisikin välttää. Siinä missä hybridivaikuttaminen on Venäjän oikea väline, tekee maa myös usein vahinkoja ja sortuu sattumanvaraiseen sohimiseen. Juuri vahinkoja sattuu useammin kuin onnistumisia.
Venäjä tekee usein vahinkoja ja sortuu sattumanvaraiseen sohimiseen. Juuri vahinkoja sattuu useammin kuin onnistumisia.
Venäjä on nimennyt hybridivaikuttamisen, sotilastermein laaja-alaisen vaikuttamisen keskeiseen keinovalikoimaansa jo 2010-luvun alussa.
Hybridiuhissa on kyse pahantahtoisesta ulkoisesta vaikuttamisesta, jolla valtiollinen toimija pyrkii eri keinoja yhdistelemällä systemaattisesti vaikuttamaan kohteena olevaan maahan. Keinovalikoimaan voivat kuulua esimerkiksi poliittiset, diplomaattiset, taloudelliset ja sotilaalliset keinot sekä informaatio- ja kybervaikuttaminen.
Tarkoitus on aiheuttaa yhteiskunnassa paniikkia, hämmennystä ja horjuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiin, päättäjiin, mediaan ja esimerkiksi Ukrainan tukeen.
Korkea-arvoinen venäläinen sotatutkija Aleksandr Seržantov esitteli vuonna 2021 mallin, jossa edetään rauhan aikana ei sotilaallisella vaikuttamisella kohti sotilaallista voimankäyttöä.
Tavoitteena Seržantovin mallin mukaan on ensin vaikuttaa ilman avointa sotilaallista konfliktia erilaisilla poliittisilla, taloudellisilla, diplomaattisilla ja informaatiokeinoilla kohdemaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sen jälkeen horjutetaan maan poliittista johtoa ja pyritään heikentämään kansalaisten luottamusta valtioon ja sen johtoon: voidaan masinoida keskustelua korruptiosta ja hallinnon laillisuudesta.
Tämä voi tapahtua esimerkiksi syöttämällä tiettyä narratiivia sosiaaliseen mediaan tekaistujen tilien avulla. Venäjä voi myös syöttää tekoälylle ”tietoa”, jolla se pyrkii saamaan tekoälyn tuottamaan Venäjälle hyödyllistä narratiivia.
Kolmantena kärjistetään maan sisäistä vastakkainasettelua. Voidaan esimerkiksi eskaloida jo olemassa olevia erimielisyyksiä sekä luoda poliittista ja taloudellista painostusta. Neljäntenä kohdevaltion toimintakykyä häiritään ja painostusta kasvatetaan. Tehdään sabotaasia kriittisiin kohteisiin ja häiritään erilaisia johtamisjärjestelmiä.
Tässä kaikessa olennaisinta on se, että Venäjä ei pyri syöttämään yhtä yksittäistä valheellista väitettä länsimaiselle ihmiselle. Keskeistä on saada tavallinen kansalainen ajattelemaan ja uskomaan itse löytämäänsä narratiiviin, jonka ei tiedä pelaavan Venäjän pussiin.
Venäjälle olennaista on saada tavallinen kansalainen ajattelemaan ja uskomaan itse löytämäänsä narratiiviin, jonka ei tiedä pelaavan Venäjän pussiin.
Nykykontekstissa Venäjälle hyödyllisiä narratiiveja ovat esimerkiksi seuraavat: Ukrainaa ei pitäisi tukea, Venäjää ei pitäisi provosoida liikaa, Naton ei pitäisi laajentua, Yhdysvallat hylkää täysin Euroopan ja mitään oikeita todisteita Venäjän sabotaasista ei ole.
Tällä hetkellä Venäjän tavoitteena on häiritä Ukrainan tukea ja testata Naton reaktiota sekä viidettä artiklaa.
Miksi?
Koska se on halvempaa ja helpompaa kuin perinteinen sodankäynti.
Venäjä voi houkutella tavallisia ihmisiä toteuttamaan puolestaan sabotaasia tai informaatiovaikuttamista. Olennaista on se, että alkulähdettä on vaikeaa jäljittää Venäjään. Ukrainan tuen horjuttaminen Euroopan maissa puolestaan on Venäjälle paljon kätevämpää kuin se, että se mobilisoisi lisää joukkoja Ukrainaan. Talvi on tulossa ja talvi on sodassa Ukrainalle vaikeaa aikaa.
Venäjä ei myöskään tiedä, mikä oikeasti aktivoi Naton viidennen artiklan. Tämä on Venäjälle ongelma ja Natolle etu.
Demokratiassa on tietenkin tervettä kyseenalaistaa ja kritisoida päättäjiä ja poliittisia päätöksiä. Niin kuuluukin olla. Pelko ja huoli voivat kuitenkin herätellä ihmisessä ajatuksia, jotka kannattaa tunnistaa itsessään.
Samalla, kun Eurooppa varoittaa Venäjän sabotaasista, myös Venäjällä valmistaudutaan maahan kohdistuvaan sabotaasiin.
Myös Venäjä itse on läpi vuosien pitänyt hybridivaikuttamista siihen itseensä kohdistuvana uhkana. Tämä unohtuu helposti.
Samalla, kun Eurooppa varoittaa Venäjän sabotaasista, myös Venäjällä valmistaudutaan maahan kohdistuvaan sabotaasiin. Ukraina iskee syvemmälle Venäjälle ja saattaa voida pian valmistaa itse ballistisia ohjuksia.
Naton entinen SACEUR (Naton ylin komentaja) James G. Stavridis on esittänyt osuvasti, että Nato tarvitsee ison ”tiedusteluponnistuksen” selvittääkseen, mitkä venäläiset organisaatiot ovat osallisina hybridi-iskuissa.
– Naton pitäisi tehostaa niin sanottua ”name and shame” -toimintaansa julkistamalla kiistattomia todisteita Venäjän valtiollisesta osallisuudesta Eurooppaan kohdistuviin tekoihin. Tähän kuuluisi Venäjän tiedustelun ja asevoimien korkea-arvoisten henkilöiden nimeäminen sekä mahdollisimman kovien pakotteiden asettaminen kaikille toimintaan osallistuville organisaatioille ja henkilöille, hän ehdotti.
Kaiken epävarmuuden keskellä on hyvä muistaa yksi asia: mikään vihamielinen valtio ei pysty ylimaalliseen taktikointiin. Kansalaisten yhtenäisyys ja tietoisuus ovat keskeisiä tekijöitä hybridivaikuttamisen ehkäisemisessä.
