Eurooppalainen lapsenusko muuttuu kaiken nähneen maanosan kyynisyydeksi. Arvatkaa kenen vuoksi?
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli ehtinyt nostaa itsensä rauhantekijäksi Ukrainassa. Sitten tuli muita velvoitteita.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Eurooppa haluaisi syyttömälle Ukrainalle oikeutta. Loputtomiin urhea Ukraina ei kuitenkaan kestä sotaa. On myös se seikka, että Eurooppa käyttää Ukrainan tukemiseen valtavia summia, ja sota vaikuttaa negatiivisesti talouteen. Valtionjohtajien on syytä pohtia tällaisia asioita.
Ensimmäisen koulukunnan mukaan Euroopan omat neuvottelut Venäjän kanssa on saatava käyntiin edellä mainituista syistä.
Toisen koulukunnan mielestä Venäjän presidentti Vladimir Putin on vallanhimossaan seonnut tyranni. Sovinnon eleet vain provosoivat häntä.
Tämäkin on totta. Asioilla on useita puolia.
Jos kuitenkin neuvotellaan, tarvitaan neuvottelija. Koko Eurooppa ei mahdu Kremliin, vaikka Putinin pitkää koronapöytää vielä jatkettaisiinkin.
Kysyttäessä Putin ilmoitti, että hän ottaisi mielellään Euroopan neuvottelijaksi Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin. Schröder tuli myöhemmin tunnetuksi Venäjän kaasubisneksen edustajana Saksassa.
Tämä tulkittiin trollaukseksi. Putinilla on sellainen huumorintaju.
Euroopassa vakavana ehdokkaana on mainittu Saksan toinen entinen liittokansleri Angela Merkel. Merkel ei kuitenkaan itse näe itseään enää sopivassa asemassa tehtävään.
Voi myös olla, että Merkel pelkää koiria. Putin tiesi tämän ja toi aikanaan piruuttaan suuren labradorinnoutajansa heidän tapaamiseensa.
Sellainen huumorintaju.
Toisena ehdokkaana mainitaan Italian entinen pääministeri ja EKP:n entinen johtaja Mario Draghi, joka on kaiken selvitysmies. Euroopan Lauri Tarasti.
Periaatteessa luontevin valinta olisi EU:n korkea edustaja Kaja Kallas. Venäjällä virolaista Kallasta kuitenkin pidetään haukkana, jonka kanssa ei haluta keskustella. Tällöin neuvottelu on vaikeaa.
Suomi mainittu.
Suomi mainittu. Spekulaatioissa on esillä myös tasavallan presidentti Alexander Stubb. Välillä hän on ollut Venäjälle lähes yhtä kovasanainen kuin Kallas, mutta ei aivan.
Stubb on korostanut, että Euroopan on toimittava asiassa yhdessä eikä yksittäisten valtioiden sooloilla. Hän on varoittanut turhasta hötkyilystä.
Stubbin noustessa virkaansa sota oli jo alkanut. Hän ei ehtinyt luoda Kremliin sellaisia suhteita kuin kaikki Suomen presidentit Paasikivestä alkaen. Toki entinen ulkoministeri Stubb tuntee esimerkiksi Venäjän ikuisen ulkoministerin Sergei Lavrovin. Stubbin kiihkeimmät kannanotot voivat kuitenkin olla esteenä.
Jos Stubbkaan ei käy, monet suomalaiset miettivät presidentti Sauli Niinistöä. Krimin miehityksen jälkeen Niinistö piti kiinni siitä, että Suomi keskustelee Venäjän kanssa, mutta ei enää Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen.
Henkilösuhteet ovat pitkät. Niinistö on Putinin vanha pelikaveri höntsälätkässä.
Presidentti Urho Kekkonen sanoi aikanaan, että Suomen ei tule olla kansainvälisissä asioissa tuomari vaan lääkäri. Kaikki eivät enää jaa tätä näkemystä.
Nyt monet pitävät tällaista itsepetoksena ja loukkauksena. Asioilla on niin monta puolta.
