Kuva: Päivi Ristell
Sometähti Olivia Oraksen, 27, äkillinen kuolema on järkyttänyt suomalaisia. Oras kuoli 3. syyskuuta. Yle MOT:n mukaan hän menetti tajuntansa rasvaimua edeltäneen puudutuksen yhteydessä yksityisklinikalla. Hänet kuljetettiin Husiin, jossa hän myöhemmin kuoli.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Nuoren ihmisen kuolema tällaisen toimenpiteen yhteydessä on hirvittävä tragedia. Emme voi tietää ihmisten henkilökohtaisia syitä hakeutua kauneustoimenpiteisiin, eikä niihin hakeutuvia pidä syyllistää.
Oraksen kuolema herättää silti laajemman kysymyksen. Miten kajoavista, vaarallisistakin, kauneustoimenpiteistä on tullut niin tavallinen osa nuorten aikuisten ulkonäkökulttuuria?
Kehoa voidaan nykyään hienosäätää pala palalta. Rasvaa voidaan poistaa paikasta, johon sitä ei haluta, kasvojen piirteitä muotoilla täyteaineilla ja ikääntymisen merkkejä ehkäistä jo ennen kuin niitä juuri on.
Tällaista kehon ”parantelua” tarjotaan myös hyvin nuorille ja ihmisille, joiden keho on täysin tavallinen ja terve.
Tässä somekulttuurilla on valtava voima.
Sosiaalinen media ei ainoastaan esittele meille poikkeuksellisen kauniita ihmisiä. Se opettaa katsomaan omaa ulkonäköä loputtomana kehitysprojektina. Aina löytyy jotakin hienosäädettävää. Leukalinja voisi olla terävämpi, huulet täyteläisemmät, iho sileämpi, vyötärö kapeampi tai rasvaa hieman vähemmän (tai enemmän) juuri tietyssä kohdassa.
Kun samaan kuvavirtaan yhdistyvät filtterit, kauneusihanteet, vaikuttajien omat toimenpiteet ja klinikoiden markkinointi, raja normaalin kehon ja ”korjattavan” kehon välillä hälventyy.
Kauneustoimenpiteet eivät ole normalisoituneet tyhjiössä. Julkisuuden henkilöt ja vaikuttajat kertovat niistä avoimesti, ennen ja jälkeen -kuvat tekevät muutoksista tavoiteltavia, ja klinikat markkinoivat palvelujaan samoissa kanavissa.
Tämä ei tarkoita, että kauneustoimenpiteistään kertova vaikuttaja olisi vastuussa toisen ihmisen päätöksistä. Ja aikuinen ihminen saa toki tehdä keholleen muokkauksia, kuten haluaa.
On silti perusteltua kysyä, millaista käsitystä normaalista ulkonäöstä yhdessä rakennamme – varsinkin nuorille.
Taustalla on tietysti myös kaupallinen intressi. Mitä enemmän täysin tavallisesta ihmiskehosta keksitään kohtia, joita voidaan hoitaa, täyttää, silottaa, poistaa tai muotoilla, sitä suuremmaksi kasvavat markkinat.
Tällaisessa ympäristössä myös kajoava lääketieteellinen toimenpide voi alkaa näyttää tavalliselta kulutuspalvelulta. Vähän kuin kampaajalle menisi.
Orakselle toimenpiteen Ylen mukaan tehnyt Plastic Surgery Center kuvailee verkkosivuillaan rasvaimua ”turvalliseksi toimenpiteeksi, josta palautuminen on melko nopeaa”. Klinikka kertoo myös, että rasvaimussa on ”aina riskinsä”, jotka käydään läpi ennen toimenpidettä, mutta toimenpiteen turvallisuutta korostetaan.
Rasvaimu ja muut kajoavat kauneustoimenpiteet eivät kuitenkaan ole riskittömiä. Siksi niiden muuttumisessa arkiseksi osaksi kauneuskulttuuria on ristiriita, josta pitää puhua.
Klinikoilla on tässä suuri vastuu. Niiden on tuotava riskit rehellisesti esille.
Kauneustoimenpiteeseen hakeutuvaa ihmistä on väärin syyllistää. Paljon tärkeämpää kysyä, miksi olemme rakentaneet kulttuurin, jossa yhä nuorempia ja täysin terveitä ihmisiä kannustetaan löytämään kehostaan jotakin paranneltavaa.
