Viisi kansanedustajaa osallistui torstaina karhunmetsästykseen Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Kaksi heistä jatkoi jahtia vielä perjantaiaamuna. Haavoittunut karhu hyökkäsi perjantaiaamuna metsästäjien kimppuun toisaalla Pohjois-Karjalassa.
Eduskunnan eräkerhon kutsuvierasmatkalla olivat perussuomalaisten kansanedustajat Petri Huru, Ari Koponen, Jani Mäkelä, Jenna Simula ja Jaana Strandman.
Mäkelä, Simula ja Strandman lähtivät pois jo torstaina. Eräkerhon puheenjohtajana toimiva Huru ja Koponen jäivät Nurmekseen vielä toiseksi päiväksi.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Uimaharjussa, Joensuussa perjantaiaamuna tapahtuneen karhuhyökkäyksen kanssa heidän jahdillaan ei ollut tekemistä. Huru kuuli tapauksesta ensimmäisen kerran Ilta-Sanomilta kotimatkallaan.
Nurmeksessa sen sijaan kaadettiin karhu perjantaina. Huru julkaisi siitä kuvia sosiaalisessa mediassa, mutta kertoo, ettei hän itse ampunut eläintä.
– Itse en ole päässyt karhua kaatamaan, mutta viereisistä passeista on kyllä aiemmin kaadettu, Huru sanoo.
Hänen mukaansa karhunmetsästys ei eroa periaatteiltaan juurikaan hirvenmetsästyksestä.
– Passitetaan yleensä jokin alue, missä oletetaan tai tiedetään hirven tai karhun olevan. Usein koiria käytetään metsästyksessä tai miesajolla, että saadaan eläin liikkeelle ja se tulisi passeihin.
Karhunmetsästykseen liittyy kuitenkin omat vaaransa. Uimaharjussa täysikasvuista uroskarhua oli ammuttu, minkä jälkeen se hyökkäsi metsästäjän kimppuun, kun metsästäjä lähestyi karhua ampuakseen lopetuslaukauksen. Myöhemmin haavoittunutta karhua jäljitettäessä myös toinen metsästäjä loukkaantui.
Huru pitää juuri haavoittuneen eläimen lähestymistä yhtenä karhunmetsästyksen vaaranpaikoista.
– Kyllä hirvikin voi yrittää tulla metsästäjän päälle, jos sitä ampuu, mutta karhu on aggressiivisempi haavoittuneena.
Hurun mukaan tarkoituksena on ampua aina mahdollisimman hyvä riistalaukaus, jotta eläin kuolisi nopeasti, eikä tilanne pitkittyisi.
– Välillä voi tulla huonompi laukaus, eikä eläin kuole silmänräpäyksessä.
Huru viittaa Uimaharjun tapaukseen, jossa metsästäjä on tällaisessa tilanteessa mennyt lopettamaan eläintä.
Välillä voi tulla huonompi laukaus, eikä eläin kuole silmänräpäyksessä.
Kansanedustaja Petri Huru (ps) on käynyt metsästämässä alakouluikäisestä lähtien. Kuva: Sana Baran
Jaana Strandman kertoo, että Nurmeksen jahdissa painotettiin erityisesti turvallisuutta.
– Meillä oli todella tarkat, erittäin kokeneet metsästäjät. Kävimme edellisenä iltana kaikkien jahtiin osallistuneiden kanssa läpi turvaohjeistuksia ja teimme yhteiset säännöt. Moneen kertaan teroitettiin turvallisuusasioita, Strandman sanoo.
Passipaikoilla tarkastettiin ampumasektorit. Metsästäjät merkitsivät sijaintinsa Tracker-paikannussovellukseen, josta jokainen pystyi seuraamaan muiden metsästäjien ja koiran sijaintia.
Strandmanin mukaan ennen jahtia tarkastettiin myös metsästyskortit, aseluvat sekä karhunmetsästykseen vaadittavan ampumakokeen suorittaminen.
