”Smuuti”?
Mikä on ”smuuti”? Jokin muinainen heimo? Smurffien hikeä? Tartunta, josta ei halua kertoa edes lähimmilleen?
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Kaikkia lainasanoja ei kannata perussuomentaa. Se ei ole ”smuuti”, vaan smoothie tai jopa ”keittomainen, epämääräinen pirtelö” niin kuin se on pizza, ei pitsa, ja sen pitäisi olla shampanja, ei samppanja, mutta toisaalta mitä väliä, jos on Minttuviinaa.
Ja kuka rumista sanoista jaksaa tuohtua, kun on tärkeämpiäkin asioita niin kuin se, että Riikka Purra teki jotain sotkua ja laittoi sen sotkun sekä suuhunsa että kansan tajuntaan, ja siellä se nyt lilluu.
Vaalit lähestyvät kuolleen kulman takaa, joten budjettineuvottelut kestivät vain päivän. Joona Räsänen sanoi jotain budjetista, ehkä Oras Tynkkynen, mutta harva kuuli, koska smoothien lurpsutus peitti alleen demokratian pantomiimin.
Oli käynyt nimittäin niin, että valtiovarainministeri Riikka Purra teki smoothien, jota haluaa kutsua omista, joko sadistisista tai lähestyviin vaaleihin liittyvistä syistä kansaa lähennellen ”smuutiksi” niin kuin toinen aikuinen Timo Soini kutsuu blogiaan ”plokiksi”.
Kun Riikka valmisti somevideolla smoothien, se ei ollut vain ”smuuti”, vaan omasta raskaasta taakasta muistuttamista: ”Tätä kun syö, jaksaa esimerkiksi ensi viikolla painaa hallituksen budjettiriihessä ja aloittaa eduskunnan istuntokauden kyselytuntineen ynnä muineen”.
Se smoothie oli muuten Riikan videon oheen kirjoittaman tekstin mukaan tehty muun muassa ”vadelmista ja lakujauheesta” sekä kolmesta emojista, joilla aikuiset kertovat toisille tunteistaan.
Videon viestikenttä täyttyi nopeasti. Kansa huolestui Riikan verenpaineesta, eikö lakritsi nosta sitä?
Ei huolta! Tai ei ainakaan Purralla, ehkä teillä muilla, mutta Riikalla on onneksi ”alhainen verenpaine, joten ei haittaa”.
Muutakin informaatiota valtiovarainministeri tarjoili.
”Paheeni on ennemminkin tuo Kouvolan lakritsi, ei raakalakujauhesmuuti”, ok, ja ”pakastettu banaani käyttäytyy myös hieman eri tavalla blenderissä”, ahaa.
Sitten kävi niin, että keuruulainen kommentoi Riikan smoothie-puuhia huomiolla ”Ei köyhällä ole tommoseen sotkuliin rahaa, hyvä kun saa kaupasta leipää syödäkseen…”.
Eihän tuollainen käy. Kun smoothie-taivaassa eletään, kaiken kuuluu olla pirteää, puhdasta ja aitoa kuin pimeän ulkovessan seinään liimattu aurinkotarra.
Valtiovarainministeri teki sen, minkä valtiovarainministerin tulee tehdä tässä taloustilanteessa. Riikka ryntäsi keuruulaisen somesivuille, löysi sieltä kuvan Minttu-viinapulloista ja vastasi:”Voihan sen juoda sitten vaikka sen Minttuviinan sijaan”.
Joskus käy niin, ettei hampaankoloon jää ainoastaan smoothien jämiä, vaan myös kaikki koetut iskut ja pettymykset, joten Riikan sisällä kasvoi haave seuraavasta smoothiesta; sellaisesta, jossa lilluisi muun moskan keskellä myös ripaus katkeroa:
”Nyt on sen verran hyvä tunnelma nopean ja onnistuneen budjettiriihen jälkeen, että saatanpa huomenna lesoilla ja panna aamun smuutiin myös kurkumaa ja inkivääriä! Mitä luulette, kohahtavatko sosialistit, toistaako lehdistö?”
Riikan smoothiesta on ehditty jo kirjoittaa paljon em. lehdistössä ja kysytty näkökantoja diplomiravintoterapeutilta sekä poliittisen viestinnän tutkijalta, mutta muutama kysymys on jäänyt esittämättä.
”Laku”? Puhuvatko aikuiset nykyään ”lakusta”, vaikka ”lakritsikin” on olemassa? Mitä perussuomalaisaikuinen haluaa sanoa ”lakulla”, ja haluaako sitä edes tietää?
”Raakalakujauhesmuuti”? Se on sana? Oikeasti?
Eikö valtiovarainministerin työ ole verrattain kiireistä? Miten vuorokaudessa riittää tunteja työlle, smoothie-videolle, smoothie-keskustelulle, lakujuttelulle, banaanipuheelle ja keuruulaisen somekuvien tutkimiselle toivossa, että löytyisi jotain, jolla lyödä keuruulaista?
Smoothien pitäisi olla terveellisiä, mutta miksi videolta kuuluva Riikan ääni on niin kovin apaattinen, jopa luovuttanut, niin kuin elämässä mikään ei enää tuottaisi iloa, eivät smoothiet, eivät emojit, ehkä juuri ja juuri ”laku”?
