Suomen maajoukkue on viime aikoina esittänyt enemmän selityksiä kuin mitalisaalista. Kuva: Markku Niskanen / HS, Antti Hämäläinen / IS, Juhani Niiranen / HS
Lue tiivistelmä
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Suomen maastohiihtovalmennuksessa kokonaisuus ei toimi, koska sitä ei johda kukaan, toteaa Marko Lempinen.
Hiihtoliitto on vähentänyt valmennuskoulutuksen tasoa, mikä on heikentänyt nuorten lahjakkuuksien kehitystä.
Suomalaiset valmentajat ovat jääneet jälkeen kansainvälisestä kehityksestä, ja harjoituksissa keskitytään vääränlaisiin asioihin.
Valta tulisi palauttaa A-maajoukkueen päävalmentajalle, Lempinen kirjoittaa.
Näytä lisää
Selityksiä on riittänyt, mutta menestystä ei ole nähty.
Tulokset puhuvat puolestaan: Suomen maastohiihdossa on tapahtunut merkittäviä epäonnistumisia viime vuosina.
Pekingin olympialaisissa 2022 Suomi saavutti kuusi maastohiihtomitalia, mutta hiljattain päättyneissä Milanon-Cortinan olympialaisissa vain yhden – vain yhden, vaikka vahvat venäläishiihtäjät suljettiin edellisten kisojen jälkeen kansainvälisestä hiihdosta.
Trondheimin MM-kisoista 2025 Suomi sai muutaman mitalin. Kuluvan kauden maailmancup päättyy ensi viikonloppuna, eikä Suomi ole näyttäytynyt siinä lajin suurmaana.
Hiihto on Suomessa talvikauden yksilölajeista edelleen arvostetuin. Ainoastaan Norjassa hiihto on yhtä selkeä ykköslaji.
Hiihdolla on Suomessa säännöllisesti miljoonaluokan tv-katsojamäärät, ja myös median huomion perusteella maajoukkuehiihtäjiä voidaan pitää tähtinä.
Kun kaikki tämä otetaan huomioon, Suomen maajoukkueen tulos on katastrofaalinen.
Iivo Niskasen uskottavuus on yhä vahva kansainvälisessä hiihdossa, mutta muiden suomalaisten kärkihiihtäjien tilanne on selvästi heikompi. Kuva: Markku Niskanen / HS
Kolminkertainen olympiavoittaja Iivo Niskanen on edelleen terveenä ollessaan maailman huippuja perinteisessä hiihtotyylissä. Muut suomalaiset ovat kaukana hänen tasostaan, jopa Kerttu Niskanen, vaikka hänkin menestyy satunnaisesti.
Lisäksi satunnaisia menestyjiä ovat muun muassa Arsi Ruuskanen, Johanna Matintalo ja Jasmi Joensuu.
Miksi Suomi ei enää ole kestomenestyjä? Mihin uusi sukupolvi on hyytynyt?
Sanoman hiihtoasiantuntija Harri Kirvesniemi ei hyväksy avainselitykseksi yleistä käsitystä, jonka mukaan pallopelihurmio vie nykyään kestävyyslahjakkuuksia hiihdolta.
– Varmasti se hurmio vie, mutta lahjakkuuksia kanavoituu hiihtoon siitä huolimatta riittävästi, Kirvesniemi korostaa.
Taaperrukseen on useita syitä. Yksi keskeisimmistä liittyy resurssien käyttöön.
Hiihtoliitto on talousvaikeuksissaan vähentänyt valmennuskoulutuksesta, mikä on johtanut siihen, että kaikille alle parikymppisille lahjakkuuksille ei löydy seuroissa riittävän ammattitaitoista valmennusta.
Toimintaa pyörittävät usein vanhemmat, joilta puuttuu tarvittava osaaminen. Nyt myös Hiihtoliitossa on alettu ymmärtää tämä ja päätetty panostaa enemmän koulutukseen. Nykyhetken kannalta muutos tapahtuu kuitenkin kymmenisen vuotta liian myöhään.
Tulokset eivät valehtele: suomalaisvalmentajat ovat jääneet jälkeen kansainvälisestä kehityksestä.
Hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen on usein joutunut selittelemään asioita viime vuosina. Kuva: Antti Hämäläinen/IS
Suomessa harjoitellaan määrällisesti riittävästi, joskus jopa liikaa, mutta harjoituksissa keskitytään vääränlaisiin asioihin.
Lasten ja nuorten valmennuksessa koulutettujen valmentajien osaaminen on riittävää, mutta haasteet alkavat siinä vaiheessa, kun nuorten menestyneet urheilijat siirtyvät aikuisten kilpailuihin ja tarvitsevat optimaalista tukea.
Tietoa on Suomessa kyllä riittävästi, mutta se ei enää muutu taidoksi kentällä. Yhteinen linja puuttuu.
Sisäsiittoisissa hiihtopiireissä omia etuja suojellaan viimeiseen asti. Kun esimerkiksi maajoukkueurheilijan henkilökohtainen valmentaja löytää toimivan menestysreseptin, tietoa ei helposti jaeta muiden käyttöön.
Näin ollen Suomessa on paljon ”asiantuntijoita”, joista jokainen tietää jotain, mutta kukaan ei tiedä riittävästi. Kokonaisuus ei toimi, koska sitä ei johda kukaan.
Valta on väärässä paikassa, hajallaan. Se tulisi palauttaa A-maajoukkueen päävalmentajalle.
Kun valta oli viimeksi aidosti päävalmentajalla, norjalaisella Magnar Dalenilla 2006–2014, tulokset puhuivat puolestaan.
Samoin olisi järkevää toimia ensi kaudella maajoukkueen kapellimestarina aloittavan ruotsalaisen Joakim Abrahamssonin kohdalla.
Valta pitäisi jatkossa keskittää tälle miehelle, hiihtomaajoukkueen päävalmentajana aloitt
