Analyysi: Suomen hallitus on nyt välittänyt tuoreen viestin Yhdysvaltojen Trumpin hallinnolle.

Kuva: Julia Demaree Nikhinson / Reuters

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kaudella maan ulkopolitiikassa on tapahtunut niin merkittävä muutos, että Suomen toimintatapa tässä muutoksessa on nyt tarpeen esittää uudessa ajankohtais­selonteossa. Vuonna 2024 julkaistun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon perusperiaatteet ovat edelleen voimassa, tämä on vain lisäys siihen.

Monet ajankohtaisselonteon linjaukset, kuten Venäjän jatkuva uhka, Yhdysvaltojen hallinnon muutos, arktisen alueen turvallisuuden merkitys, Ukrainan sodan lopputuloksen kriittisyys ja Lähi-idän tilanteen pitkät vaikutukset voivat suomalaisista tuntua itsestäänselvyyksiltä – onhan muun muassa tasavallan presidentti Alexander Stubb käsitellyt niitä laajasti.

Ajankohtaisselonteon osalta on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että koska selonteko määrittää Suomen ulkopolitiikan suuntaa, se on ennen kaikkea viesti Suomen liittolaisille ja mahdollisille vastustajille.

Suomi haluaa viestiä Yhdysvaltojen suuntaan, että sen tulisi palata vakauttajaksi maailmanpolitiikassa ja käyttää syvempää harkintaa konflikteihin lähtemisessä.

Selonteon keskeisiä viestejä on tulkittavissa vapaasti muotoiltuna ainakin kahdeksan:

1. Yhdysvaltojen nykyinen hallinto on osoittanut arvaamattomuutta, mikä aiheuttaa epäluottamusta. Yhdysvaltojen ja sen kumppaneiden etu tulisi olla pyrkiä vakauttamaan, ei luomaan epäjärjestystä maailmanpolitiikassa. Maiden eristäytyminen omiin poteroihinsa ei ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu.

2. Sotien ja konfliktien vaikutukset eivät ole vähäisiä, vaan ne ovat nykyisin lähes poikkeuksetta globaaleja, pitkäkestoisia ja hyvin arvaamattomia. Suomen kanta on, että sotia ei tulisi aloittaa, mutta ei varsinkaan kevyin perustein, ja kaikessa tulisi toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

3. Yhdysvallat on yksi Suomen tärkeimmistä liittolaisista. Suomen ulkopolitiikassa arvot – ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltio ja sukupuolten tasa-arvo – ovat keskeisiä, eikä niistä voida tinkiä. Jos Yhdysvallat toimii näiden arvojen vastaisesti, Suomi uskaltaa olla avoimesti eri mieltä.

4. Ukrainan kysymys on lännen kohtalonkysymys, josta myös Yhdysvaltojen on oltava kiinnostunut. Jos Ukraina pakotetaan epäoikeudenmukaiseen rauhaan, seuraukset voivat olla arvaamattomia koko Euroopan turvallisuusjärjestykselle, mukaan lukien Yhdysvallat.

5. Venäjän pitkäaikainen uhka jatkuu myös sodan jälkeen, eikä Kiinan uhka ole ohitettu. Venäjään ei voi luottaa, mutta Suomi tunnistaa, että viimeistään Ukrainan rauhan jälkeen voi olla tarpeen tarkastella poliittisten suhteiden avaamisen mahdollisuutta. Suhde ei kuitenkaan palaa ennalleen, eikä asiaa tarkastella ilman Suomen liittolaisia.

6. Koska Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan Euroopassa ja on arvaamaton kumppani, Euroopan roolin on vahvistuttava ja Naton on edettävä kohti eurooppalaisempaa Natoa. Uskottava pelote toteutuu, kun kaikki liittolaiset panostavat siihen.

7. Suomi etsii uusia ja syvempiä liittolaisia vanhoista ja uusista kumppanimaista. On oltava valmis katsomaan myös epätavallisiin suuntiin, kuten globaaliin etelään.

