Suvivirren ympärillä käynnistyi Espoon kaupungille merkittävä lasku – mistä on kyse
Hän oli merkittävä kirjailija, professori, toimittaja ja mielipidevaikuttaja.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Hän oli keskeisesti mukana muovaamassa identiteettiä tälle pienelle kansalle.
Hän oli suomen kielen suuri ystävä, vaikka hänen äidinkielensä oli ruotsi.
Hänellä oli rakkaus pikkulintuja kohtaan, ja hän opetti myös lapsilleen niiden arvostamista.
Hänen kerrotaan olleen ensimmäinen, joka julkaisi linnunpöntön rakennusohjeet.
Vuonna 1870 hän perusti Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen, Maj Föreningenin.
Hän ajoi varhain naisten asioita ja heidän oikeuttaan koulutukseen.
Hän tuki Marie Linderiä, jota on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi feministiksi.
Hänen kertomuksissaan esiintyi usein älykkäitä tyttöjä ja/tai naisia, aikana, jolloin naisilla ei ollut edes äänioikeutta.
Hän kirjoitti erityisesti lapsille, vaikka se ei ollut kaikissa piireissä arvostettua.
Hän koki elämässään suuria tragedioita, joista syntyi yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan: Sparven om julmorgonen vuonna 1859.
Kyseisessä runossa pieni tyttö ruokkii varpusta, joka on saamastaan ruoasta kiitollinen. Linnun todellinen identiteetti paljastuu runon lopussa: varpunen onkin tytön oma, kuollut veli, joka enkelinä tulee tyttöä tervehtimään.
Hän kirjoitti runon sen jälkeen, kun hänen vuoden ikäinen Raphael-poikansa oli menehtynyt.
Hän on Zachris ”Sakari” Topelius, yksi Suomen merkittävimmistä henkilöistä. Varpunen jouluaamuna on hänen sanoituksistaan rakastetuimpia. Se on enemmän kuin pelkkä laulu, sillä se kantaa mukanaan vahvasti Suomen historiaa ja aikakauden symboliikkaa.
Zachris ”Sakari” Topelius oli suomenruotsalainen kirjailija, runoilija ja toimittaja. Hän toimi muun muassa Helsingin yliopiston rehtorina ja Suomen historian professorina. Topelius oli yksi aikansa varhaisimmista suomalaisista romaanikirjailijoista. Varpunen jouluaamuna -kappaleen sanat ovat hänen käsialaansa. Kuva: Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo
Lapsikuolleisuus oli 1800-luvulla edelleen korkea. Monet perheet joutuivat Topeliusten tavoin hautaamaan pieniään. Laulu kuvaa tätä järkyttävää todellisuutta, ja mahdollisesti tarina on historian saatossa tuonut monille perheille lohtua surun keskellä.
Varpunen oli jo tuolloin monille vähäosaisuuden symboli: kun pikkutyttö ruokkii lintua, hän auttaa tarvitsevaa.
Kuitenkin nyt laulu on joutunut ennakkosensuurin kohteeksi. Espoossa koulun juhlatilaisuuksissa laulettiin Suvivirttä ja Topeliuksen joululaulua. Koska näiden laulujen esittämisestä ei ilmoitettu etukäteen huoltajille ja oppilaille, Espoon kaupunki sai 10 000 euron uhkasakon, ja kaupunki määrättiin maksamaan korvauksia asiasta valittaneelle isälle ja lapselle.
Vertailun vuoksi: hiljattain tuomittiin kaksi miestä, jotka olivat syyllistyneet nuoren, ravintolasta palaamassa olleen naisen raiskaamiseen. Heille määrättiin maksettavaksi korvauksia reilut 5 000 euroa/mies.
Uhkasakkopäätöksen teki valtioneuvoston alainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, jonka mukaan Espoon kaupunki on kohdistanut vakaumukseen perustuvaa syrjintää esittämällä uskonnollisia lauluja ilman ennakkoilmoitusta oppilaille ja huoltajille. Tätä on vaikea ymmärtää. Miten suomalaisen kulttuurin ikonisten laulujen esittäminen voi olla syrjintää?
Miten suomalaisen kulttuurin ikonisten laulujen esittäminen voi olla syrjintää?
Suvivirsitaisteluja on käyty jo vuosia, väsymiseen asti. Nyt näyttää siltä, että on siirrytty myös Topeliukseen, ja totta, Topeliuksen 167 vuotta vanhoissa sanoissa mainitaan Jumala ja enkeli.
Väistämättä herää kysymys, mitä on edessä seuraavaksi. Suomessa on runsaasti lauluja, joissa esiintyy uskonnollista symboliikkaa. Miten kivinen onkaan tie, jos kaikkien niiden laulamisesta rangaistaan uhkasakoilla, mikäli etukäteen ilmoitusta ei anneta kouluissa.
Onko yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta jäänyt huomaamatta, että Maamme-laulun 9. säkeistössä viitataan elämään loisteliaassa taivaassa:
”Jos loistoon meitä saatettais
vaikk’ kultapilvihin
mis itkien ei huoattais
vaan tärkein riemun sielu sais”
Tai Finlandia, hyvänen aika, hymnissä lauletaan taivaan soivasta kannesta. Pitäisikö nekin julistaa pannaan eli siis luokitella mahdollisesti ongelmallisiksi?
Vaikka monia mielipiteitä voidaan olla vanhemmasta, joka näistä lauluista valittaa, on yksittäisen henkilön syyttäminen turhaa. Tämä on osa demokratiaa, jos joku suomalainen haluaa lähteä missioretkelle omaa kulttuuriperintöämme vastaan. Tämä on vapaa maa, jossa kaikenlaiset mielipiteet tulee sallia. Ratkaisevaa on se, miten yhteiskunta suhtautuu erilaisiin vaatimuksiin. Mikä on kohtuullista, mikä on kohtuutonta?
Niinpä esitettäköön tärkeä kysymys yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, jonka kulttuuriperinnön tuntemus vaikuttaa olevan puutteellista. Millainen on se maa, joka väheksyy omaa historiaansa niin paljon, että sen esittämisestä pitäisi etukäteen varoittaa kansalaisia?
