Hoitamattomat päihdeongelmat voivat aiheuttaa Suomelle jopa 7,9 miljardia euroa vuosittain, ilmenee tuoreesta selvityksestä.
Hyvinvointiala Hali ry:n ja Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n tutkimus on laskettu nyt ensimmäistä kertaa.
Yksittäisen henkilön hoitamaton päihdeongelma voi tuottaa yhteiskunnalle yli 3 miljoonan euron kustannukset.
Vuosina 2023–2024 Suomessa kuoli huumausaineisiin keskimäärin 135 alle 35-vuotiasta henkilöä vuodessa.
Näytä lisää
Päihdeongelmien ajoissa tapahtuva hoito on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa kuin niiden hoitamattomuus. Tämä on nyt laskettu ensimmäistä kertaa Hyvinvointiala Halin ja Ehkäisevä päihdetyö Ehytin selvityksessä.
Yksittäisen henkilön hoitamaton päihdeongelma aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonien eurojen kulut. Kaikkien hoitamattomien päihdeongelmien yhteenlaskettu kustannus voi olla Suomelle jopa 7,9 miljardia euroa vuodessa. Mitä myöhemmin apua saa, sitä suuremmiksi kustannukset kasvavat.
Selvityksessä käytetään kolmea kuvitteellista esimerkkitapausta erilaisista päihteidenkäyttäjistä. He ovat turvallisessa ympäristössä kasvanut Ville, alkoholiongelmainen toimitusjohtaja Seppo sekä Sari, jonka huumekierre vaikuttaa myös hänen lapsiinsa.
Ville kasvaa turvallisessa kodissa, mutta alkaa yläasteikäisenä vanhempiensa eron jälkeen lievittää ahdistustaan ja keskittymisvaikeuksiaan päihteillä.
Hän ajautuu kierteeseen, jossa alkoholin lisäksi käytetään kannabista, stimulantteja, rauhoittavia lääkkeitä ja opiaatteja. Täysi-ikäistyttyään hän viettää myös aikaa vankilassa.
Vapauduttuaan asunnottomaksi jäänyt Ville tietää tarvitsevansa apua, mutta ei osaa eikä jaksa navigoida yhteiskunnassa. Hän kuolee yliannostukseen vain 25-vuotiaana.
Selvityksen mukaan Villen aikainen kuolema aiheuttaa yhteiskunnalle jopa yli 3,2 miljoonan euron kustannukset.
Summa sisältää kuluja muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollosta, oikeusjärjestelmästä ja vankeinhoidosta, Villen vanhempien työtehon heikkenemisestä sekä Villen kuolinasunnon kunnostamisesta. Lisäksi Ville menettää 50 elinvuotta, jolloin hän olisi voinut tuottaa verotuloja yhteiskunnalle.
Inhimillistä eli aineetonta hintalappua on mahdoton arvioida. Tapaus vaikuttaa tietenkin Villeen itseensä ja hänen läheisiinsä.
Aikaisemmalla puuttumisella kustannukset vähenevät merkittävästi.
Jos Villen tapaukseen olisi puututtu ennaltaehkäisevästi jo alakoulussa, yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset olisivat yhteensä 7 600 euroa. Tämä sisältää pääasiassa neuropsykiatrisia tutkimuksia ja kuntoutusta Villen ADHD:n hoitamiseksi.
Jos Ville olisi saanut hoitoa ja kuntoutusta hänen päihdekierteensä aikana mutta ennen täysi-ikäistymistä, kustannus olisi ollut noin 25 000 euroa.
Merkittävä säästö syntyy siitä, ettei Ville olisi ajautunut rikoskierteeseen, olisi elänyt pidempään ja siten osallistunut yhteiskunnan kehittämiseen.
Hali ry ja Ehyt ry ehdottavat päihteiden haittaverojen suuntaamista ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Kuva: Ville Männikkö / HS
Toinen esimerkkitapaus on 1950-luvulla syntynyt Seppo. Hänen isänsä on käynyt sodassa ja käyttää alkoholia, mikä luo turvattomuutta Sepon lapsuudenkotiin.
Seppo päätyy kauppakorkeakouluun, jossa hän käyttää runsaasti alkoholia, syyllistyy pahoinpitelyyn ja sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon. Alkoholin käyttö nähdään kuitenkin vain elämänvaiheeseen kuuluvana asiana.
Seppo siirtyy suoraan työelämään, missä hänen alkoholinkäyttönsä kasvaa paineiden myötä. Muu perhe joutuu turvautumaan turvakotiin kolmesti Sepon arvaamattoman käytöksen vuoksi. Lastensuojeluilmoitus ei johda toimenpiteisiin, koska lapset eivät kerro totuutta kotioloistaan.
Seppo etenee urallaan lopulta toimitusjohtajaksi. Alkoholiongelma ja elämäntavat aiheuttavat hänelle verenpainetaudin, tyypin 2 diabeteksen, rasvamaksan ja ylipainoa. Hän käyttää paljon sairaslomaa, mutta siihen ei puututa. Muutama alainen on sairauslomalla Sepon käytöksen vuoksi.
