Suvivirsi kuuluu Espoon koulujen kevätjuhliin – kaupungille merkittävä uhkasakko Video: Oskari Räisänen / IS
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös herätti ennen koulujen päättäjäisiä suurta keskustelua, kun lautakunta totesi, että espoolaiselle koululaiselle oli tapahtunut ”välitöntä vakaumukseen perustuvaa syrjintää”.
Lue lisää: Suvivirsi-päätöksestä syntyi suuri kohu – tässä ovat perusteet
Lautakunta myös kielsi kaupunkia toistamasta syrjintää ja totesi Espoon laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta.
Lautakunta vahvisti päätöstään asettamalla Espoon kaupungille 10 000 euron uhkasakon. Se suositteli myös, että Espoo maksaisi koululaiselle 2 500 euron ja tämän huoltajalle 750 euron hyvityksen.
Päätöksestä on käyty vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan.
Esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz, jolla on pitkä juristitausta, vaati Demokraatti-lehdessä lautakunnan lakkauttamista tämän päätöksen vuoksi.
– Lautakunnasta on varmasti tullut myös hyviä päätöksiä, kuten vammaisten ihmisten oikeuksiin liittyviä, mutta sitten sieltä tulee tällaisia naurettavuuksia, kuten tämä Espoota koskeva Suvivirsi-päätös ja aikaisempi Hämeenlinnaa koskeva päätös, jossa perheelle määrättiin usean tuhannen euron korvaus siitä, että heidän lapsensa joutui kuuntelemaan barokkimusiikkia. Tällainen naurettava lautakunta pitäisi lakkauttaa, Zyskowicz totesi Demokraatille.
Zyskowicz viittasi Suvivirsi-kohun lisäksi tapaukseen, joka herätti huomiota myös puolitoista vuotta sitten. Marraskuussa 2024 Hämeenlinnan kaupunki sai 1 500 euron uhkasakon, koska uskonnottomassa tapahtumassa koulussa oli laulettu Jumalasta.
Suvivirren esittäminen kouluissa on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Mikä on tämän kiistellyn Suvivirsi-päätöksen tehneen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan todellinen rooli?
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on valtioneuvoston nimittämä, itsenäinen ja riippumaton oikeusturvaelin, joka valvoo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain noudattamista sekä yksityisessä että julkisessa toiminnassa.
Lautakunnan tehtävänä on tarjota oikeussuojaa niille, jotka kokevat tulleensa syrjityiksi yhdenvertaisuuslain perusteella. Se käsittelee syrjintää koskevia hakemuksia ja voi myös antaa lausuntoja lain tulkinnasta.
Hakemuksen voi tehdä henkilö, joka katsoo joutuneensa syrjityksi, mutta myös yhdenvertaisuusvaltuutettu tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö.
Hakemusten käsittely lautakunnassa on maksutonta. Annettuihin päätöksiin voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta.
Lautakunta voi myös suositella hyvityksen maksamista syrjinnän kohteeksi joutuneelle. Suositus ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Mikäli suositusta ei noudateta, syrjinnän kohteeksi joutunut voi nostaa kanteen käräjäoikeudessa.
Lautakunnan kustannukset johtuvat sen henkilökunnasta. Nykyisellä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla on päätoiminen pääsihteeri Kristina Stenman, joka toimi yhdenvertaisuusvaltuutettuna vuosina 2020–2025.
Henkilökuntaan kuuluu myös kolme esittelijää, osastosihteeri ja hallinnollinen avustaja. Henkilökunnasta viisi on naisia ja vain yksi mies.
Lisäksi lautakunnalla on puheenjohtaja Outi Anttila, kaksi varapuheenjohtajaa ja kymmenen jäsentä. Lautakunnan jäsenet ovat lainoppineita, kuten tuomareita, lakimiehiä, juristeja sekä asiantuntijoita yliopistoista ja ministeriöistä.
Muut jäsenet ovat asiantuntijoita ja tutkijoita järjestöistä, joiden alaa syrjintätapaukset koskevat. Mukana on esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto ja SAK.
Kiistellyssä Suvivirsi-tapauksessa lautakunta tutki, olivatko koulutuksen järjestäjä – eli Espoon kaupunki ja koulu – laiminlyöneet velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta.
Asian päättivät puheenjohtaja Outi Anttila, varsinaiset jäsenet Maria Rantamäki ja Pauli Rautiainen sekä varajäsen Kimmo Rilasmaa. Asian esittelijänä toimi Sanni Strandén. Lautakunta hyväksyi esittelijän ehdotuksen.