Kokeneet metsästäjät kävivät kutsuvieraiden kanssa läpi myös karhun käyttäytymistä.
– Minullekin sanottiin, että tiedätkö, kun karhu tulee koiran edellä, niin se läähättää ihan hirveästi. Sen kyllä kuulee, kun se tulee, Strandman kertoo.
Hänen mukaansa liikkuvaa karhua ammuttaessa on otettava huomioon eläimen vauhti, mutta tärkeintä on ampua vain varmassa tilanteessa.
Kansanedustajien jahdissa torstaina karhu ei tullut passiin asti.
Strandmanin mukaan riistakamera oli kuvannut noin puoli neljän aikaan aamuyöllä nuolukivellä yksinäisen keskikokoisen karhun. Metsästäjät lähtivät sen jäljille, mutta sade vaikeutti koirien työtä.
– Ilmeisesti koirat olivat jäljellä, mutta karhu osasi taitavasti harhauttaa meidät.
Strandman ei ole itse koskaan kaatanut karhua, mutta hän on kaatanut hirviä. Metsästysharrastuksen hän aloitti jo lapsena.
Keiteleeltä lähtöisin oleva Strandman kertoo olleensa ensimmäisiä kertoja jänismetsällä isänsä mukana jo nelivuotiaana. Metsästyskortin hän suoritti vuonna 1991.
Erityisen läheinen metsästysmuoto hänelle on jäniksenmetsästys suomenajokoiralla. Strandmanilla on oma suomenajokoira Luna, jonka kanssa hän kertoo harrastavansa myös ajokoetoimintaa.
– Jänismetsästys on minulla ykkösmetsästysasia.
Ilmeisesti koirat olivat jäljellä, mutta karhu osasi taitavasti harhauttaa meidät.
Kansanedustaja Jaana Strandman kertoo jänismetsästyksen olevan hänelle ensisijaista. Kuva: Seppo Kärki / IS
Huru puolestaan kertoo päässeensä alakouluikäisenä isänsä mukana muun muassa sorsametsälle. Metsästyskortin hän suoritti 15-vuotiaana, jolloin hän sai myös rinnakkaisluvat isänsä aseisiin.
Huru muistelee ajaneensa nuorena mopolla parinkymmenen kilometrin matkan Nakkilaan suvun metsiin.
– En oikeastaan koskaan mitään saalista saanut, mutta pointti oli se, että pääsi metsällä kulkemaan ja paistamaan makkaraa.
Välillä metsästyksessä oli hiljaisempia vuosia, mutta aktiivisemmin Huru kertoo harrastaneensa sitä jo kolmisenkymmentä vuotta.
Hurun mukaan saaliskuvien julkaisemisessa on kyse saaliin kunnioittamisesta eikä tappamisella machoilusta.
– Kysymys on kuitenkin laillisesta harrastuksesta. Miksi sitä täytyisi jotenkin tehdä salaa eikä siitä saisi mitään kertoa?
Huru sanoo pyrkivänsä hyödyntämään saaliin mahdollisimman tarkkaan. Esimerkiksi hirven ruhonosia hän on vienyt tuttaviensa koirille ruoaksi.
Hän torjuu myös ajatuksen siitä, että metsästäjä saisi eläimen tappamisesta erityistä nautintoa.
– Ei siellä kukaan mitään kiksejä saa.
Hurun mukaan kaadon jälkeen tunne on se, että ”homma on saatu tehtyä”.
Strandmanin mukaan Nurmeksen-matka ei ollut eduskunnan järjestämä matka, vaan eduskunnan eräkerho oli saanut kutsun paikalliselta Ylikylän Erältä. Mukana oli myös Metsästäjäliiton ja paikallisen riistanhoitoyhdistyksen väkeä.
Matkalla keskusteltiin hänen mukaansa myös metsästäjien edunvalvontaan liittyvistä kysymyksistä sekä metsästäjien tekemästä riistanhoidosta ja suurriistavirka-aputoiminnasta.
Hänen mukaansa kansanedustajat maksoivat matkakulunsa itse.
