Jyrki Lehtolan kolumni: Näin Google vastaa, kun sille huudetaan

Anteeksi.
Tai jos tarkkoja ollaan: ”Anteeksi”.
No niin. Eiköhän tuo riitä. Pyysimme juuri kohteliaasti anteeksi, koska niin päin meillä teidän kaltaisille tehdään, jotta saamme myöhemmin mitä haluamme.
Mitä muuta te vielä haluatte? Tietoa, totuuden, koskemattomat metsät, lämpöä, puhdasta vettä?
Teillä oli ne joskus. Teillä oli metsät, vesi, luonto, sähkö, lämpö, mitä näitä nyt on.
Nyt on meidän vuoromme.
Me olemme Google. Te olette… hetkinen… joku pohjoinen kansa… jossain täällä muistiinpanoissa teidän nimenne lukee.
Eivät edes ”Muhoksen” kyläpäälliköt välittäneet metsästään sen vertaa, että olisivat käyneet katsomassa, mitä siellä puuhaamme.
* * *
Teillä on 22,9 miljoonaa hehtaaria metsää.
Me hakkasimme 330 hehtaaria jossain ”Muhoksella”. Tekoälymme mukaan se on 0,00144 prosenttia teidän metsistänne.
Eikä se ollut edes kummoista metsää, arvotonta joutomaata niin kuin suurin osa maatanne.
Te välitätte metsistänne vain silloin, kun niitä ei yhtäkkiä enää ole.
Eivät edes ”Muhoksen” kyläpäälliköt välittäneet metsästään sen vertaa, että olisivat käyneet katsomassa, mitä siellä puuhaamme.
Osa teidän pääkaupunkilaisistanne alkoi tietenkin uutisten innoittamana välittää, mutta niin kuin meillä USA:ssakin, pääkaupunkilaisille luonto ja sen sellaiset ovat enemmänkin tapa käsitellä henkilökohtaisia ongelmia kuin mitään yleisesti merkityksellistä.
Täällä teidän maassanne alkaa olla pimeä. Pimeässä ei näe metsää, ei puita, ei metsää puilta, ei puita avohakkuilta. Datakeskuksemme toisi valoa syrjäseuduillekin: kuin pimeyden keskelle taianomaisesti ilmestynyt joulupukin paja valamassa uskoa tulevaisuuteen.
Mutta te vetoatte ”Suomen lakiin”. Jokin laki pitäisi olla sillekin, ettei kansakunta joudu asumaan pimeässä.
Te vetoatte ”ympäristövahinkoihin”, vaikka olette alkaneet olla sitä itse.
* * *
Millä oikeudella te hidastatte innovaatioitamme laeillanne, joista ette saa edes itse tolkkua puhumattakaan omasta lakimiesjoukkueestamme, jotka vaativat jo erityiskorvausta aina, kun kohtaavat käsitteen ”ympäristövaikutusten arviointi”?
Mitä te itse olette koskaan edes keksineet?
Kuivauskaapin, jonka astianpesukone imi sisäänsä.
Tekstiviestin, jota käyttää enää 3,5 ikäloppua kirjoittaakseen viestin ”Mikset vastaa?”.
Äitiyspakkauksen, jossa on kondomi, liukuvoide ja kiinalainen pallo niin kuin koko pakkaus olisi arvoitus, johon ei ole kuin vääriä vastauksia, ja siksi te saitte siitäkin aikaan riidan.
Te väititte, että olisimme ”piileskelleet” jäätyämme kiinni jostakin, mikä ei meitä kiinnostanut.
Emme me piileskelleet. Emme vain jaksaneet välittää. Me olemme Google. Te olette maa, jonka nimi löytynee muistiinpanoistamme, mutta sen etsiminen ei kuulu prioriteetteihimme.
* * *
Te ette edes tiedä, mikä on lain olennainen ominaisuus.
Teillä on sille oma, ruma sanakin.
Porsaanreikä. Laki on vain ihmisen tekemä kokoelma sekavia säädöksiä, ja teidän lakinne ovat niin sameita, että yrittäessään löytää laeistanne jotain johdonmukaista tekoälymme huokaisi ensimmäisen kerran.
Se ääni oli kaunis kuin vauvan ensimmäinen nauru.
Teidän lakinne ovat meille vain epämiellyttävä epäjatkuvuuskohta.
* * *
Onhan teissä jotain sympaattistakin. Uskonne elokuvatuotantojemme opetuksiin.
Kun me hyvää hyvyyttämme aloimme valloittaa kaukaista maatanne, te uskoitte, että kaikki mikä on hyvää meille, on hyvää myös teille. Te olitte jalostaneet yleismaailmallisen sinisilmäisyyden omaksi sinivalkosilmäisyydeksenne.
Te uskoitte, että kaikki käy hyvin. Että jos pieni uskoo ja luottaa, iso ei käytä pientä hyväkseen.
Palataksemme porsaanreikiin. Te olitte katsoneet liian monta kertaa piirrettyjä, joiden tähtinä olivat Iso paha susi ja Kolme pientä porsasta.
Niissä kaikissa porsaat uskovat suden huijauksiin, kunnes kiehuvat hetken suden padassa, mutta lopussa kaikki on taas hyvin.
Se on satu. Te uskotte satuihin, me uskomme itseemme ja porsaanreikiin.
Nyt te sanotte, että meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka.
Katsokaa te vain kuppaisiin peileihinne, me otamme filtterien läpi selfien ja kaikki näyttää siltä, miltä haluamme sen näyttävän.
”Anteeksi”.