Tiedetään, että 2026 Nobelin taloustieteen palkinto jaettiin Tukholmassa, Ruotsissa, 12. lokakuuta 2026. Kuva: Patrik Lundin/Royal Swedish Academy of Sciences/Handout via Xinhua.
Kuninkaallinen Ruotsin tiedeakatemia myönsi maanantaina 2026 Sveriges Riksbankin taloustieteen palkinnon Robert E. Hallille Stanfordin yliopistosta ja Michael Woodfordille Columbian yliopistosta heidän työstään makrotaloudellisen vakauttamisen ”mikrotaloudellisista perusteista”, ANI raportoi.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
X-verkkosivustolla julkaistussa viestissä Kuninkaallinen Ruotsin tiedeakatemia ilmoitti päättäneensä myöntää palkinnon Hallille ja Woodfordille heidän panoksistaan talousmallien kehittämisessä, jotka ovat merkittävästi parantaneet hallitusten ja keskuspankkien kykyä toteuttaa tehokkaita vakauttamispolitiikkoja.
”Palkinnonsaajien työ on tarjonnut meille vakaan teoreettisen perustan niille malleille, joita käytetään nyt keskuspankeissa ja hallituksissa ympäri maailmaa,” sanoi taloustieteen palkintolautakunnan puheenjohtaja John Hassler.
Hän lisäsi, että nämä mallit auttavat päättäjiä reagoimaan taloudellisiin shokkeihin, kuten energiakriiseihin ja kotitalouksien kulutuksen äkillisiin muutoksiin.
Palkintoon kuuluu 12 miljoonaa ruotsalaista kruunua, joka jaetaan tasaisesti kahden palkinnonsaajan kesken.
Tiedotteen mukaan palkinnonsaajat kehittivät uusia makrotaloudellisia malleja, jotka auttavat päättäjiä käsittelemään taloudellisia vaihteluita ajoissa toteutettavien budjet- ja rahapoliittisten toimenpiteiden kautta, mikä vähentää taloustoiminnan huippujen ja laaksojen vaikutusta.
Tiedeakatemian mukaan vakauttamispolitiikka on ollut pitkään keskeinen osa talousjohtamista, erityisesti taantumien aikana, jolloin korkojen alentaminen ja budjetivajeiden kasvattaminen voivat stimuloida kasvua. Toisaalta talouden ylikuumenemisen aikoina voi olla tarpeen toteuttaa toimenpiteitä taloustoiminnan hidastamiseksi.
Hall ja Woodford auttoivat elvyttämään vakauttamispolitiikkaa rakentamalla talousmalleja mikrotaloudellisille perusteille, tutkien sitä, miten yksittäiset kotitaloudet ja yritykset tekevät päätöksiä ja vaikuttavat yhdessä laajempiin taloudellisiin tuloksiin.
Heidän työnsä keskeinen piirre on tunnistus siitä, että kotitaloudet ja yritykset tekevät etukäteen suunniteltuja päätöksiä säästämisestä, kulutuksesta ja hinnoista. Hallitusten ja keskuspankkien kommunikoimilla politiikkasuunnitelmilla voidaan vaikuttaa odotuksiin ja ohjata taloustoimintaa.
1970-luvun talouskriisit paljastivat perinteisten Keynesin mallien puutteet, sillä työttömyyden torjuntakeinot johtivat hallitsemattomaan inflaatioon, mikä johti pitkään jaksoon, jolle olivat tyypillisiä matala kasvu, korkea työttömyys ja nousevat hinnat.