Rilasmaa jätti päätökseen eriävän mielipiteensä. Hän katsoi, ettei Espoon kaupunki ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan. Rilasmaa olisi myös hylännyt uhkasakon ja suositellut hyvitykset.
Rantamäki oli osittain eri mieltä päätöksestä. Hän katsoi, että lautakunnan olisi pitänyt suositella Espoon kaupunkia maksamaan koululaiselle enintään tämän vaatiman 1 000 euron suuruisen hyvityksen, ei 2 500:tä euroa. Muutoin Rantamäki oli päätöksen pääasiasta samaa mieltä.
Lautakunta syntyi, kun tasa-arvo- ja syrjintälautakunta yhdistettiin oikeusministeriön alaisuuteen vuodesta 2015 alkaen. Taustalla oli uusi yhdenvertaisuuslaki. Poliittisen vastuun asiasta otti silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r).
Ennen yhdistämistä tasa-arvolautakunta toimi sosiaali- ja terveysministeriön ja syrjintälautakunta sisäministeriön alaisuudessa. Lautakunnat käsittelivät hieman eri asioita, ja tavoitteena oli yhtenäistää ja tehostaa lautakuntien toimintaa yhdistämällä ne.
Eräs lainvalmistelun kanssa tiiviisti työskennellyt lähde kertoo IS:lle, että tarkoituksena oli helpottaa syrjintätapausten käsittelyä. Oli havaittu, että lautakunnille tulevissa valituksissa oli usein kyse useista ihmisen ominaisuuksista.
– Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia naisia syrjitään useammin kuin valtaväestöön kuuluvia naisia tai ulkomaalaistaustaisia miehiä, hän kuvailee.
Lautakuntien yhdistämisen arvioitiin vuoden 2014 lakiesityksessä tuovan hieman lisää kustannuksia, yhteensä yhden henkilötyövuoden verran.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on aiemmissa tapauksissa päättänyt hyvin monenlaisista asioista. Aina se ei ole ollut valituksen tehneiden kanssa samaa mieltä tai määrännyt uhkasakkoa. Joskus se kuitenkin suosittelee maksusuosituksia.
Esimerkiksi viime vuoden päätöksessään se suositteli yksityistä terapeuttia maksamaan 1 000 euroa korvausta henkilölle, jonka terapeutiksi hän ei suostunut henkilön kertoessa uskovansa energiahoitoihin.
Lautakunta katsoi, että terapiapalveluita tarjotessa ei voi valita asiakkaitaan elinkeinovapauteen vedoten, jos valinta tehdään vakaumuksellisen syrjinnän perusteella.
Toisessa tapauksessa vuodelta 2020 lautakunta määräsi 5 000 euron uhkasakon poliisilaitokselle kielisyrjinnän vuoksi. Poliisi ei ollut puhunut ruotsia putkaan tuodun päihtyneen alaikäisen kanssa, vaikka selviämisaseman hoitajat ja alaikäisen äiti olivat todenneet tämän puhuvan ja ymmärtävän suomea.
Nuori kuitenkin koki, että päihtyneenä olisi ollut tärkeää saada puhua omaa äidinkieltään. Lautakunta katsoi, ettei poliisi voinut perustella kielivalintaa, ja syrjintäolettamus täyttyi.
Lautakunnan jäsenet ovat myös varsin vaikeasti tavoitettavia. Kun Ilta-Sanomat pyysi lautakunnan jäsenten yhteystietoja Suvivirsi-päätöksen esittelijältä Strandénilta, tämä kieltäytyi ja ohjasi ottamaan yhteyttä pääsihteeri Stenmaniin.
Kun Ilta-Sanomat pyysi perjantaina haastattelua lautakunnan puheenjohtajalta Anttilalta, tämä ohjasi kysymykset lautakunnan jäsenelle, Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtorille Pauli Rautiaiselle.
– Lautakunta ei ole kieltänyt Suvivirren esittämistä koulujen kevätjuhlissa. Lautakunta on päätöksissään todennut, että pelkästään se, että koulun juhlaan sisältyy yksittäinen suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluva uskonnollinen elementti, kuten Suvivirsi, ei muodosta syrjintää. Jos juhliin sisältyy uskonnollisia elementtejä, oppilailla ja muilla juhliin osallistujilla tulee kuitenkin olla tosiasiallinen mahdollisuus poistua juhlasta täksi ajaksi, Anttila totesi sähköpostivastauksessaan Keskisuomalaiselle.
Päätökseen eriävän mielipiteen jättänyt käräjätuomari Kimmo Rilasmaa kieltäytyi IS:n haastattelusta.