Finlandia-talo on yksi Alvar Aallon arkkitehtonisista suunnitelmista. DF Photo.
Unescon maailmanperintökomitea on päättänyt lisätä Aalto-teokset maailmanperintöluetteloon, tiedotti opetus– ja kulttuuriministeriö sunnuntaina julkaisemassaan tiedotteessa.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Komitea teki päätöksensä sen käynnissä olevalla 48. kokouksellaan Busanissa, Etelä-Koreassa.
Maailmanperintökomitea on kokoontunut 19. heinäkuuta ja se jatkaa 29. heinäkuuta asti.
Kohde koostuu 13:sta Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemasta modernista arkkitehtonisesta kohteesta eri puolilla Suomea.
Aalto-teokset edustaa Aaltojen humanistista modernismia ja korostaa arkkitehtuurin roolia hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä.
Samalla se heijastaa heidän merkittävää panostaan modernin arkkitehtuurin kansainväliseen kehitykseen.
Aalto-teoksiin kuuluvat Alvar Aallon ateljee, Aalto-talo, Finlandia-talo, Kansaneläkelaitoksen pääkonttori ja Kulttuuritalo Helsingissä, Jyväskylän yliopiston Aalto-kampus, Muuratyarven kokeilutalo ja Säynätsalon kunnantalo Jyväskylässä, Paimion parantola, Seinäjoen kaupungintalo, Kotkan Sunilan sahan asuinalue, Villa Mairea Porissa ja Imatran Kolmen ristin kirkko.
”Aalto-teosten lisäys Unescon maailmanperintöluetteloon on merkittävä kansainvälinen tunnustus suomalaiselle modernille arkkitehtuurille. Se lisää tietoisuutta Aaltojen työstä ja Suomen kulttuuriperinnöstä sekä arkkitehtuuriosaamisesta. Samalla se sitoo meidät varmistamaan kulttuuriperintömme säilymisen pitkällä aikavälillä, jotta voimme siirtää tämän ainutlaatuisen perinnön tuleville sukupolville”, sanoi tiedotteessa tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie.
Aalto-teosten myötä Suomella on nyt kahdeksan maailmanperintökohdetta. Näistä seitsemän on kulttuurikohteita ja yksi luontokohde.
Suomen maailmanperintökohteet ovat Suomenlinnan linnoitus (1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan paperitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautausmaa (1999), Struven kaarimittaus (2005), Korkeajalka / Kvarkenin saaristo (2006) ja Aalto-teokset (2026).