Ongelmat kasaantuvat, ja 58-vuotiaana Seppo irtisanotaan. Taloudellisen menetyksen myötä seuraa avioero ja sosiaalinen eristäytyminen, kun Seppo ei enää työllisty. Alkoholiperäisen haimatulehduksen ja aivoverenvuodon jälkeen hän ei toivu kunnolla, vaan asuu viimeiset vuotensa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Seppo kuolee yksin 70-vuotiaana palveluasunnossa keuhkokuumeen aiheuttamaan hengitysvajaukseen.
Tällä elämänpolulla Sepon päihdeongelmasta aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ovat 745 000 euroa. Suurimpia menoeriä ovat terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kustannukset. Lisäksi Seppo menettää viisi elinvuotta.
Jos Seppo olisi itse nostanut ongelman esiin tai se olisi huomattu ajoissa, työterveyskäynneistä olisi tullut yhteiskunnalle noin 540 euron kustannus.
Jos taas Seppo olisi päässyt myöhemmin päihdekuntoutukseen, yhteiskunta olisi maksanut alkoholiongelmasta 11 150 euroa. Lisäksi monen sivullisen elämänlaatu olisi parantunut.
Kolmas esimerkkitapaus on Sari, joka kasvaa väkivaltaisessa ympäristössä. 12-vuotiaana hän kokeilee alkoholia ja huomaa, että se lievittää vanhempiensa riidoista johtuvaa ahdistusta.
Sari saa 23-vuotiaana lapsen ja heti vuoden kuluttua toisen. Lasten isällä on päihdeongelma eikä hän ole arjessa mukana. Ahdistuksen lievittämiseksi Sari alkaa juoda yhä enemmän, vaikka on ollut raskausajat raittiina.
Vanhempainvapaan jälkeen Sari jää työttömäksi, kokeilee huumeita, alkaa näpistellä ja lopulta myydä huumeita. Lastensuojeluilmoitusten vuoksi lapset otetaan lopulta huostaan.
Päihdekuntoutus auttaa hieman, Sari saa uuden asunnon ja teini-ikäiset lapsensa takaisin. Pian hän kuitenkin rakastuu päihdetaustaiseen mieheen, joka on väkivaltainen lapsia kohtaan. Heidät otetaan huostaan uudelleen. Sari saa HIV-tartunnan, vakavia infektioita ja yrittää itsemurhaa.
36-vuotiaana Sari tulee raskaaksi mutta ei uskalla hakeutua neuvolaan. Hän käyttää päihteitä raskauden aikana, ja poikavauvalla todetaan fetaalialkoholisyndrooma (FAS). Vauva sijoitetaan toiseen perheeseen ja Sarin elämä menee yhä huonompaan suuntaan.
Sarin ensimmäinen tytär muuttaa 18-vuotiaana takaisin äidilleen, koska kokee syvää ikävää tämän luo. Sari ei osaa asettaa rajoja tyttärelleen, vaan pian he käyttävät huumeita yhdessä. Sukupolvien kierre alkaa muodostua.
Sarin tapaus maksaa yhteiskunnalle yli 2,7 miljoonaa euroa. Pelkästään sosiaalipalveluihin ja -turvaan menee yli kaksi miljoonaa euroa.
Lisäksi Sarin rikoksia käsitellään oikeusjärjestelmässä ja hän on usein tekemisissä terveydenhuollon kanssa. Hän ei tuota verotuloja 14 vuoteen, koska ei käy töissä.
Jos ongelman juurisyihin olisi ymmärretty puuttua jo Sarin lapsuudessa, lastensuojelun kustannukset olisivat olleet hieman yli 13 000 euroa.
Jos Sari olisi päässyt hoitoon ja kuntoutukseen ensimmäisten lasten ollessa päiväkodissa, Sarin päihdeongelma olisi maksanut yhteiskunnalle hieman yli 100 000 euroa. Tämä sisältää kuluja muun muassa lasten kiireellisestä sijoittamisesta, perhetyöstä ja avohoidosta.
Vuosina 2023 ja 2024 Suomessa kuoli huumausaineisiin keskimäärin 135 alle 35-vuotiasta henkilöä vuodessa. Jos he kaikki olisivat kokeneet esimerkiksi Villen kaltaisen polun, yhteiskunnalle aiheutuva kokonaiskustannus olisi 435,8 miljoonaa euroa, eli lähes puoli miljardia euroa, selvityksessä todetaan.
Koko väestön huumekuolemat ovat lisääntyneet 2000-luvun aikana. Synkin vuosi lähihistoriassa oli 2023, jolloin huumeisiin kuoli yli 300 suomalaista. 20 vuotta sitten kuolemien määrä oli noin puolet nykyisestä.
– Keskustelu päihdehaitoista ei saa rajoittua vain yksittäisiin palveluihin ja niiden kustannuksiin. Todellinen lasku on paljon laajempi ja kattaa useita sektoreita, toteaa Ehyt ry:n kehitysjohtaja Heikki Luoto.
Järjestöjen selvityksen mukaan tehokas päihdeongelmien yhteiskunnallinen hoito perustuu neljään keskeiseen asiaan. Ne ovat ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus, haittojen kuten veriteitse tarttuvien tautien vähentäminen sekä valvonta ja sääntely eli rikollisuuden kitkeminen.
Selvityksessä arvioidaan, että sosiaali- ja terveysministeriö voisi saavuttaa merkittäviä säästöjä kansantalouteen, jos se saisi politiikalla painettua hoitamattomista päihdeongelmista johtuvia kustannuksia alas.