Noin 77 prosenttia maataloustuista aiheuttaa ympäristölle haittaa, ilmenee Kalevi Sorsa -säätiön raportista.
Raportin laatinut säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen ehdottaa tukipolitiikan periaatteiden uudistamista.
Raportissa esitetään muun muassa turvepeltojen viljelyn tukemisen lopettamista sekä ympäristövaikutuksiin perustuvia veroja.
Näytä lisää
Suomessa jaettavasta 1,9 miljardin euron maataloustukipotista jopa 77 prosenttia on ympäristölle haitallisia, käy ilmi Sdp:tä lähellä olevan Kalevi Sorsa -säätiön raportista Suo, kuokka ja maataloustuet.
Raportin mukaan ympäristölle haitallisia tukia jaetaan vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Näiden lisäksi maksettavat maatalouden ympäristötuet eivät ole tehokkaita päästöjen vähentämisessä.
– Maatalouden erilaisia ympäristötukia maksetaan lähes 300 miljoonaa euroa vuosittain, mikä on 15 prosenttia kaikista maataloustuista. Silti maatalouden kokonaispäästöt ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Voidaan puhua jopa tukien viherpesusta, toteaa raportin laatija Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen.
Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen. Kuva: Timo Marttila
Raportin mukaan Suomen maatalouden kannattavuus on riippuvainen tuista. Esimerkiksi vuonna 2020 maatalouden suorat tuotantokustannukset olivat 5,8 miljardia euroa, mikä on noin 1,5 miljardia euroa enemmän kuin maatalouden myyntituotot.
Maataloudelle vuosittain jaettavat noin 1,9 miljardin euron tuet toimivat pääasiassa toimeentuloturvana, joka varmistaa, että maatalousyrittäjille jää ylipäänsä korvaus työstään, raportissa todetaan.
– Niillä on varmistettu ruoantuotannon omavaraisuus, mutta samalla ympäristötavoitteet ovat jääneet maatalouspolitiikassa toissijaisiksi, Ronkainen arvioi.
Ronkainen huomauttaa, että maatalouden kokonaispäästöt muodostavat noin kolmanneksen Suomen kokonaispäästöistä. Kansalliset ja EU-tasolla sovitut päästötavoitteet edellyttävät niiden merkittävää vähentämistä jo lähivuosina.
– Maataloutta tuetaan runsaasti. Nyt on oikea aika keskustella tukien uudistamisesta, kun maatalouspolitiikan suuntaa voidaan muuttaa ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, Ronkainen muistuttaa.
Ronkainen toteaa, että tulevaisuudessa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa jäsenvaltioilla voisi olla mahdollisuus päättää maataloustukien ehdoista entistä itsenäisemmin. Tämä mahdollistaisi Ronkaisen mukaan maataloustukien suuntaamisen ympäristön kannalta tehokkaammin.
– Tukipolitiikan periaatteet on uudistettava. Maataloustukia tulisi maksaa tulosten perusteella, jolloin ympäristön kannalta kestävää tuotantoa tuetaan enemmän. Tukien ehtoja tulisi samalla tiukentaa niin, että ympäristölle kaikkein haitallisinta tuotantoa ei tueta lainkaan, Ronkainen esittää.
Raportin mukaan esimerkiksi turvepelloilla viljelyn tukeminen tulisi ilmastosyistä lopettaa kokonaan.
Suomessa tulisi ottaa mallia Tanskasta.
Raportissa esitetään 12 ehdotusta maatalouspolitiikan uudistamiseksi. Ehdotukset sisältävät tukipolitiikan uudistamista sekä ympäristövaikutuksiin perustuvia maksuja ja veroja. Raportin mukaan uudistukset on toteutettava oikeudenmukaisesti ja siten, että ruoantuotannon omavaraisuus varmistetaan.
Ronkaisen mukaan esimerkiksi maatalousmaan kiinteistövero voisi olla jopa negatiivinen, jos viljely olisi ekologisesti kestävää. Vastaavasti paljon päästöjä aiheuttavia maita voitaisiin verottaa, kun ne nykyisin ovat vapautettu kiinteistöverosta, Ronkainen esittää.
– Maatalouspolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä. Suomessa tulisi ottaa mallia Tanskasta, jossa poliitikot, maataloussektori ja ympäristöjärjestöt sopivat yhdessä maatalouden ympäristötavoitteista. Samalla sovittiin maailman ensimmäisenä maana vuonna 2030 käyttöön otettavasta maatalouden hiiliverosta, jonka tuotot palautetaan maatalouden harjoittajille muun muassa tukemalla heidän ympäristötoimiaan, Ronkainen sanoo.