Turku
Europarlamentaarikko Mika Aaltola ehdottaa IS:n haastattelussa eurooppalaisen puolustusunionin perustamista.
Aaltola esittää, että jopa 100 000 ukrainalaissotilasta voisi vahvistaa Euroopan puolustusta sodan tauottua.
Aiheeseen liittyvät julkaisut
Puolustusunioni sitoisi Ukrainan tiiviimmin Eurooppaan ja korvaisi Yhdysvaltain mahdollisesti vetämiä joukkoja.
EU:n puolustuskomissaari Andrius Kubilius on esittänyt samansuuntaisen ajatuksen jo aiemmin.
Yhdysvallat on väläyttänyt joukkojensa vähentämistä Euroopassa. Europarlamentaarikko Mika Aaltolalla (kok) on poikkeuksellinen ajatus siitä, kuka voisi osaltaan täyttää syntyvän aukon.
Ukrainalaiset.
Aaltola pohtii IS:n haastattelussa, että jos Ukrainan sota jossain vaiheessa taukoaa tai loppuu, ukrainalaissotilaat voisi tuoda Euroopan puolustukseen.
– Me tarvitaan ukrainalaisia sotilaita ja samalla ukrainalaisilla on ongelma tuoda heidät takaisin siviiliyhteiskuntaan. Niin entä jos se 100 000 tuotaisiin Eurooppaan?
Ajatus liittyy Aaltolan laajempaan hahmotelmaan eurooppalaisesta puolustusunionista. Sen ytimen muodostaisi Ukrainaa tukevien halukkaiden koalitio.
Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa toimiva Aaltola näkee, että unionin puolustusyhteistyötä tulisi syventää. Hän pohtii, millainen voisi olla toimiva väliratkaisu, jossa eurooppalaisilla mailla on omat armeijat, mutta ne on hyvin integroitu.
Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan aloittamisen jälkeen halukkaiden koalitio on ollut tapa järjestää tukea sodasta kärsivälle Ukrainalle. Aaltola toivoisi tämän yhteistyön syventämistä.
Ukrainalle on väläytelty Suomen poliittista johtoa myöten säännölliseen tahtiin EU-jäsenyyttä.
Väläyttelijöistä osa on niitä, jotka oikeasti uskovat täysjäsenyyden mahdollisuuteen. Toinen osa Aaltolan mukaan on sellaisia, joille kommentit ovat tsemppipuhetta.
– Semmoista konsultin puhetta asiakkaalle, että tsempatkaa nyt ja sotikaa tätä sotaa. Te saatte vielä jonain päivänä EU-jäsenyyden. Mutta sitä ei oikeasti tarkoiteta.
Täysjäsenyys ei näytä ainakaan pika-aikataululla realistiselta, koska liittymisprosessissa on yli 150 kohtaa, jossa jokaisessa yksittäinen maa voi käyttää halutessaan veto-oikeutta. Etenemiseen siis vaaditaan kaikkien jäsenmaiden yksimielinen päätös.
– Se on absurdi näytelmä.
Väliratkaisuksi Aaltola ehdottaa puolustusunionia.
– Vaiheittainen laajentumisen mahdollisuus pitäisi tuoda, koska me ollaan jumissa. Meillä olisi halukkaiden koalitio, jotka haluavat puolustusunioniin. Vähän niin kuin oli halukkaiden koalitio, jotka halusivat mennä euroon ja Schengeniin.
Aaltola näkee puolustusunionin keinona sitoa Ukraina tiiviimmin Eurooppaan.
”Suomella on maailman yksinkertaisin turvallisuusskenaario. Meillä on vain yksi mahdollinen vihollinen.”
Vaihtoehtoa ehdotti viime helmikuussa EU:n puolustuskomissaari Andrius Kubilius, joka sanoi Euroopan tarvitsevan eurooppalaisen puolustusunionin, jotta se pystyisi ottamaan vastuuta omasta puolustuksestaan.
Tästä muutamaa viikkoa aiemmin EU-politiikkaan keskittyvän ajatushautomon European Policy Centerin vanhempi tutkija Paul Taylor kirjoitti, että halukkaiden koalitio voisi toimia eurooppalaisen puolustusunionin ytimenä.
