Kuinka kauan kunkin pitää painaa pitkää päivää? Kuva: Jussi Nukari
Joskus harmainkin hiirulainen päättää irrotella. Harmia seuraa.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Valtiovarainministeriö julkaisi virkapuheenvuoron Luota tulevaan. Monelta meni viimeinenkin luottamus tulevaan.
Puheenvuorossa ehdotettiin alimman vanhuuseläkeiän nostamista 70 vuoteen. Nuoret ovat jo iät ajat taivastelleet, että ”sitten kun me päästään eläkkeelle, ollaan 70-vuotiaita”.
No, ministeriö halusi tulla nuoria vastaan.
Toki nykyjärjestelmällä joka tapauksessa mentäisiin kohti seitsemääkymppiä, mutta ei ministeriön haluamalla vauhdilla. Eikä ole valtavasti aikaa siitä, kun eläkeikiä viimeksi rukattiin. Jos tämä menee läpi, seuraavana tavoitteena voisi olla alimman eläkeiän nostaminen 75 vuoteen tai, jos oikein kunnianhimoisia ollaan, suoraan 80 vuoteen.
Sopivassa eläkkeelle jäämisen hetkessä on sellainen jännä juttu, että ihmiset itse tuntuvat tietävän sen varsin myöhään. Joku uupuu heti kuusikymppisenä. Toista harmittaa vielä seitsemänkymppisenä, että työt piti lopettaa.
Okei, eihän tätä voi itse päättää, ellei satu olemaan hirveästi täppää. Mutta eivät köyhemmätkään miellä itseään pelkiksi valtiontalouden vartijoiden työmuurahaisiksi.
Ehdotus eläkeiän nostosta siis harmittaa nykyisistä keski-ikäisistä ihan koululaisiin asti. Mutta harmittaa sitä jo eläkkeellä oleviakin.
Kestopuheenaihe on maksussa olevien eläkkeiden leikkaaminen. Periaatteessa niin ei voisi tehdä. Käytännössä voisi indeksejä tai verotusta rukkaamalla.
Helposti vastakkain saadaan nykyiset eläkeläiset, työikäiset ja nuoret. Nykyisten eläkkeiden leikkaaminen ei kuitenkaan takaisi, ettei tulevilta sukupolvilta vaadittaisi yhä pidempiä työuria. Kysehän on ratkaisuista kahteen eri ongelmaan.
Ei takaisi mitään.
Pitäisikö jotain tehdä? Ainahan sitä.
Valtiontalouden ongelmat johtuvat pitkälti suomalaisten vanhenemisesta. Tämä ennustettiin jo silloin, kun nuorimmat nykyiset eläkeläiset pällistelivät ensimmäisiä palkkakuittejaan.
Kyseessä ei ole vain suomalainen ilmiö. Sama koskee koko Eurooppaa tai kauempana vaikkapa Japania. Japanissa tuleva väestönkehitys ennustettiin jo ennen toista maailmansotaa, mikä ei hillinnyt hinkua lähteä valloittamaan elintilaa. Banzai!
Monimutkaisia ja kuivia juttujahan nämä ovat rintamarynnäkköihin verrattuna. Oletteko koskaan nähneet Marvel-elokuvaa, jossa sankarit yrittäisivät leikata liekehtivää indeksiä?
On jokseenkin selvää, että eläkejärjestelmää ja työurien pituutta joudutaan edelleen puntaroimaan tosissaan, kuten on tehty tähän asti. Näistä jauhetaan varmasti ainakin vielä 15 vuotta.
Poliittinen kestoklisee ”eläkeläisen pelko on viisauden alku” joutuu yhä kovemmalle koetukselle. Näissä jutuissa kannattaa kuitenkin olla varovainen.
Valtiovarainministeriön nyt tekemää ehdotusta vatvotaan jokaisessa pian alkavassa vaalikeskustelussa. Jokainen itsesuojeluvaistoinen poliitikko tyrmää sen televisiossa. Tästä jää tallenteita koko vaalikauden iloksi. Niiden pelko on oikea viisauden alku.
Sukupolvien vastakkainasettelulla taas ei ratkaista yhtään mitään.
