Näin osapuolet käsittelisivät päihdeongelmien miljardikysymyksen.
IS kysyi suurimmilta puolueilta, miten laaja sote-ristiriita saadaan ratkaistua.
Epäily: Ruotsalaisnuoret ovat levittäneet huumeita Suomessa.
Main ContentPlaceholderLue tiivistelmä
Ilta-Sanomat kysyi suurimmilta puolueilta, miten hoitamattomien päihdeongelmien miljardikustannukset voidaan ratkaista samalla, kun järjestöiltä leikataan varoja.
Hallituspuolueet korostavat hyvinvointialueiden vastuuta, kun taas oppositio näkee leikkauksissa ristiriidan.
Kokoomuksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho painottaa, että hyvinvointialueet tulevat päättämään enemmän järjestöjen tukemisesta tulevaisuudessa.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä ehdottaa ongelman ratkaisemiseksi järjestörahojen kohdentamista päihdetyöhön.
Näytä lisää
Ilta-Sanomat uutisoi keskiviikkona, että hoitamattomat päihdeongelmat voivat aiheuttaa Suomelle vuosittain miljardikustannuksia. Silti juuri ehkäisevää päihdetyötä tekevien järjestöjen rahoituksesta on leikkaamassa.
IS kysyi suurimmilta puolueilta, miten tämä ristiriitainen tilanne saadaan ratkaistua.
Vastauksista käy ilmi selvä jakolinja. Hallituspuolueet korostavat hyvinvointialueiden vastuuta ja rahan uudelleenkohdentamista, kun taas oppositio näkee leikkauksissa selvän ristiriidan. He eivät kuitenkaan ole valmiita panostamaan rajattomasti rahaa järjestöihin.
Lue lisää: Näin paljon päihdeongelma maksaa yhteiskunnalle – hurja laskelma julki
Kokoomuksen lääkärikansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho ei usko, että hallituksen järjestösäästöt vahingoittavat ehkäisevää päihdetyötä.
– Hyvinvointialueen vastuulla on järjestää päihde- ja sosiaalipalvelut, hän toteaa suoraan.

Mia Laiho (kok) ei usko, että hallituksen järjestösäästöt vahingoittavat ehkäisevää päihdetyötä. Kuva: Antti Hämäläinen
Laiho huomauttaa, että järjestöjen saamaa suoraa valtiontukea ollaan siirtämässä hyvinvointialueille, jotka voivat päättää, mitä järjestöjen tarjoamia palveluita tuetaan alueellaan.
Hallitus on jo aiemmin leikannut noin 140 miljoonaa järjestöjen avustuksista.
Kevään kehysriihessä se päätti leikata järjestöiltä yhteensä 50 miljoonaa lisää. Hallitus kuitenkin jakaisi hyvinvointialueille 25 miljoonaa, jolla alueet voivat tukea järjestöjä. Tällöin todellinen lisäleikkaussumma olisi 25 miljoonaa, mihin Laihokin viittaa.
– On erittäin tärkeää, että hyvinvointialueilla arvioidaan, mitä järjestötoimia alueella erityisesti tarvitaan. Varmasti tämä päihdetyö on yksi niistä.
Sdp:n lääkäritaustainen kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Aki Lindén näkee ristiriidan sote-järjestöihin kohdistuvien säästöjen ja hoitamattomista päihdeongelmista koituvien suurten kustannusten välillä. Toisaalta jostain on säästettävä.