Ajatus lähti siitä, ettei Yhdysvaltain tuki Natossa ole enää itsestäänselvyys ja EU:ssa taasen Unkari tai Slovakia voisivat estää yhteisiä ratkaisuja.
Halukkaiden koalitiossa mukana on noin 35 valtiota, joiden joukossa on eurooppalaisia sekä muita samanmielisiä maita.
Puolustusunionin kautta yhteistyön syventäminen onnistuisi samalla myös niiden maiden kanssa, jotka eivät kuulu EU:hun. Tällaisia ovat esimerkiksi Britannia ja Norja.
– Laajentuminen on yleensä tuottanut rauhaa ja lisännyt talouskasvua eli kyllä sitä kautta pyrkisin olemaan luova laajentumisajattelussa.
Kaikkiaan halukkaiden koalition virallistaminen olisi hänen mukaansa askel, joka kertoisi ukrainalaisille EU:n olevan tosissaan jäsenyyspuheissaan.
Samalla EU:n täysjäseninä jo olevien maiden liitto syvenisi.
Puolustusunionissa voisi esimerkiksi päästä yli päällekkäisyyden aiheuttamista ongelmista, kuten siitä, että jokaisella maalla on omat järjestelmänsä puolustussektorilla. Samaa tavaraa tuotetaan eri tuotemerkeillä.
Koalitiosta puolustusunioni eroaisi siinä, että liittouman tehtävä laajenisi koko Euroopan turvallisuuden takaamiseen, ei vain Ukrainan.
– Minusta Kubiliuksen idea on hyvä, mutta sitä vähän paheksuttiin, Aaltola sanoo.
Europarlamentaarikko Mika Aaltola (kok) haastateltiin Eurooppa-foorumin yhteydessä, jossa hän osallistui useampaan paneelikeskusteluun turvallisuusteemoista. Kuva: Jussi Vierimaa
Brysselissä on hänen mukaansa tapana paheksua irtiottoja tavallisesta keskustelusta. Hän näkee niiden olevan kriisin keskellä tärkeä keino ajatella asioita uudelleen.
Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth ilmoitti Naton puolustusministerien kokouksessa kesäkuussa, että maa aikoo tarkastella seuraavan puolen vuoden aikana joukkojensa asemaa Euroopassa.
Pois vedetyt joukot on pyrittävä korvaamaan, Aaltola painottaa.
– Mutta järkevästi niin, ettemme tule Yhdysvalloiksi.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että Euroopan ja etenkin Suomen tehtävä on pitää Venäjä aisoissa – ei olla globaali suurvalta. Yhdysvaltojen turvallisuusskenaariota hän kuvaa hyvin monimutkaiseksi.
– Suomella on maailman yksinkertaisin turvallisuusskenaario. Meillä on vain yksi mahdollinen vihollinen.
Sijaintina Suomi on hyvin haavojuvassa paikassa. Siitä Aaltolan mukaan syntyy Suomen hyvä maine. Jo karttaan vilkaisemalla ymmärtää, miksi meitä arvostetaan niin paljon kuin arvostetaan, hän sanoo.
Aaltolasta on hienoa, että Suomen talous kasvaa ensimmäisen kerran ilman Venäjän-kauppaa.
– Olemme todistaneet sen hypoteesin vääräksi, ettei Suomi voisi kasvaa ilman Venäjää.
Hänen mukaansa suomettumisen häntä kuiskuttelee suomalaisten korvaan, koska se on rakennettu niin syvälle. Suomettumisella tarkoitetaan sitä, että pieni valtio yrittää mukauttaa politiikkaansa voimakkaamman naapurivaltion tahtoon.
Niin nykyinen presidentti Alexander Stubb kuin edellinen presidentti Sauli Niinistö ovat pitäneet esille, että keskusteluyhteydet tulisi jossain vaiheessa avata Venäjän kanssa.
Aaltolan mukaan suomettumisen toinen tuleminen näkyy näissä sillanrakennuspuheissa, joita Euroopassa on ollut viime aikoina.
