Indus-joen laakso kylmässä autiomaassa Ladakhissa, Intiassa. Kuva: Intian suurlähetystö, Helsinki.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Indus-vesijärjestelmä
Indus-joki on noin 2 900 kilometriä pitkä. Sen lännen sivujoet (Kabul, Kurram) ovat yli 1 100 kilometriä pitkiä; itäiset sivujoet (Jhelum, Chenab, Ravi, Beas, Sutlej) ovat yhteensä yli 4 500 kilometriä. Järjestelmä valuu 1 165 000 neliökilometrin alueen, ja se on yksi maailman suurimmista. Suurin osa altaasta sijaitsee Intiassa ja Pakistanissa, vaikuttaen Etelä-Aasian historian, kulttuurin ja ekosysteemin kehitykseen.
Neuvottelujen lyhyt tausta
2. Intian jakautuminen elokuussa 1947 toi mukanaan Indus-vesien kiistan, joka vaati lopulta neuvotteluja sovitun ratkaisun saavuttamiseksi. 4. toukokuuta 1948 allekirjoitettu Inter-Dominion-sopimus (Delhi-sopimus) oli ensimmäinen vesien sääntely kahden maan välillä. Vaikka sopimus tunnusti, että vesihuoltoon liittyvä kiista oli syntynyt, se totesi, että ’omistusoikeudet’ eivät antaneet Länsi-Punjabille oikeutta vaatia osuutta Itä-Punjabin vesistä. Pakistan myöhemmin irtisanoi sen 23. elokuuta 1950.
3. Vuoden 1951 alussa David Lilienthal, entinen Tennessee Valley Authorityn puheenjohtaja, ehdotti, että Intia ja Pakistan kehittäisivät yhdessä Indus-järjestelmää Maailmanpankin hyvien toimien avulla. Tämän jälkeen Maailmanpankin presidentti Eugene Black kirjoitti molempien pääministerien suuntaan 6. syyskuuta 1951, ehdottaen tätä. Molemmat hyväksyivät. Black ehdotti työryhmää, johon kuuluisi intialaisia, pakistanilaisia ja Maailmanpankin insinöörejä. Neuvottelut kokivat äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä ja ajoittain olivat romahtamaisillaan, mutta Maailmanpankin päättäväisyys piti ne elinvoimaisina, kunnes sopimus lopulta allekirjoitettiin vuonna 1960.
Sopimus ja sen oikeudelliset rakenteet
4. Indus-vesisopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1960 Karachiissa ja se tuli voimaan 12. tammikuuta 1961, takautuvasti voimaan ’Voimaantuloajankohdasta’, 1. huhtikuuta 1960. Se koostuu 79 kappaleesta 12 artiklan alla, ja sitä täydentävät kahdeksan liitettä. Vaikka johdanto mainitsee vain Intian ja Pakistanin täysivaltaiset edustajat, W.A.B. Iliff allekirjoitti Maailmanpankin puolesta, joka on osapuoli vain artikloissa V ja X sekä liitteissä F, G ja H määritellyissä asioissa.
5. Instrumentti toteaa, että mitään sopimuksessa ei voida tulkita yleisen oikeusperiaatteen tai ennakkotapauksen luomiseksi, viittaus ennakkotapaukseen on suunniteltu estämään väitteitä, jotka perustuvat määräaikaisuuteen tai palvelukseen. Se jakaa Itä-joet (Ravi, Beas, Sutlej) Intialle ja Länsi-joet (Indus, Jhelum, Chenab) Pakistanille, tietyin poikkeuksin.
Tavoitteet
6. Sopimuksen tavoitteet, jotka on selkeästi esitetty johdannossa, ovat seuraavat:
“Intian hallitus ja Pakistanin hallitus, ollessaan yhtä halukkaita saavuttamaan mahdollisimman täydellisen ja tyydyttävän hyödyntämisen Indus-järjestelmän vesistä ja tunnustaen tarpeen, siksi, määrittää ja rajata, hyväntahtoisuuden ja ystävyyden hengessä, kummankin oikeudet ja velvollisuudet toisiaan kohtaan näiden vesien käytössä ja tehdä määräykset kaikkien sellaisten kysymysten ratkaisemiseksi, jotka voivat myöhemmin syntyä tässä sovittujen määräysten tulkinnassa tai soveltamisessa, ovat päättäneet solmia sopimuksen näiden tavoitteiden edistämiseksi,”
Riitojen ratkaisumenettely
7. Otsikon “
Erimielisyyksien ja riitojen ratkaiseminen” alla sopimus antaa pysyvälle Indus-komissiolle, joka koostuu molempien maiden edustajista, roolin ongelmien ratkaisemisessa, pääasiassa hallinnollisissa ja neuvottelullisissa asioissa.
8. Artikla IX, joka on keskeinen riitojen ratkaisun kehykseen, tekee selkeän eron ’kysymyksen’, ’erimielisyyden’ ja ’riidan’ välillä. Mikä tahansa kysymys tarkastellaan ensin komissiossa. Jos sopimukseen ei päästä, erimielisyys katsotaan syntyneeksi, ja sen käsittelee Neutraali asiantuntija. Riita katsotaan syntyneeksi vain, jos erimielisyys ylittää artiklan IX, kohdan 2(a) rajan, tai jos Neutraali asiantuntija niin ilmoittaa komissiolle.
