EU-t huippukokous päättyi kasvaviin laskuihin ja ratkaisemattomiin erimielisyyksiin
Kuva: Euroopan komissio.
Tuhden kahden päivän Euroopan unionin (EU) huippukokous päättyi Brysselissä perjantaina ilman läpimurtoa unionin pitkän aikavälin budjettiin, kun kasvavat turvallisuusvelvoitteet ja kiihtyvät energiahinnat paljastivat kasvavan kuilun Euroopan tavoitteiden ja niiden toteuttamiskyvyn välillä, Xinhuan mukaan.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Kokemuksen rajallisen edistyksen takana oli kolme kiireellistä haastetta: vaikeasti sovittava budjetti, kasvava turvallisuuslasku, jota monimutkaistaa jännittyneet suhteet Washingtoniin, sekä energiakriisi, joka koettelee Euroopan taloudellista kestokykyä.
KOVAT BUDJETINEUVOTTELUKSET
Euroopan komissio on esittänyt lähes 2 biljoonan euron (2,24 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) budjettia vuosille 2028–2034 pyrkien lisäämään sijoituksia kilpailukykyyn, puolustukseen ja teknologiaan.
Irlannin puheenjohtajuuden viimeisin kompromissiehdotus vähentäisi komission esitystä noin 141 miljardilla eurolla (158 miljardia dollaria), mutta tarkistettuun suunnitelmaan on suhtauduttu vastustavasti eri leireiltä.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen varoitti, että kompromissi leikkaisi budjettijoustavuutta puolella, jättäen 99,5 prosenttia varoista ennalta määrättyyn käyttöön.
”Tämä ehdotus asettaa meidät hihnan varaan”, hän sanoi.
Brysseliläisen ajatushautomo Bruegelin mukaan kuusi budjetista konservatiivista maata Saksan johtamana suosivat pienempää budjettia, kun taas 17 ”koheesiota tukevaa” maata, mukaan lukien Italia ja Espanja, pyrkivät suojelemaan maataloustukia ja alueellisen kehityksen rahoitusta.
Brysseliläinen ajatushautomo Bruegel totesi, että molemmat leirit kannattivat suurempia sijoituksia yhteisiin eurooppalaisiin prioriteetteihin, mutta asettivat kansalliset edut etusijalle.
Se totesi, että Irlannin suunnitelma on ”huonoin mahdollinen kompromissi”, varoittaen siitä, että se voi jättää nousevat prioriteetit, kuten kilpailukyvyn ja puolustuksen, vakavasti alirahoitetuiksi samalla kun perinteistä menoa suojellaan.
Eurooppalaisen politiikan keskuksen (European Policy Centre) toimitusjohtaja ja pääekonomisti Fabian Zuleeg on puolestaan väittänyt, että Euroopan kasvavia sijoitustarpeita ei voida realistisesti rahoittaa pelkästään kansallisilla budjeteilla, ja vaatinut innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, mukaan lukien uusi yhteinen velkaantuminen.
Erimielisyydet jättävät Euroopan neuvoston puheenjohtajan Antonio Costan vaikeaan tehtävään, kun hän pyrkii saamaan budjetista sopimuksen vuoden loppuun mennessä.
KASVAVAT TURVALLISUUSLASKUT
Euroopan budjettipaineita pahentaa kasvava turvallisuuslasku ja erimielisyydet Washingtonin ja Ukrainan välillä.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky sanoi huippukokouksessa, että sota maksaa Ukrainalle 155 miljardia euroa vuonna 2027, ja pyysi vähintään 70 miljardin euron lisäapua.
EU on jo sopinut 90 miljardin euron (100 miljardia dollaria) lainasta, joka kattaa vuodet 2026–2027. Ukrainan lisärahoitustarpeet olivat kuitenkin edelleen arvioinnin kohteena, ja eurooppalaiset johtajat hankkivat lisätietoja komissiolta ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta.
Lopullisissa päätelmissään Euroopan neuvosto ilmaisi nimenomaisesti katkeruutensa Yhdysvaltojen päätöksestä nostaa väliaikaisesti Venäjän dieselöljyä koskevat pakotteet, päätöksestä, josta Zelensky myös kritisoi.
Samalla Yhdysvaltojen hallinnoiman Starshield-satelliittiviestintäpalvelun viimeaikaiset rajoitukset häiritsivät Ukrainan sotilastoimintaa, paljastaen toisen haavoittuvuuden Euroopan turvallisuuskyvyissä.
”Starlink on todella välttämätön Ukrainalle, ja valitettavasti Eurooppa ei pysty korvaamaan tätä kykyä lyhyellä aikavälillä”, EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Kaja Kallas totesi perjantaina.
Analyytikot totesivat, että tämä tapaus korostaa Euroopan riippuvuutta kriittisistä Yhdysvaltojen sotilasteknologioista, vaikka transatlanttiset erimielisyydet Ukrainasta syvenevät.
Euroopalle dillema on yhä ilmeisempi: suuremmat turvallisuusvastuut vaativat lisäresursseja, kun taas osa näitä velvoitteita tukevista kyvyistä on Euroopan välittömän hallinnan ulkopuolella.
KIIHTYVÄT ENERGIANHINNAT
Energia on muodostunut toiseksi rahoituskuormaksi. Von der Leyenin mukaan Lähi-idän konflikti on lisännyt EU:n fossiilisen polttoaineen tuontilaskua 106 miljardilla eurolla (119 miljardia dollaria), mikä korostaa Euroopan haavoittuvuutta ulkoisia energiahaittoja kohtaan.
Kansainvälinen energiavirasto (IEA) kiihdyttää hätäöljypoolien, mukaan lukien dieselöljyn, vapauttamista, ja suunnitelmissa on tuoda markkinoille 100 miljoonaa tynnyriä neljän kuukauden aikana, kun Bryssel pyrkii toteuttamaan väliaikaista tukea energiaintensiivisille teollisuudenaloille ja parantamaan jalostuskapasiteettia.
Kuitenkin huippukokemus paljasti erimielisyydet siitä, kuinka pitkälle ilmastopolitiikkaa tulisi säätää helpottamaan välittömiä kustannuksia.
Italia, Kreikka ja neljä Visegrád-maata pyrkivät siirtämään EU:n toisen päästökauppajärjestelmän, ETS2:n, voimaan vuonna 2030 väittäen, että hiilipäästöjen hinnoittelu lisäisi kuormaa kotitalouksille ja yrityksille.
Pohjoismaat puolestaan vastustivat, koska pelkäsivät, että järjestelmän heikentäminen vaarantaisi sijoitusvarmuuden ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteet.
Huippukokous päättyi ilman sopimusta lisäsiirrosta. Johtajat pyysivät sen sijaan päivitettyä arviota ETS2:n suunnittelusta, vaikutuksista ja turvatoimista.
Euroopan ulkosuhteiden neuvoston (European Council on Foreign Relations) tutkijat totesivat, että Euroopan vihreä siirtymä kohtaa kasvavaa poliittista vastarintaa, jota muokkaavat taloudellinen epävarmuus, kilpailevat kansalliset edut ja kustannusten jakaminen.
Kiista heijastaa vaikeaa valintaa: nykyisten energiapaineiden lievittäminen voi heikentää pitkän aikavälin sijoitusten kannustimia, kun taas kunnianhimoisten ilmasto-ohjelmien ylläpito voi lisätä kuormaa yrityksille ja kotitalouksille.
Eurooppalaisille johtajille yhteisten tavoitteiden sopiminen on edelleen helpompaa kuin päätöksen tekeminen siitä, kenen tulisi kantaa niiden saavuttamisen kustannukset.
