Kansanedustaja Mauri Peltokankaan (ps) teksti ”afkaani-muslimista”, jota Sdp yrittää ”hoitaa” seuraavaksi sisä- tai ulkoministeriksi, ei ikävä kyllä ole järin poikkeuksellinen. Sen kulku toistaa pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksessa totuttua kaavaa.
Juuri siksi Orpon poliittiseksi perinnöksi ei jää hänen toivomansa talouden sopeuttaminen, vaan törkypuheiden päästäminen osaksi suomalaista poliittista kulttuuria.
Vuonna 2017 Juha Sipilän (kesk) hallituksessa katkaistiin yhteistyö perussuomalaisten kanssa osin siksi, että kokoomuslaiset pelästyivät silloisen tuoreen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon (ps) arvoja.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Vuonna 2017 keskustan johtaja, pääministeri Juha Sipilä ja kokoomuksen johtaja, sisäministeri Petteri Orpo, pullauttivat perussuomalaiset ulos hallituksesta, kun puolueen johtoon nousi tiukempaa linjaa edustava Jussi Halla-aho (ps). Kuva: Markus Jokela / HS
Kuusi vuotta myöhemmin Orpolta löytyi silti sen verran vallanhimoa, että hän otti perussuomalaiset kanssaan hallitusvastuuseen.
Kokoomus ei olisi saanut leikkauksiaan läpi ilman perussuomalaisten varaan rakentuvaa hallitusta.
Oikeistoliberaalilla äänestäjällä on silti ensi keväänä edessä Jaakobin paini: äänestääkö vielä kokoomusta, joka näyttää uhranneen liberaaliuden matkan varrella?
Vaikka Orpon poliittinen perintö ei ole kaunis, sellaiseksi ei voi kuvailla myöskään Peltokankaan ja perussuomalaisten motiiveja.
Hallituksessa on leikattu perussuomalaisen valtiovarainministerin Riikka Purran johdolla puolueen yhdeltä perinteiseltä ydinkannattajaryhmältä eli pienituloisilta syrjäseudun työntekijöiltä ja työttömiltä.
Vaikka perussuomalaiset eivät sitä tietenkään myönnä, on kiusallisen selvää, mihin kerta toisensa jälkeen esiin pulpahtelevilla, kohun nostattavilla ulostuloilla luultavasti pyritään – hämäämään osaa niistä äänestäjistä, joilta on leikattu.
Sama temppu lienee kyseessä, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) haluaa leikata tietyn äänestäjäryhmän inhoamista kohteista, kuten seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien järjestöjen rahoituksesta.
Mauri Peltokankaan (ps) some-kirjoittelusta ei näytetä välitettävän perussuomalaisissa. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Ja temppu toimii.
Perussuomalaisten kannatus on taas nousussa alhosta, todennäköisesti osittain retoriikan koventumisen ansiosta.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokispilä arvioi aiemmin IS:lle, että puolueen ydinkannattajaryhmää, reilua kymmentä prosenttia äänestäjistä, eivät haittaa sanavalintoihin liittyvät kohut. Heidän lisäkseen voidaan houkutella vielä paljon irtoäänestäjiä.
Ilmiötä voi todistaa Peltokankaan kohua aiheuttaneen Facebook-julkaisun kommenttikentässä. Siellä Peltokangas saa tuhansia tykkäyksiä ja hurmiollista tukea.
Tulevat kuukaudet ennen ensi kevään vaaleja lienevätkin sakeina Peltokankaan kirjoituksen kaltaisista avauksista.
Hallituksen viime syksyn budjettiriihestä tuli ”rasismiriihi”. Kuva: Seppo Kärki / IS
Hallituksella on käytössään sanktiomenettely, jonka idea on se, että jokainen eduskuntaryhmä käsittelee omiensa törppöilyt keskenään, jotta hallitusyhteistyö sujuisi.
Mekanismi luotiin vuosi sitten syksyllä varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan (ps) puheiden jälkeen.
Käytännössä se ontuu. Tässäkin kohussa nähtiin jälleen, että perussuomalaisia ei kiinnosta käydä asiaa läpi ryhmässään.
Hallitus jaksoi tapella asiasta päivän, mutta ei saanut perussuomalaisia taipumaan. Lopputulos on se, että mitään sanktioita Peltokankaalle ei todennäköisesti tule.
Peltokankaan julkaisu ei ollut kovin merkittävä, mutta se oli yksi tekijä muutoksen sementoimisessa.
Perinteisesti Suomen politiikassa on saanut maalailla piruja seinille sellaisista ominaisuuksista, jotka vastustajat ovat valinneet. Kommunistia on saanut haukkua kommunistiksi, porvaria porvariksi, demareiden on saanut sanoa olevan käsi toisten taskussa ja kepun pettävän aina.
Orpon hallituksen ansiosta hallituspuolueen vallankäyttäjän on nyt mahdollista kyseenalaistaa, voiko jonkun syntyperä vaikuttaa tämän pätevyyteen.