9. Tärkeää on, että komissiolla on harkintavalta päättää, käsitelläänkö erimielisyys Neutraalin asiantuntijan kautta vai katsotaanko se riidaksi, ja tämä päätös voidaan saavuttaa vain komission sisäisellä sopimuksella. Kun riita on syntynyt, komissio raportoi kahdelle hallitukselle; kumpikin voi kutsua toista ratkaisemaan sen sopimalla, ja sovittelijoita voidaan käyttää. Välimiesoikeus voidaan perustaa vain sopimuksen tai neuvottelujen tai sovittelun epäonnistumisen perusteella riidan ratkaisemiseksi.
Edellytys välimiesoikeuden perustamiselle
10. Liitteen G (Välimiesoikeus) avauskieli on kriittisen tärkeä: “
Jos on tarpeen perustaa välimiesoikeus artiklan IX määräysten mukaisesti, tämän liitteen määräykset tulevat voimaan.” Ilmaus “Jos on tarpeen” merkitsee vaihetta, joka saavutetaan vain tiettyjen edellytysten täyttyessä; ei ole niin, että mikä tahansa kysymys voitaisiin viitata välimiesoikeuteen kummankin osapuolen mielihalujen mukaan. Riita syntyy vain, jos molemmat komissaarit suostuvat niin katsomaan, tai jos Neutraali asiantuntija niin ilmoittaa komissiolle, ja vasta sen jälkeen, kun neuvottelut ja sovittelu on käytetty loppuun, voi välimiesoikeuden tarve syntyä.
11. Merkittävä ero ilmenee ’erimielisyyden’ ja ’riidan’ käsittelyssä. Vaikka kumpikin komissaari voi yksipuolisesti aloittaa erimielisyyden käsittelyn Neutraalin asiantuntijan kautta, ei ole sellaista määräystä, joka sallisi yksipuolisesti katsoa mikä tahansa ’erimielisyys’ ’riidaksi’. Tämä on komission päätös, joka on saavutettava molempien komissaarien yhteisymmärryksellä. Tämän seurauksena ei ole kysymystä välimiesoikeusmenettelyn aloittamisesta yksipuolisesti. Bilateraalinen sopimus tarjoaa normaalisti keskinäisen määrittelyn, mikä pätee myös Indus-vesisopimukseen.
Yksipuolisen prosessin aloittamisen vaikutus, sopimusmääräyksen rikkominen ja vaihtoehdot toiselle osapuolelle
12. Jos riitaa ei ole syntynyt sopimuksen mukaisesti, kummankin osapuolen yksipuolinen päätös aloittaa välimiesoikeuden perustamisprosessi voisi merkitä sopimuksen rikkomista, ja siten olla laiton. Toinen sopimuspuoli etsii ilmeisesti korjaavia vaihtoehtoja.
13.Tämä herättää kysymyksen: Jos toinen osapuoli rikkoo olennaista osaa sopimuksesta, mikä tekee sen jatkuvasta toteuttamisesta mahdotonta, eikö se tee sen täyttämisestä mahdotonta? Usein Wienin sopimusta kansainvälisistä sopimuksista vuodelta 1969 (“
konventio”) vedotaan kaikkein merkittävimpänä välineenä tällaisen kysymyksen ratkaisemiseksi, sillä monet konvention artikloista heijastavat kansainvälistä tapaoikeutta. Eikä Intia eikä Pakistan ole konvention osapuolia, ja Indus-vesisopimus on aikaisempi kuin se.
14. Kuitenkin, vaikka konventiota vedettäisiin esiin, se on luettava yhdessä sen keskeisen määräyksen artiklan 60 kanssa, joka käsittelee, mitä tapahtuu, kun sopimusta rikotaan. ’Merkittävä rikkomus’ sisältää minkä tahansa määräyksen rikkomisen, joka on olennaista sopimuksen tavoitteen tai tarkoituksen saavuttamiseksi. Tämä luo selkeän oikeudellisen perustan Intialle.
15. Relevantti kysymys on siis: kun Pakistan yksipuolisesti pyrki perustamaan välimiesoikeuden ilman, että riita oli oikeasti syntynyt kuten sopimus edellyttää, ohittaen olennaisen menettelyturvan, onko tämä rikkomus, joka on olennaista sopimuksen tarkoituksen kannalta?
Yhteenveto
16. Indus-vesisopimus on ainutlaatuinen bilateraalinen väline, joka on syntynyt Intian jakautumisen seurauksena. Johdanto, artiklat ja liitteet ovat yhtä lailla merkittäviä, ja yhdessä ne muodostavat Indus-vesisopimuksen 1960. Riitojen ratkaisumenettely määrää, että kaikki asiat on ratkaistava yhteistyössä hyväntahtoisuuden ja ystävyyden hengessä, välttäen kolmannen osapuolen osallistumista mahdollisimman paljon. Jos toinen osapuoli vetää toisen yksipuolisesti välimiesoikeuteen asioiden ratkaisemiseksi, jotka eivät ole saavuttaneet ’riidan’ tasoa, se on ristiriidassa sopimuksen keskeisen tarkoituksen kanssa ja voi merkitä merkittävää rikkomusta, mikä tekee sopimuksen täyttämisestä mahdotonta. Koska IWT:n henki ja tavoite perustuvat ’hyväntahtoisuuteen ja ystävyyteen’, voidaan väittää, että Pakistanin jatkuva osallistuminen rajat ylittävään terrorismiin voitaisiin liittää sen velvoitteiden täyttämättömyyteen sopimuksen mukaan. Tämä muodostaa siten merkittävän rikkomuksen, ja Intialla on täysi oikeus kansainvälisen tavan mukaan pitää sopimus voimassa.
(Huom: Tämä on Intian suurlähetystön Suomessa sponsoroima sisältö).