8. Kun suurvaltakilpailu kiihtyy arktisella alueella, voidaan nähdä arvaamattomia kehityskulkuja. Arktinen alue ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Grönlantiin, vaan se kattaa laajan alueen, johon myös Suomi kuuluu. Arktisen alueen turvallisuus kuuluu arktisen alueen maille, vaikka suurvallat ovat nyt kiinnostuneita alueesta.

Näistä ainakin 1, 2, 3, 4, 5 ja 8 on suunnattu erityisesti Yhdysvalloille.

Suomi haluaa viestiä Yhdysvaltojen suuntaan, että sen tulisi palata vakauttajaksi maailmanpolitiikassa ja käyttää syvempää harkintaa konflikteihin lähtemisessä. Vaikka Trumpin hallinto uskoo Amerikka ensin -ajattelutapaan, se ei ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu globaalissa maailmassa.

Kolmannessa viestissä on myös viesti Suomen kumppaneille. Vaikka Suomi on syventänyt suhteitaan erityisesti henkilökohtaisen kanssakäymisen kautta Yhdysvaltoihin, se seisoo edelleen omien arvojensa takana. Samalla tässä viestissä katsotaan myös tulevaisuuteen: kun Yhdysvalloissa joskus valta mahdollisesti vaihtuu demokraatteihin, on Suomi kumppani myös heille.

Suomen ulostuloja seurataan nykyistä tarkemmin. Siksi sillä on merkitystä, miten määrittelemme itsemme toimijana maailmanpolitiikassa.

Neljännessä viestissä halutaan muistuttaa myös muita Euroopan maita siitä, että maailman konfliktien myllerryksessä Ukrainan asia on edelleen tärkeä. Venäjän uhka säilyy myös sodan jälkeen, mikä saattaa joskus unohtua erityisesti läntisemmässä Euroopassa. Tämä unohtaminen koskee ajoittain myös Yhdysvaltoja.

Ajankohtais­selonteossa on myös mielenkiintoisesti haluttu tuoda ensimmäistä kertaa esiin se, että ”jossakin vaiheessa tulee tarkastella poliittisten suhteiden avaamisen tarvetta” Venäjän kanssa. Tasavallan presidentti on käsitellyt asiaa puheissaan ajoittain, mutta nyt se linjataan virallisesti, vaikkakin varovaisesti. Venäjän suuntaan viesti on se, että suhteet eivät enää koskaan palaa normaaleiksi, eikä Suomi lähde palauttamaan suhteita ilman kumppaneitaan.

Suomen viesti on, että se uskoo vahvaan Eurooppaan, jos kaikki panostavat siihen. Euroopan on pystyttävä vastaamaan omasta turvallisuudestaan ja siten myös arktisen alueen turvallisuudesta, eikä suurvaltojen tule yrittää pullistella arktisella alueella.

Ajankohtais­selonteon viestit ovat voimakkaita, mutta niiden toteutumisessa on vielä paljon työtä.

Erityisesti Yhdysvaltojen muutoksen ja sen keskellä luovimisen päivittäminen on ollut tarpeellinen ja tervetullut linjanveto. Suomi on saanut viime vuosina paljon näkyvyyttä kansainvälisesti, mikä tarkoittaa, että myös Suomen ulostuloja seurataan nykyistä tarkemmin. Siksi on tärkeää, miten määrittelemme itsemme toimijana maailmanpolitiikassa.

Ajankohtais­selonteosta on selvästi nähtävissä, että siinä missä Suomi oli ennen tottunut näkemään itsensä pääasiassa kulisseissa vaikuttavana pikkuveljenä, haluaa se nyt olla kunnianhimoisempi, aktiivisempi ja julkisempi toimija.

Näkyvyyden mukana tulee kuitenkin myös vastuuta, jota on vaikeaa kantaa, ellei rajoja ole selkeästi määritelty selonteossa.