Tutkimusalus Aranda ylittää levälauttoja elokuussa 2022. Kuva: SYKE, Ilkka Lastumäki.
Laajat sinileväkukinnat ovat todennäköisiä Suomen lähellä sijaitsevilla avomerialueilla kesän aikana, sillä ravinteiden tilanne ylläpitää korkeaa riskiä, kertoi Suomen ympäristökeskus (SYKE) torstaina.
Itämerenlahdella sinileväkukintojen riski on merkittävä.
Suuren sinileväkukinnan riski on korkea Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomeren eteläpuolella sekä Selkämeren keskiosissa.
Riski on merkittävä Itämerenlahdella, mutta alhainen Perämerenlahdella. Suuria kukintoja voi esiintyä paikallisesti koko rannikkoalueella.
Fytoplanktonille bioaktiivinen fosfori jäi pintavesiin kevätkukinnan jälkeen pohjoisen avomerialueilla, lukuun ottamatta Perämerenlahtea. Tämä ravinneylijäämä tarjoaa hyvän lähtökohdan sinilevän kasvulle.
Viime talven sääolosuhteiden vuoksi Itämerenlahden vesikerrokset eivät sekoittuneet. Tämä vähensi pohjaveden kerroksista pintaveteen päätyneen fosforin määrää, ja fosforipitoisuus pinnassa oli alhaisempi Itämerenlahdella kuin edellisenä vuonna.
“Huolimatta pintavesitilanteen myönteisestä kehityksestä, Itämerenlahden sinileväkukintojen riski väheni vain hieman, ja se on edelleen merkittävällä tasolla. Tämän syynä on Itämerenlahden yleisesti korkea fosforitaso, joka on jatkunut koko 2000-luvun. Tämän vuoksi laajat sinileväkukinnat ovat mahdollisia suotuisissa sääolosuhteissa joka kesä,” sanoi Jouni Lehtoranta, SYKE:n vanhempi tutkija.
Sinilevän esiintymisen riski Selkämerellä on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Perämerenlahdella fosforin niukkuus ei kuitenkaan edelleenkään suosi sinilevän massakukintoja avomerellä.
Perämerenlahden rannikolla esiintyvät sinilevälajit poikkeavat muista Suomen rannikkoalueista. Tämän syynä saattaa olla Perämerenlahden erittäin alhaiset fosforitasot.
“Fosfori on rajoittava tekijä levän kasvulle Perämerenlahdella, kun taas muilla Suomen lähellä sijaitsevilla avomerialueilla tämä tekijä on typpi. Typpirajoitteisilla alueilla hallitsevat sinilevälajit ovat Nodularia spumigena, Aphanizomenon flosaquae ja Dolichospermum spp. Nämä lajit voivat tuottaa suuria sinileväkukintoja avomerellä. Fosforirajoitteisella Perämerenlahden rannikolla hallitsevat lajit ovat Planktothrix- ja Phormidium-sukuja, jotka eivät kykene typensidontaan,” kertoi Sirpa Lehtinen, vanhempi tutkija, joka koordinoi fytoplanktonin seurantaa merivarojen hallinnassa.
Sinileväkukinnat esiintyvät yleisimmin juhannuksen ja elokuun lopun välillä.
Sinilevän solujakautuminen kiihtyy, kun auringonvaloa on runsaasti ja merivesi on lämmintä.
Sinileväkukinnat syntyvät muutaman viikon lämpimän ja aurinkoisen sään jälkeen, erityisesti jos tuulet ovat heikkoja tämän jakson aikana.
Leväkukinnat koostuvat pääasiassa sinileväsoluista, jotka ovat huonossa kunnossa eivätkä enää kykene säätelemään syvyysasemaa vedessä. Sinileväkukintoja voi esiintyä myös pitkälle syksyyn ja jopa jääpeitteen alla talvella.
SYKE ei julkaise viikoittaisia sinileväkatsauksia säästötoimenpiteiden vuoksi
Tänä kesänä Suomen ympäristökeskus ei julkaise viikoittaisia katsauksia sinilevän yleisestä tilanteesta.
Tämän syynä ovat valtion rahoitusleikkaukset. Sinilevähavaintoja on saatavilla verkkopalveluissa.
