Tätäkö on tulevaisuus? Kuva: Juha Salminen / HS
Miksi höyryvetureita ei canceloitu ajoissa? Eikö lentämisen vaarallisuutta ymmärretty? Netti on Perkeleestä.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Nykyaika rymisi Suomeen syksyllä. Google ilmoitti 13 miljardin euron investoinneista datakeskuksiin. Toistaiseksi on saatu kuravettä Muhokselle, tutkintapyyntö poliisille ja kiemurteleva Google.
Sääliksi käyvät taantuvien seutujen kunnanjohtajat, joiden eteen lyödään tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.
Vastakkain ovat työpaikat ja epäilykset sähkön hinnasta, ympäristön kohtalosta ja siitä tuleeko niitä työpaikkoja sitten oikeasti. Usko työpaikkoihin tietysti voittaa.
Isommissa ympyröissä pelätään, että datakeskusinnostuksen perheenjäsen tekoälykuume johtaa talouskuplaan ja romahdukseen, joka vie sijoittajien rahojen lisäksi ne työpaikat.
Olisi helppo sanoa simppelin suorasti datakeskuksille ei ja tekoälylle hyi. Tuotothan saletisti päätyvät veroparatiiseihin.
”EI” olisi voitu sanoa ennenkin. 1800-luvulla erityisesti Yhdysvalloissa rautatieinnostus johti useampaan puhkeavaan talouskuplaan. Kilpailevien yhtiöiden rautateitä saatettiin rakentaa vieri viereen samoille reiteille.
Rautatie viilsi maisemaa veitsellä leikaten. Ennen junia kukaan ei jäänyt junan alle. Ja Herravarjele, kun siihen isketään vielä auto ja tasoristeys.
Vuoden 1929 pörssiromahdus puhkaisi myös lentokoneosakkeiden kuplan. Jos ei olisi lentokoneita, ei tapahtuisi lento-onnettomuuksia. Lentokoneet meluavat ja saastuttavat taivaalla.
2000-luvun alun internet-kuplan varmasti muistatte? Monen sijoittajan näpit paloivat, ehkä teidänkin? Ilman internettiä ei voisi huijata internetissä.
Olisiko siis pitänyt torjua junat, lentokoneet ja netti ajoissa?
Herravarjele, kun siihen isketään tasoristeys!
Datakeskusten kanssa pitää tietenkin olla tiukkana. Niiden pitää hyödyttää yhteiskuntaa.
Vedätysten historia on pitkä. Jokainen hanke ei ole hyvä.
Mutta Yhdysvaltain rautatiekuplat eivät todistaneet junia turhiksi. Ne vain todistivat, että ihan jokaista rautatietä ei kannata rakentaa.
Todennäköisesti datakeskusten rakentajista iso osa tulee muista maista. Niinhän se isommissa rakennushankkeissa tuppaa olemaan. Valmiit keskukset eivät työllistä kovinkaan montaa suomalaista ja osan heistäkin esimerkiksi vartijoiksi.
Toisaalta ne työllistävät joitakin suomalaisia, joiden tietotaito kasvaa roimasti ja poikii uusia ideoita. Eihän Suomi voi mennä perunakuoppaan piiloon.
Aina olisi parempi, jos suomalaiset yritykset toteuttaisivat Suomessa omia ideoitaan, ja verotkin maksettaisiin tänne. Mutta eipä näin käy riittävän usein.
Tilanne voi parantua. Esimerkiksi Laboren johtaja Mika Maliranta on puhunut ja kirjoittanut tulossa olevista suomalaisista kasvuyrityksistä. Toivotaan, että tulevat ja toteutuvat.
Sitä odoteltaessa on tartuttava niihin mahdollisuuksiin, joita on. Niihin kuuluvat pelottaviksi muuttuneet datakeskukset.
Roti on pidettävä. Suomea ei saa päästää sähkösiirtomaaksi. Ei myöskään kaivossiirtomaaksi, vaikka kaivoksissa voisikin olla toinen kasvun paikka. Luonto, lait ja yhteinen etu on asettava etusijalle.
Mutta köyhällä ei ole valinnanvaraa.