Aki Lindén (sd). Kuva: Toni Repo / Aamulehti
– Tiettyyn rajaan asti voidaan laittaa lisärahaa, Lindén muotoilee.
Hän tarkoittaa, että vaikka sote-järjestöjä onkin rahoitettava, valtio tarvitsee myös vakaan rahoituspohjan. Tähän hän tarjoaa lääkkeeksi puheenjohtaja Antti Lindtmanin (sd) puheista tuttuja keinoja, kuten yhteisöveron kevennyksen ja kovatuloisten verohelpotusten perumista.
Kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja, viime vaalikaudella sosiaali- ja terveysvaliokuntaa puheenjohtanut Markus Lohi ei ole yllättynyt IS:n esittelemistä laskelmista.
– Me emme olisi varmastikaan pystyneet välttämään leikkauksia järjestöpuolelta, Lohi myöntää silti.
Leikkausten kohdistaminen oikein on hänestä tärkeää. Hänen mielestään järjestöjen tulisi keskittyä vain sellaiseen, mihin julkinen sektori ei kykene.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on samaa mieltä siitä, että kolmannella sektorilla on merkittävä rooli erityisesti ennalta ehkäisevässä päihdetyössä ja asennekasvatuksessa. Näiden siirtäminen julkiselle sektorille olisi liian raskasta, hän arvioi.
Järjestöleikkausten ristiriidan hän selittää perussuomalaisille tutulla kaavalla: kyse on priorisoinnista.
– Järjestötukina maksetaan miljoonia erilaisille maahanmuuttajajärjestöille ja Setalle [Seksuaalinen tasavertaisuus ry]. Jos 75 prosenttia siitä rahasta käytettäisiin esimerkiksi päihdeongelmien hoitoon ja 25 prosenttia säästettäisiin, valtiontalous kiittäisi ja ongelmat hoituisivat paremmin.

Jani Mäkelän (ps) mukaan kyse on priorisoinnista. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
– Rahaahan on, mutta mistä säästetään, se on se kysymys. Mikä on tärkeää ja mikä ei ole?
Hänestä päihdeongelmien hoitaminen on tärkeiden asioiden listalla jo ongelmien aiheuttamien inhimillisten kustannusten vuoksi. Jonkinlaista kohdennettua leikkaamista pitäisi siis harjoittaa kolmannen sektorin rahoitukseen puututtaessa.
Järjestöjen ja julkisen sektorin välinen vastuunjako herättää puolueissa erimielisyyksiä.
– Jos jotkut järjestötoimijat jäävät pois, hyvinvointialueiden on tietenkin kannettava oma vastuunsa, kokoomuksen Laiho toteaa.
Kaikki järjestöt eivät myöskään ole tukien varassa, vaan joiltakin ostetaan palveluita, Laiho myös huomauttaa. Hän haluaa, että palvelut järjestettäisiin niin, että ihmisillä olisi mahdollisuus valita itselleen parhaiten sopiva hoitomuoto.
Sdp:n Lindén pohtii, että tehokkuutta voitaisiin löytää järjestämällä resursseja uudelleen päihdehoidon alkuvaiheeseen.
– Tämä on hyvin laaja kysymys, ja se alkupää on hyvin kirjava. Siellä on paljon toimijoita, mikä jo viittaa siihen, että järjestelmä voisi olla tehokkaampikin. Järjestelmä, jossa julkista puolta täydennetään järjestöjen työllä, vaatii tehostamista, Lindén toteaa.

Markus Lohi (kesk). Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Keskustan Lohi ei kanavoisi rahaa järjestöiltä julkiselle sektorille, koska silloin menetetään vapaaehtoistyöstä saatavat kustannushyödyt. Julkisia menoja ei muutenkaan pitäisi lisätä, hän toteaa.
Lisäksi hän peräänkuuluttaa järjestökentän arvostusta.
– Jos leikataan, niin ei pidä ainakaan ministeritasolta vähätellä näiden järjestöjen merkitystä.
Konkreettisiakin keinoja päihdeongelmien hoitoon löytyy. Laiho listaa uudistustoimeksi lastensuojelulain uudistamisen, jonka hallitus onkin toteuttanut.
Uudistettavan lain nojalla lapselta voitaisiin ottaa pois sellaisia tavaroita, jotka voivat vaarantaa hänen turvallisuutensa. Tällaisiksi l