Onneksi olkoon Riikka Purra. Onneksi olkoon Jussi Halla-aho. Onnea Wille Rydman ja keitä teitä nyt onkaan.
Perussuomalaiset on läpäissyt testin. Se on pysynyt yli kolme vuotta hallituksessa marssimatta ulos, tulematta heitetyksi ulos tai hajoamatta.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Onnea jo tässä vaiheessa, sillä hallitusten viime kuukaudet ovat kamalia. Kaikkea voi sattua, mutta sitä ei enää lasketa.
Heikompia hetkiä tietysti oli. Hetkittäin perussuomalaiset vaikutti ihan tavalliselta suomalaiselta puolueelta. Silloin kannatus kääntyi laskuun.
Mutta Teemu Keskisarja, Mauri Peltokangas ja kaverit alkoivat taas keksiä ”sutkauksia”. Suunta kääntyi ylös.
Onnea vain heillekin.
Politiikka on paha paikka. Ei riitä, että läpäisee yhden testin. Uusia kokeita seuraa toisensa jälkeen.
Politiikka on loputonta aitajuoksua, ei sileää satasta. Tai sitten se on vain painajaista. Poliitikoille.
Siksi he näyttävät niin väsyneiltä.
Politiikka ei ole sileää satasta.
Pitkällä tähtäimellä perussuomalaisten uhka on, että samalle apajalle ilmaantuu muita kalastelijoita.
Tähän asti yritykset ovat olleet liian toksisia ja äärimmäisiä. Kainaloita on tuuleteltu ja Putinia ymmärretty. Perussuomalaisten on ollut helppo pysyä vakavasti otettavana, kun haastajat ovat olleet kovin kummallisia.
Todennäköisin vaaran paikka olisi, että riittävän merkittävä perussuomalaisten kiho suivaantuisi puolueen meininkiin ja houkuttaisi muita mukaansa. Tällaisesta ei ole merkiäkään.
Muun muassa tässä Riikka Purra on onnistunut puheenjohtajana erinomaisesti. Onnea vieläkin.
Ruusuissa on silti aina piikkejä. Paljon ennustellaan, että ensi hallitukseen perussuomalaisilla ei olisi asiaa.
Sen pohjaksi veikataan joko sinipunaa tai marinia, eli vanhan kansan suussa kansanrintamaa.
Ennustelut menevät usein mönkään, mutta kyllä perussuomalaisten pitää varautua oppositioon joutumiseen. Joillekin heistä se olisi pelkkä helpotus.
Oppositiossa on helpompi olla erilainen kuin muut puolueet. Ja sehän oli perussuomalaisten alkuperäinen salaisuus.
Katsotaan vaikka ruotsidemokraatteja. Puolue ei edes ollut hallituksessa, mutta tukiessaan maltillisen kokoomuksen pääministerin Ulf Kristerssonin koalitiota se alkoi vaikuttaa epäilyttävän tavalliselta ja vastuulliselta. Kannatus laski.
Tähän nähden perussuomalaisten suoritus asiassa varsinaisena hallituspuolueena on käsittämätön. Kannatus kasvaa.
Tietysti pääministeri Petteri Orpon (kok) lehmänhermoista on ollut apua.
Ensimmäiset kolme vuotta kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteiselo sujui sutjakkaasti. Sitten perussuomalaisten kiri kannatuksen nousuksi käynnistyi.
Kokoomuksen yllätykseksi perussuomalaiset pystyvät menemään siitä oikealta ohi välillä jopa talouspuheessa. Tähän asti kokoomuksen oikea selusta on ollut hiljainen kuin hauta.
Nyt kiivainta vaalitaistelua käydäänkin äkkiä kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä. Tämä lisää Orpon hallituksen viimeisten kuukausien vaikeutta. Kokoomuksessa voi tuntua katkelmalta.
Perussuomalaisille kannatuksen pelastaminen saattaa olla tärkeämpää kuin teoreettinen mahdollisuus päästä seuraavaan hallitukseen.
